Noviisi oppii ja sisäistää

pt-headJoskus mietin, onko tämän blogin kirjoittelu ylipäätä hyvä idea ajatellen liiketoimintaa. Minähän bloggaan aika paljon siitä kuinka opin ja opettelen uusia asioita. Minulla kun ei ole vielä esittää mediaseksikästä portfoliota onnistumisista – ainoa todettu  onnistuminen olen itse (ihan hyvä sellainen), minun opinnäytetyö eli PT-harjoitusasiakkuus on kestänyt parisen viikkoa. Mutta minä oivalsin jotakin viime lähijaksolla jotain – minä olen aika osaava jo nyt. Kun luonteenlaatuni on sellainen, että kiinnostavat asiat kiinnostavat todella ja silloin käännän pikkukiviäkin ympäri. Ja kyselen. Ja kyselen vielä kerran ymmärtääkseni. Ja jaksan innostua lisää. Ja paasata asioista. Minä jos kuka osaan olla fokusoitunut. Kunhan fokus on a)kiinnostava tai b)elintärkeä minulle. Nyt molemmat kriteerit täyttyvät.

Viime kerran lähijakso oli todella hyvä. Keräsin itselleni muutamat tärpit jotka varmaan muistan läpi elämäni, juurikin kestävyysharjoitteluun ja kilpakuntoiluun liittyen. Kertaus on todellakin opintojen äiti – edellisjaksolla suurin osa jäi lillumaan johonkin muistin välitilaan ja nyt sitten kolahti. Ja muutama ahhaa- elämys päälle. Ettei VO2max paraneekaan jos pysyt pääasiallisesti vaan PK/VK alueella. Ja että kestävyysjuoksijan on hyvä treenata välillä punttiksella maksimivoimaa toden teolla että saadaan aktivoituksi motoorisia yksikköjä. Oivalluksia joita pystyn käyttämään hyvin omassa harjoittelussani. Minähän olen koekaniini itse :).

Mutta parhaiten kolahti Transteoreettinen muutosvaihemalli. Ihan pätevä yleismalli ihan mihin vaan muutokseen, vaikka työpaikkauudistukseen taikka tupakoinnin lopettamiseen. Nimihan on hirviö mutta ei se nimi miestä riko. Tässä mukaeltu versio Ari Langinkosken mukaan

1. EVVK                    – eli esiharkintaa (eli melkein muutosvastarinnanvaihe, ”esiharkinta” on melko kauniisti sanottu)

2. ”hmm…”                – harkintavaihe

3. KOKEILUA            – valmistautumista, tiedon hakua, aiheen mutustelua

4. TEKEMISTÄ          – toimintaa

5. OSAA ITSEÄNI      – ylläpito, tämä on todellakin osaa elämääni

Jokaisessa vaiheessa on omat ongelmansa, karikkonsa ja koetinkivensa. Ja aikaa EVVK:sta OSAKSI ITSEÄÄN menee vähintään 6 kk. Muutoksissa on hassua se, että ihmistä ei voi muuttaa vaan ihmisen on itse muututtava…

transteoreettinen muutosvaihemalli

Ja nyt pakkauspuuhiin. Kolme yötä vielä ja sitten 2 viikkoa mielekkästä tekemistä lomalla. Kehonpainoharjoitteluohjelma kahdeksi viikoksi korvaamaan kuntosalin puutetta on mietitty valmiiksi mutten usko, että liikunnan vähäisyys muodostuu ongelmaksi. Lämpötilat hipovat päiväsaikaan +30 rajaa ja merivesi on tälläiselle pohjoisen asukille varmaan ihan passeli!

Ex tempore kilpailemaan :)

Juurikin näin – viikon päästä sunnuntaina. Ateenaan, tähän. Minulla ei tietystikään ole vielä ilmoittautumista ja netti-ilmot on suljettu jo viime maanantaina, mutta kun itse kyselin kisatoimistosta ja kreikkalainen tuttu varmisteli puhelimella, saan

Puolikkaan reitti, Ateena 3.5.

Puolikkaan reitti, Ateena 3.5.

todennäköisesti vielä lauantaina itseni listoille. Kyllä nyt yksi juoksija sekaan mahtuu :). Matkoja on kolme, 3 km, 5 km ja puolikas, näillä kahdella viimeisellä on molemmilla 7000 osaanottajaa. Minulla ei oikeastaan ole edes väliä, kumman juoksen, olisi jopa ehkä treenimielessä hauska juosta 5 km omilla nykymaksimeillä, säästämättä yhtään mitään. Mutta toisaalta – puolikas huokuttelee myös. En ole tällä hetkellä kovin paljon juoksut eli en ole tehnyt ehkä tarpeeksi lajinomaista harjoittelua mutta olen kyllä kasvattanut perustaa ja muutenkin sekä nukkunut että syönyt järkevämmin. Eli olisi kiinnostava tietää, mihin pääsen. Onko 1,55 alitus reaalia näin aikaisin. Reitti on helppo, siinä ei ole juurikaan mitään isoja nousuja, olen näitä katuja kävellen ja juosten taivaltanut. Hauska on se yksityiskohta, että majapaikkani on reitin varressa :). Ihan ongelmaton ei tietysti reitti ole, jos juoksemme jalkakäytävillä sitten pitää oikeasti varoa askelia koska kadunkivetykset ovat korkeita ja epätasasia. Uskon itse, että kuitenkin pääsemme autoväylälle – lähtöaika klo 8:00 ounastelee sitä.

5 km reitti, Ateena 3.5.15

5 km reitti, Ateena 3.5.15

5 km reitti on hauska sekin: Zeuksen temppeli ohitetaan ja muutenkin on tasasta ja vehreätä. Mutta 5 km on todella lyhyt pätkä ja jos siinä on se 7000 juoksijaa, veikkaanpa, että on melko ryysistä eikä juurikaan vapaasti pääse kulkemaan. Oma tavoitteeni olisi juosta tuo 5 km niin kovaa kun pääsee, tarkoita siis maksimikestävyysalueella aika pitkästi. Olosuhteet eivät sitä juurikaan tue. Juoksu taitaa olla siis todellinen kansanjuoksu eikä niinkään maksimisuorituksen paikka.

Eli oma valintani kallistuu puolimaratonin suuntaan. Katsotaan, mitä kreikkalainen kisavirkailija mulle viikon päästä keskiviikkona virkaa. Kyllä minä johonkin reitille pääsen :). Eli ei muuta kun heti majoittumisen jälkeen Zappeioniin kisatoimistoon asioita selvittämään.

Muuten kuntoilu- ja treenielämä menee ihan mukavasti, asiakuuteni ovat innostuneita ja haluavat tehdä asioita. Hyvä näin. On treenarille palkitseva huomata, miten asiakkaan kunto kasvaa ja jaksamista tulee pikkuhilja lisää. Eikä se ole suinkaan minun ansiota vaan he ihan itse saavat sen aikaiseksi.  Yleisen aikatauluttamisen kanssa on joskus itselläni ongelmia, kun muut työt menevät vielä toistaiseksi tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Vaikka valmennus ja ohjaus ovatkin hyvin mielekkäitä toimintoja, money talks as usual… Lomakin on tulossa. Ammattinharjoittajana loman pitäminen on kuitenkin sitä, että siihen aikaan luopuu kaikista tulonlähteistä. Ja miettii (lue: stressaa) sitä sekä etukäteen että jälkikäteen. Kuitenkin tämä 2 viikkoa tulee ihan odotetusti kyllä – alkuvuosi on ollut haipakkaa ja täynnä vähän kaikkea joten 2 vko kieltä opiskellessaan ja liikkuen ovat tarpeellisia kyllä. Katkaisee sopivasti arjen vaikka lomabudjetti onkin piskuinen. Kyllä se siitä!

Ja minusta kuuluu Kreikan oleskelun aikanakin – miten juoksu meni, millaiset ovat Naxoksen patikkapolut ja muuta sellaista. Treeniviikot on suunniteltu kevyeiksi, mutta luulen, että kestävyysliikuntaa tulee niin paljon että olisi ehkä järkevä saman tien mitoittaa viikot keskiraskaiksi ja raskaiksi ja muuttaa enisimmäinen viikko Suomessa lepoviikoksi. Minä niin tunnen itseni….

Harjoitusviikko pulkassa, viikon kuulumiset

Ensimmäinen suunnitelman mukainen harjoitusviikko on nyt ohi. Viikon piti olla KR eli keskiraskas ja siinä oli 5 harjoituspäivää, yhden jouduin aikataulujen muuttumisen takia vekslamaan toiseen paikkaan mutta kertamäärä jäi samaksi. 2 lepopäivää tuntuu hyvälle, toisena näistä kuitenkin tuli arkiliikuntana reipastahtista työtä 8 h jaloilla, liikkuen jatkuvasti joten en ihan sohvan pohjalla viihtynyt :). Viikkoon siis mahtui 3 kuntosalitreeniä ja kaksi juoksulenkkiä. Kuntosalitreeneistä yhteen (keskivartalon treenin yhteyteen) sulloin 20 min juoksumattoa jossa yritin repäistä maksimivauhteja ja pitää yllä näitä noin 30-45 sek – ja ne tuntui pirun palkitsevalle. On mahtava päästä 16,5 km/h vauhtiin, vaikka ei sitä pitkään pystykään ylläpitää. Toinen lenkeistä oli 8,5 km peruslenkki  (TV-helppo), tarkoituksena oppia juoksemaan hitaammin ja aeroobisella alueella. Sykemittaria kun minulla ei nyt ole käytössä, voin vaan arvata, että pysyin aeroobisella alueella ainakin 80% lenkistä, keskivauhti oli 9,0 km/h. Tämän päivän lenkki oli pitkä TV-reipas, 13,2 km keskivauhti 9,9 km/h. Pituutta pitää tälle pitkälle TV:lle tietysti kasvattaa lisää mutta se ajan kanssa. Voimia jäi tänään reipaasti yli ja viime kilometreillä oli hirmuinen halu nostaa vauhtia mutta kun TV siis TV. Piste.

Koska olen kuitenkin keskittynyt enemmän kestävyyspuolelle, joutunen nyt muuttamaan kuntosaliohjelmani kaksijakoiseksi koska haluan keskittyä lajiharjoitteluun ja ehtiä levätäkin. Eli viikon menen vielä vanhoilla eväillä ja sitten jää sali kahteen kertaan viikkoon. Lihaskuntoa ei pidä unohtaa silloinkaan kun kelit kutsuvat lenkkeilemään.

Anttila, Hänninen, Kotiranta, lehtinen, Paunonen

Anttila, Hänninen, Kotiranta, lehtinen, Paunonen

Luen parasta aikaa ”Juoksijan harjoitusopasta”. Lämpimästi suosittelen jokaiselle kestävyyttä harjoittavalle ja jos on vähänkin tavoitteellisuutta, kirjasta saa varmaan evästä omalle matkalle. Itse pidin mielenkiintoisena kappaletta hyvästä juoksutekniikasta. Nimittäin olen käynyt kädenvääntöä erään ystäväni kanssa joka on siirtynyt päkiäjuoksuun ja itse olen vannoutunut kanta-askeltaja koska siinä askeleeni on rennoin ja kulutan vähiten eli olen taloudellinen. Itse pyrin saamaan tietoisesti rullaavuutta lisää ja varmasti lantion asennon kanssa on paljon töitä – pidän satavarmasti takamustani liian alhaalla enkä suorista sitä askeleen aikana joten en hyödynnä pakaran ja takareiden voimaa. Kirjan mukaan tämä on vaikeasti korjattavaissa oleva tekniikkavirhe ja syynä ovat useasti heikot keskivartalon lihakset. Tekniikkaan vaikuttavat epäsuotuisasti myös isot harjoitusmäärät, usein huonoissa olosuhteissa kuten liukkaalla. Ja tietysti, jos aina jyiksuvauhti on sama, lihaksisto ja hermosto eivat herpaannu enään toivottulla tavalla ja tekniikka kärsi. Eli monipuolisempaa harjoittelua ja tietoista keskivartalotreenia tarvitaan!

Mutta tästä päkiäjuoksu vs. kantapääjuoksu kysymyksestä. Kirja ei ota siihen sen enempää kantaa kun että evoluutio on tehnyt ihmisestä kantapääaskeltajan ja askeleen toiminta perustuu kehon rakenteellisiin ominaisuuksiin ja ihminen löytää itselleen parhaan askelluksen luonnollisella tavalla. Nopea juoksu perustuu päkiäaskellukseen, rauhallinen ja piktkäkestoinen eteneminen korostaa kantapääaskellusta. Olipa askeltyyppi mitä tahansa, tärkeintä on se, että jalkaterän kosketus maahan osuu painopisteen alle eikä jarruttavasti liian eteen ja että askel pystyy rullaamaan.

”Hyvä juoksuaskel perustuu itse asiassa hyvään kävelyaskeleeseen. Kantapään kautta kulkevan askeleen painopiste kohdistuu ensimmäiseksi kantapäähän ja liikkuu jalan ulkosyrjää pitkin pikkuvarpaan tyveen ja siitä edelleen iso- ja keskivarpaan väliin ja ponnistukseen.”