Takaisin Suomessa

Juurikin näin ja jo viikon verran. Keretty tekemään töitäkin vaikka millä mitalla. Kuinkas muutenkaan…

Matkalta jäi käteen Naxos – Kyklaadien isoin saari. Aktiivilomailijalle juuri sopiva kohde – maastoa liikkumiseen on ja siihen voi hyvin linkittää muutaman historiallisen muistomerkin reitin varrella. Tai muuten nähtävyyden. Palaan saarelle syyskuun alussa, minulla jäi ikäänkuin homma kesken, pääsin kartoittamaan saaren ylimalkaisesti mutta en ehtinyt kokoa varsinaisia retkireittejä. Niin se kävi Paroksenkin kanssa, ekalla visiitilla tutustut ”isoon kuvaan” – missä on mielenkiintoiset kyläst ja tiet, miten saaren julkinen liikenne toimii, missä olisi järkevä asua näin patikointia ajatellen, teet pyörällä pari kokopäivälenkkiä ja siinä se viikko menikin… Tällä kerta onnistuin hävittämään yhden muulipolun sillä seuraamuksella että jouduin palamaan lähtöpisteeseen – puhuimme kuitenkin vuoristomaastosta ja patikoinnista eikä kiipeilystä ilman turvavarusteita. Opettava case sekin oli – jossain vaiheessa kun tuuli vihisi korvissa ja alas ei viitsinyt enään katsoa, ajattelin, että minkä ikäinen mä oikein olen ja mitä minä oikein täällä teen. Ja että kuinka pitkälle minä nyt oikeasti voin tuon homman kanssa mennä. Vaikka olen rämäpää, olen myös hyvin harkitsevainen. Voi mennä tasan niin kauas, että pystyy vielä palamaan – ehjin nahoin ja turvallisesti. Väsyneenä joutuu konkreettisesti keskittymään siihen ettei ota riskejä. Vähintään yksi jalka on oltava jossain kiintopisteellä, mitä se sitten ikinä onkaan – kunhan olet siitä varma!

Jos ylös menit, on pystyttävä tulla alas, eikö näin. Jos ylösmenoon kulutit tunnin, laske alastuloon 2. Eikä piikkipensain piikeillä ole enään niin väliä, keräsin niitä vielä pari päivä myöhemmin kämmenistä :).

Naxokseen ja Parokseen siis liittyy minun eräs tekemiseni joka vielä on suunnittelun asteella (en siis voi sanoa, että ”kaukainen haave”) – aktiivilomat patikoiden ja pyöräillen. Haaveet on tehty toteutettaviksi. Eli 2016 huhtikuu-toukokuu on nyt tähtäimessä. Eli syyskuussa takaksin, kartoittamaan 3-4 retkeä, työstämään majoitusvaihtoehtoja ja tietty pitämään hetken taukoa arjesta…

Mitä muuta matkalta jäi käteen: Ateenan puolimaratoni tietty! Kiva kisa, loistavat kauounkimaastot, hyvä keli, aika 2:04. Osallistujia 3588, niistä naisia 653. Minä olin lopputuloksissa 1791, naisten 182. Oman ikäryhmän 14. Tuon ikäryhmän kanssa oli hiukan vääntöä tuloksissa. Olin nimittäin ensimmäisen viikon M50 ja korjauspyynnön jälkeen M45. Tänään tsekkasin, olen sittenkin NAINEN :). Tietysti sukunimeni on kreikkalaisen korviin hassun maskuliininen, erityisesti kun ne sen jostain syystä kirjoitti vielä kahdella ämmällä – ja minähän tein viimehetken ilmoittautumisen. Mutta loppu hyvin – kaikki hyvin. Yleensä Kreikassa saa kaiken pelittämään, kunhan hetken tuumailet. Byrokratiaa on, mutta niin on luontaista hyvää tahtoakin.

Tuo aika tietty ei ole kovin mairitteleva mutta näin kauden alkuna ensimmäisenä pitkänä juoksuna ihan varteenotettava sekin. Palautuminen oli suhteellisen nopea, mutta niin pitää ollakin. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin :).

Ensi kerralla maanläheiset turinat ruoasta, ravitsemuksesta ja rakettitieteestä…

IMG_1611

Kreikkalainen poliisi-setä..

Edeltävänä iltana ilmo-matkalla.

Tämäkin on Ateena.

Ilmoittautumiskeikalla edeltävänä iltana

Ilmoittautumiskeikalla edeltävänä iltana

IMG_1609

No make up??? Hetki on mennyt omasta maalista, 5 km matkalaiset odottavat lähtöä, minulla on aikaa napata selfie 🙂

Jos tarkkaan katsoo, tien päässä on Akropolis. Matkaa maaliin noin 5 km.

Jos tarkkaan katsoo, tien päässä on Akropolis. Matkaa maaliin noin 5 km.