Maanantaipyöräilyä Naxoksella

P1000886

Sellaista harrastin eilen. Jos olisin tiennyt ihan tarkkaan, mihin ryhdyin, ehkä olisin tehnyt muunmoisia suunnitelmia päiväksi. Jotain leppoisampaa. Tasaisempaa ja aikuismaisempaa. Mutta tyytyväinen olen ja mikään paikka ei särje tänään, joten olen ihan voittaja :).

Olin tuon pätkän osittain ajanut autolla. Tiesin, että on nousua ja laskua, tiesin myös että on kurvattavaa. En tarkkaan osannut arvioida pituutta, kun mutkia kartassa oli sen vertaa, etten viitsinyt mennä arvuuttelemaan ja ajattelin matkan jäävän siihen 80-90 km väliin. Missä en sitten pahemmin erehtynytkään. Erehdyin ajassa. Laskin, että taukoineen olen takaisin noin viidessä – kuudessa tunnissa. Väärin. Lähdin 9:30 matkaan ja takaisin olin klo 17:00. Työpäivä siis. Tauot eivät näy kokonaisajassa, pyörän taluttamiset kylläkin. Sitä tuli melko paljon kun en kerta kaikkiaan jaksanut. Jossain vaiheessa kun loppumatkaa oli noin 35 km, laskeskelin itsekseen, milloin olen perillä jos vaikka lykkisin tota pyörää koko loppumatkan siinä 5,5 tuntivauhtia ylämäkeen. Olenko valoisaan aikaan ja että onneksi on loma, ”ei ole kiirettä mihinkään”… Toki oletin, että pakko se jossain vaiheessa on alamäen alkaa. Alkoi se, noin 28 km ennen kotirantaa.

Varustetasolta olin ehta turisti. Tavispyörä vuokraamosta, vaihteet hiukan niin ja näin, pyörä oli kuitenkin hyvin tukevaa tekoa ja rullasi hyvin. Mutta note my self, ensi kerralla oma kypärä mukaan ihan kotoa. Nyt sitä sitten ei ollut. Pyörässä ei ollut muuta kun tarakka ja siinä mustekala, aamulla arvoin, miten saan tarpeelliset tavarat mukaan jos haluan välttää repun. Matkalle kuitenkin jäi puolisen tusinaa kylää, joten arvelin, että näistä saan tankattavaa. Niin sitten kävikin mutta jossain vaiheessa kyllä tuli mieleen, että jokin juomareppu tai vyö olisi ollut tarpeen. Lämmintä oli sentään yli 30 varjossa ja varjoa ei juurikaan ollut tarjolla.

Alku oli leppoisa, ensimmäiset 25 km meni kutakuinkin hyvässä matkavauhdissa kunnes alkoivat hieman vaativammat pitkät loivat nousut. Ei muuta kun lisää kadenssia ja vähemmän voimaa, hyvin menee. Osat nousut taluttaen tietty. Siinä 43 km pintaan tuli vastaan ensimmäinen pidempi pysäkki, pääsin Appolonokseen. Entinen kalastajakylä tien alapuolella, nyt melko erillään oleva lomakylä jolla on oma pikku rantaboulevardi, viitisen erityyppistä ruokapaikkaa ja muutama putiikki. Bussilla tänne pääsee peräti 2 kertaa päivässä näin lomakautena. Tässä sitten pidin juomatauon ja hengailin hetken toastin parissa. Istuminen varjoissa tuntui niin helkkarin hyvälle. On sanottava, että olin niin janoinen että harkitsin hetken vakavissaan kylänP1000873 purosta juomista. Sellaisiakin on, myös kuivana kautena, vuorten alapuolella. Totesin kuitenkin, että menee liian ekstreemiksi ja näin jaksoin talsia ihan alas saakka, kauppojen pariin.

Appollonoksen jälkeen alkoi totisesti raskain osuus. Jaksoin ylämäkeen kohtuullisen hyvin, näin alhaalta pikkuhiljaa lähestymässä ratapyöräilijän. Tervehdimme ja toivotimme hyvät jatkot. Tosin tapasimme noin 7 km ja tuntia myöhemmin, häneltä oli pyörä nousussa levinnyt ja hän oli juuri korjausta lopettamassa. Totesimme olevan ilman lämpöinen, minä vedetön ja tekemässä pikkukuolemia ja että seuraava kylä tulossa piakkoin. Harkitsin jossain vaiheessa jopa harvakseltaan ohiajavien autojen pysäyttämistä ja veden pyytämistä. En sittenkään tehnyt sitä, ehkä en ollut tarpeeksi janoinen… Tai olisiko ylpeydellä oma osuus asiassa. Joka tapauksessa, autoista näytettiin useasti peukku pystyyn merkkiä, se jeesasi kummasti naista mäessä.

Joka tapauksessa, kylässä nimeltään Skado jätin pyöräni tienposkeen ja menin etsimään ihmisiä. Ei enää metriäkään ilman vettä. Kreikkalainen kylä keskellä päivää on melko aavemainen, erityisesti sellainen joka ei ole turistikylä. Pelkkiä valkoisia seiniä ja suljettuja luukkuja. Kuulin kuitenkin jotain ääniä joten sitä kohti ja löysin kun löysin erään iäkkään rouvan ja sitten tietysti koko perheen lisäksi. Minut pistettiin varjoon istumaan, juotettiin ja kun heillä oli parasta aikaa ruoanlaitto lopuillaan, minut olisi myös syötetty :). Kieltäydyin koska vaikka nälkä oli, en olisi pystynyt syömään mitään. Tielle kun pääsin kylän sopukoista takaisin, koin päivän kohokohdan – joku ystävällismielinen henki oli pistänyt tarakalleni P1000875vesipullon ja hetken päästä pysähtyi avolava-auto kyselemään, olenko varma, että olen OK? ja että lasku alkaa pian, tsemppiä vaan. Tuon pikku välikohtauksen jälkeen olisin voinut syleillä koko maailmaa.

Seuraavassa kylässä vedin vielä puolitoista litraa nestettä ja sitten ei muuta pikku ponnistus yli harjan, kyltti Chora 24 km ja ei kun alaspäin. Muutama pikku ylämäki ei tässä huumassa tuntunut yhtään miltään. Tuntui kun olisin syönyt kirsikoita kakun päältä – upeat maisemat, kuuma tuuli ujeltamassa korvissa ja meri siintämässä edessä. Tuon kaiken takia jo kannatti hikoilla! Laskentelin alaspäin, ja sellainen keski-ikäinen tätihenkilö kun olen, en ihan älyttömiä vauhteja kerännyt. Tiessä oli tarpeeksi mutkia ja minussa väsymystä joten en ihan riskejä ottanut. Mutta mahtavalta tuntui, tasamaalla ei siihen todellakaan pääse. Jossain vaiheessa oli hetkittäin nopeus yli 50 km/h, mutta vaan hetken. Hyvä näin. Olen hiukan korkeuskammoinen joten kaikkeen pitää harjaantua, myös alamäkivauhtiin.

Sellaista pyöräilyä eilen. Tänään vaan palauttavaa lenkkiä täältä biitsiltä Choraan ja takaisin ja sen sellaista mukavaa, huomenna Zas vuorelle paahtumaan. Ikävä on, että Polar M400:ni on ihan hengetön, totaalisen mykkä kapine, saatu just uusi takuuhuollosta edellisen tilalle. Joku viisas juoksufoorumilla tiesi kertoa, että liittimet eivät kestä suolavettä eikä myöskään hikeä. Saanen kysyä, kenelle laite on tarkoitettu? Kevyeen arkiliikuntaan vai? Minun liikkumiset kyllä tuottaa hikeä ja totuus on myös, että eilen aamusella uin vapaaharjoituksena 1,8 km suolaisessa Välimeressä, mutten muista lukeneeni Polarin tuotesivuilta että laitetta ei sovi käyttää pitkäkestoisessa hikiliikunnassa tai avovesiuinnissa muualla kun makeassa vedessä. Tuote on just niin hyvä kun sen heikoin lenkki ja näemmä tuo laite jää minulle köykäiseksi.

Loppuun muutamat kuvat eilisestä. Ja kyllä, tuon minä teen vielä joskus uudelleen :). Omalla pyörälläni, kypärässä ja varustettuna!

P1000858 P1000863 P1000865 P1000879 P1000883 P1000884

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s