Minä olen himmannut bloggausta…

…koska olen ajatellut että olen vielä niin tuore tapaus, ettei minulla pitäisi olla vielä ”sanaoikeutta”. Että minun pitää osata ja tietää kaikki ennen kun kirjoittan ensimmäisen true postauksen. Minähän olen vasta PT-putkessä Trainer4You:lla ja liikunta-ala on on minulle aivan uusi aluevaltaus näin ammattillisesti.

Mutta tänään koin kaksikin herättävää hetkeä: toinen PT-harjoitusasiakkaista kertoi kuinka innossaan hän on tulevasta rupeamasta ja jo valmennuksessa oleva asiakas jonka tapasin tänään muissa merkeissä, kertoi kuinka kunto on mennyt kohoamaan ja kuinka tyytyväinen on lääkäri. Minäkin olen. Koska tulokset ovat aivan käsinkoskettavat – normaalit kävelylenkit pysyvät nyt PK alueella kun vielä pari viikkoa takaperin oli vaikeuksia saada himmatuksi niin paljon että syke ei olisi jatkuvasti vauhtikestävyysalueella tai jopa hipoisi maksimikestävyyttä. Sovimmekin tänään, että pari viikkoa vielä kävelyissä peruskuntoalueella pysymistä ja sitten saa alkaa ottaa pikku intervallia mukaan. Lähden varmaan parille lenkille mukaan, ei niinkään vauhdittajaksi kun jarrumieheksi – kaveri on niin into pinkeänä että pikku käsijarrua tarvitaan :). Tietty meillä on viikko-ohjelmassa myös hiukan salitreeniä ja yksi pitkien venytyksien setti. Lihaskuntoharjoittelun tekniikka tsekataan kerran vielä ensi viikolla – ettei mene määrä laadun edelle kuten se useasti näissä tahtoo mennä. Huomaan itsekin, että salilla kun on hälinää ja ehkä päässä paljon ajatuksia, alkaa tekniikka  pettämään itseltäkin. Eli joutuu oikeasti keskittymään ja miettimään mitä on oikein tekemässä. Jos soudun on mentävä liikkeelle lavasta, se on mentävä liikkeelle lavasta eikä kyynärnineleestö. Eli se on siis tietoisesti liikutettava lapoja ja kiskaistava ne yhteen! Tekniikka on oikeastaan ymmärtämistä, oivaltamista ja sen ahhaa-elämyksen jälkeen tietoista toimintaa. Sain oma pikku oppitunnin tekniikan, valmistumisen ja keskittymisen tärkeydestä toissaviikolla kun tein oma treeniä. Nimittäin ruuhkaisessa salissa tein maven (maastaveto suorin jaloin – paitsi että polvet ovat pehmeät…) ”mitäsattuu” painoilla, eli taisi olla 20 kg tangon molemmissa päissä hiukan liikaa lisäkuormaa eikä tekniikkaa totisesti pysynyt kasassa. Mave ei ole mikään ”mahtivoimapunnerusvetotempaus” taidonnäyte vaan pienehkö tehokas takareisiharjoite jossa pidetään selkä ja hartiat koko ajan kasassa eikä pääsetetä painoja mihinkään löysään tilaan. No ei, ei pysynyt kasassa. Onneksi älysin lopettaa eikä mitään pahempaa jälkeä kun hiukan pintahermokipua pariksi päiväksi, tullut.

Mitä tästä opimme? Laatu on se, mikä määrää. Kun teet, tee kunnolla. Älä ole tekevinään, keskity omaan tekemiseen ja TEE SE HYVIN! Keskity lihaksiin, tunnistamaan mistä liike lähtee ja tee asioita tietoisesti. Sinulla ei ole kiire, ei totisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s