Suunnitelmallisuuden opettelua

Olen kestävyyskuntoilija (koska en totisesti voi itseään tituleerata ”urheilijaksi”) joka on liikkunut vailla tarkempaa suunnitelmaa. Nyt, omien opiskelujeni myöten asiaan on tulossa muutos. Kaksi päivää Maija Koskimäen vetämässä kestävyysharjoittelukoulutuksessa oli melko aukaiseva. Juurikin tästä ”big bicture” näkymästä. Suunnitelmallisuudesta ja pitkän tähtäimen näkymistä, kausivaihteluista ja harjoituksen rytmityksestä. Niin, Maija on siis PT, fyssäri, ravitsemusvalmentaja sekä entinen huipputason trialthonisti joka nykyisin on hurahtanut crossfittiin. Eli nainen tietää mistä nainen puhuu, totisesti!

Kuntoliikkuja jää helposti omien rutiinien vangiksi. Suurinpiirtein sama lenkki samassa maastossa samalla vauhdilla. Elimistölle siinä ei riitä ärsykettä. Jos ei ole ärsykettä, ei tapahdu kehitystä. 5 kertaa viikossa 10 km 10 km/h keskivauhdilla on tietysti kiva asia ja pitää kuntoa yllä mutta kehitystä ei tapahdu eikä kilpailussa minuutit vähene. Olisi siis muutettava rutiineja! Sauvakävelyä, mäkivetoja, ylipitkää lenkkiä, lyhyttä MK lenkkiä, kevyttä hölkkää, intervallia, vauhtileikittelyä. Eikä passaa unohtaa lihaskuntoa ja -huoltoa. Juoksu ei juurikaan kasvata lihasta ja juoksia tarvitsee hyvän keskivartalon hallinnan sekä iskuvaimennuksen. Ja mitä lihashuoltoon tulee: juoksijat ovat tunnetusti kankeata väkeä :).

Miten tämän kaiken handlaa? No suunnittelemalla!

Joten minä heräsin tänään aikaisin ja väänsin exceliin muutamat pohjat – vuosisuunnitelman viikkotasoille saakka isojen linjauksien vetoon (BP-plan) sekä 12 ja 8 viikon päiväkohtaiset suunnitelmat jonne sitten mahtuu kirjailemaan melko laajasti, mitä sinä päivänä puuhataan ja mitä kautta (kevyt, keskiraskas, raskas) ylipäätä mennään.

Omaan BP-planiin suunnittelen kaudet (edelleen kevyt, keskiraskas, raskas) sekä näiden kausien sisälle omat alakaudet (kevyt, keskiraskas, raskas ja lepo) ja viikon suurinpiirtein tekemiset sekä kilpailut. Näitä tuli muutamat, pääsääntöisesti lyhyempiä matkoja. Tänään niitä pengoin juoksukalenterista ja mynextrunista. Aikatauluni elokuulle saakka on niin tiukka, ettei kesälle löytynyt sopivaa maratonia ja koska pääkilpailuni on marraskuussa, en enään syyskuulle sellaista ottanut. Ja totta on sekin, etten näe järkevänä ilmota itseni kalliiseen ns. ”tapahtumajuoksuun” harjoittelun takia. Ajattelin hetken Naisten kymppiä mutta kun näin hinnan, ajatukseni kaikosivat nopeasti muualle. Juoksen mieluusti pikkuseurojen kyläkilpailuissa, en kovin mieluusti kovahintaisissa hupitapahtumissa.

Anyway – BP-plan kun on kunnossa,  on hyvä mennä suunnittelemaan pienempää juttua, minun tapauksessa 8 vko jaksossa ja ihan päiväkohtaisesti, mitä siinä haetaan tai haluataan tehdä. Uskoisin että tällä tavalla pääsen myös paremmin käsiksi ainaiseen ongelmaani – levon vähäisyyteen. Vaikka tietoisesti osaan perustella levon tärkeyden, silloin kun menee lujaa, menee lujaa ja treeniä on tehty 7 pvä viikossa. Siihen auttaa myös ohjelma. Jos ohjelmassa lukee ”lepopäivä” sitten se on lepopäivä. Ainahan on koirat lenikettävä ja arki voi olla edelleen aktiivinen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s