Yhteisen kunto(utus)matkan alku

hermotOlen jo aikaisemmin viitannut erääseen ystävääni joka sairastui polyradikuliittiin tammikuussa 2015. Eilen yhteinen kuntomatka alkoi, tosin tässä alkuvaiheessa kuntoutuksena. Toki meillä on pitkän aikajakson suunnittelmat kuten puolimaratonin ajan parantaminen ja täysmaratonin suorittaminen ja vitsillä heitetty ”sataviiskymmentä kilo penkistä” (eli se äijäjuttu), mutta tässä vaiheessa elämää näille tavoitteille ei pysty asettamaan minkäänmoista aikajanaa eikä -tavoitetta. Kaikki on kiinni siitä, kuinka nopeasti Jukka pääsee normaalitilaan, eli elämme 8 viikkoa kerrallaan ja sitten katsomme linjat taas kuosiin.

Jukka vietti muutaman viikon sairaalassa, kuutisen viikkoa kuntoutuksessa Kiljavalla ja kuntoutuu nyt hyvvinkin omaehtoisesti kotihoidossa. Tällä hetkellä sairasloma-aikaa on lokakuuhun, silloin on uusi neurologitapaaminen ja tehdään päätöksiä.

Polyradikuliitti – salakavala keskushermoston tauti joka pahimmassa tapauksessa voi paralysoida myös hengityksen jos ehtii hengityslihaksien kimppuun. On hyvin tavallista, että potilaat joutuvat hengityskoneeseen kun lihaksisto halvantuu melko nopeaan tahtiin. Tästä taudista kirjoittaa myös Maryan Keyes romaanissa ”Nainen joka varasti elämäni” – tosin hänelle kepeässä muodossa. Aihe ei kuitenkaan ole kovin kepeä. Silloin kun ihan perusterve, aktiivista kuntoliikuntaa ja kuntokilpailuja harrastava (10 km 52:25,2 ja puolimaraton 1:54:20), ei tupakoiva, normaalipainoinen mies menettää pikkuhilja kävelykyvyn ja tuntee miten hissukseen on menettämässä myös käsien hallinnan eikä pääse hoitoon ennen kun luhistuu lattialle – aihe ei ole kepeä.

Pikku yksityiskohta: Jukan viimeinen juoksu on Sport Trackerissa 20.1.2015 jolloin hän on kirjoittanut kommentina: Juoksulla aloitin, mutta oli pakko kävellä. Tämä 3,3 km pituinen lenkki jäi kuukausiksi viimeiseksi. Nyt kuusi kuukautta myöhemmin, kesäkuussa, on Trackeriin tullut uusia merkintöjä taas – kilometrin ja kahden pituisia lenkkejä, alhaisella nopeudella ja kyynärsauvojen avulla, mutta omin jaloin kuitenkin liikuttu ja äärettömän sinnikkäästi mennäänkin eteenpäin. Eli puolimaratoniin on tästä todellakin matkaa. Mutta matkan kuin matkan yleensä taittaa silleesti, että aloittaa sen tekemisen ja sitten vaan tekee ja tekee ja tekee ja tekee ja lopussa kiitos seisoo.

Eilen, 10.6.2015 kävimme Jukan kanssa Nurmijärven terveyskeskuksessa tasapainotesteissä. Pähkinäkuoressa: kuvaava oli, että eteenpäin on menty huimasti ja erityisesti lihasvoimissa. Hän siis pystyy seisomaan 2 minuuttia ja silmät kiinni 10 sek, nousee istumaan ja takaisin ilman tukea, pystyy noukkimaan tavaran lattialta, kurkkamaan seisten olkapään yli. Hiukan ei toivottua takapakkia tuli tuloksissa tasapainoon liittyvissä tehtävissä, esimerkiksi yhdellä jalalla seisominen osoittautui todella vaikeaksi eikä jalat samassa suunassa viivalla, varpaat kannassa kiinni ei juurikaan onnistunut. Nilkan liikkuvuuden kanssa oli myös isoja ongelmia ja fyssäriltä saimme hyviä neuvoja passiivisen venytttelyyn jota Jukka pystyy tekemään vaikka iltapuhteena. Mutta 10 m kävely ilman keppejä onnistui 9,49 sekunnissa kun keppeineen se onnistui 9,38 sekunnissa. Oikeastaan sain kuvan (ja ymmärtääkseni myös fyssäri painotti tätä monasti), että suositus olisi harjoitella liikkumista ilman keppejä. On tietysti ymmärrettävä, että kun tasapaino on hukassa ja olet just äskettäin ollut rollaatorin varassa – kyynärsauvoista luopuminen on melkoinen kynnys. Tässä on sitten työmaata. Emme siis ole totisesti voimaile maksimipainoilla vielä pitkän tovin emmekä ota intervalleja lenkkipolulla. Mutta kyllä niidenkin aika tulee.

Miksi minä ryhdyin tähän? Koska tämä on minulle hyvää oppia. Tässä on niin paljon kaikkea joka ei todellakaan ole mukavuusalueellani. Mukavuusalueellani on perusasiat ja kestävvyys ja tavoitteellinen kuntosaliharjoittelu ja elämäntapamuutos mutta näille tässä vaiheessa ei ole kysyntää. Kun tänään rakensin lukkaria Jukalle, mietin aika paljon juuri tätä peruskulmaasettelua – tasapainoa, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Ja lepoa. Onneksi motivaatiota löytyy ja kehityksen aikaansaaminen myös lisää tätä motivaatiota. Tähän ehkä pitää heittää hiukan jarruakin, kun tahto kuntoutua nopeasti on valtava mutta hermosto vaan ei palaudu niin nopeasti, sitten pitää kuitenkin mennä sen hitaimman mukaan. Eli hermoston mukaan.

Lukkari on kuitenkin perusajatukseltaan normaali valmennuslukkari, siellä on lepoviikkoja, kevyeitä, keskiraskaita ja raskaita viikkoja. Lepoviikkona 3 harjoitusta ja niiden intensiteetti on madalampi, raskaana viikkona 6 harjoitusta mutta siinäkin säännöstellän. Sekä ohjenuorana – jos tuntuu, että tarttee huilia, se pitää ottaa! Huili on siis äärimmäisen tärkeä. Tekemistä siis riittää – kuntosalia kerran viiikossa kivijalkana, tasapainoharjoitteita kerran viikossa omana harjoituksena toisena kivijalkana ja kolmantena toiminnallista liikkuvuusharjoittelua joka viikko. Lisänä vesijuoksua ja omaehtoista vesivoimistelua ja haasteellisempa kävelyä (kuten kevyet nousut ja laskut sekä kulkeminen maastossa – normaaleja kävelykeppejä apuna käyttäen). Ihan tavallisia parin sadan metrin kävelyitä en ohjelmaan kirjoittanut – nämä ujutetaan arkeen. Lepopäivät saa olla lepopäiviä.

Työn alla on kuntosaliohjelma. Koen, etten halua Jukkaa istuttaa laitteisiin vaikka se olisi helpoin tapa. Haemme kuitenkin kokonaiskehitystä jossa tasapaino on yksi perusasia – joten pyrin kokoamaan osittain ohjattuista liikeradoista harjoiteita sekä omalla kehonpainolla tehtäviä harjoiteita. Tällä hetkellä aiheuttaa isointa päänvaivaa keskivartalo – kas kun en halua Jukkaa vastakoneeseen nitkuttamaan suoraa vatsalihasta (ahhh, kuin vastenmielinen laite) mutten voi laittaa häntä pallollekaan koska hän ei pysy siellä ja vaikka pysyisikin, hän ei sieltä ylös pääse. Lattialtakin hänellä on tällä hetkellä hyvin vaikea nousta. Mutta kyllä tähän joku kehittävä keino keksitään. Joku lempeä jota voi asteittain vaikeuttaa :).

Kuntosaliohjelma sisältää tässä vaiheessa pelkkää lihaskestävyyden rakentelua, eli teemme perustaa tulevalle. Tarkoittaa siis toistoa-toistoa ja vielä kerran toistoa. Ja pikkuisen lisää toistoa. Unohdamatta siis toistoa :). Muutenkin, nämä kaksi ensimmäistä 8 vko jaksoa jätämme kaikki VK alueet ja aeroobisten/anaeroobisten kynnysten viilamiset kansioon ”Tulevat tekemiset”. Eli kaikki harjoittelu PK alueella, kasvattamassa peruskuntoa, avaamassa uusia verisuonia ja alveoleja, parantamassa hapenottokykyä ja sydämen työtä.

Tasapainoon keskittyvä kotiohjelma pitää olla Jukalla Juhannuksen jälkeen sunnuntaina ja siihen minun pitää tehdä totisesti enemmän ajatus- ja tutkimustyötä. Sekä kolmantena erillisenä ohjelmana liikkuvuusohjelma jonka haluaisin pitää mahdollisimman toiminnallisena ja sen pitäisi olla kotona suoritettava. Tämän ohjelman sisäänajo on suunniteltu viikolle 26.

Tälläiset on meidän speksimme tässä vaiheessa. Tapaamisia seuraavalla 8 vko jaksolla on 5 mutta olen saatavilla kun olemme joka tapauksessa ystäviä ja tiedän, ettei Jukka epäröi kysyä jos joku mietityttää. Tai ehdottaa jotain vaihtoehtoja, pohtiva ja perinpohjainen tyyppi kun sattuu olemaan. Ja itsepintainen – muistan ikuisesti meidän kuukausien mittaisen väittelyn kanta-askellus vs. päkiäaskellus…

Tähän vielä Jukan 8 vko:n ohjelma pdf:nä 8 vko 25-32

Niin, ja miten se menikään: KOSKAAN EI PIDÄ ANTAA PERIKSI!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s