Uskalla ryhtyä toimeen ja kehittyä

41-48Sain eilen iltamyöhään puhelun minun pitkäaikaiselta asiakkaaltani. Sellaiseen kellonaikaan, että hiukan ensialkuun huolestuin – jotain on joko hätänä tai sitten todella tärkeää. Puhelu olikin sydäntä lämmittävä – vaikka aamulla tavattiin uimahallilla ja ehdimme jutella pitkät tovit kunnosta, elämästä ja tulevasta vesijuoksutreenin aikana, hän oli unohtanut jotain jonka koki tärkeäksi kertoa julki. Lähisukulaisensa oli joutunut äskettäin pyörätuoliin, kun kakkostyypin diabetes ja heikot elämäntavat ottivat omansa. Hän siis soitteli kiittääkseen, että sain hänet repimään itsensä siitä kierteestä ja löytämään taas oikean polun. Taustat olivat miehillä kutakuinkin samat, eläkeikä ja taudit. Toinen vaan otti ja ryhtyi tekemään asioita. Jos on reippaasti 60+, ei ole itsestäänselvyys tapojen muuttaminen. Kuten hän itse sanoi: ”jos noin 70 vuotta on syönyt suolaa ja rasvaisia juusto, arvaa, onko helppoa muuttaa tottumusta?”. Mutta löysin kuin löysinkin kaverin ravintovalmennussession jälkimainingeissa tutkimassa ryppy otsassa S-marketin juustovalikoiman tuoteselosteita ja ostoskorissa oli jo tummalehtinen Ruustinnan salaatti sen tavanomaisen jääsalaatin tilalla :).

Hyvä me. Nyt voi paneutua täysin rinnoin ruokapuoleen, kun liikuntatottumuksesta on kehittynyt oikea TOTTUMUS, eli PYSYVÄ TAPA. Tänään teen sitä ja huomenna tätä. Ja teen sitä siksi, että se on minulle kiva ja tykkään siitä. Ja kehityn. Kehitys ei tietenkään ole sitä mitä parikymppisenä, mutta se on silmissä näkyvää. Ja se palkitsee. Tämän olen itsekin huomannut itsessäni, mutta siitä myöhemmin.

Tähän pieni remarkki ruoasta. Oikeastaan suolasta. Ja myös kuidusta. Ilman totaalisiin syvällisyyksiin menoa. Suolan saanti ruoasta per vuorokausi pitäisi jäädä alle 5 g. Tosi vaikea toteuttaa jos ei ole erityisen tarkkana asioissa. En juurikaan lisää ruokaan suolaa, eli omat suolani tulevat ainoastaan piilosuoloina. Tein juuri äskettäin itselleni tarkemman ruoka-analyysin Finelin kautta, eli purin ainekset vitamiini-kivennäisaine-hivenaine tasolle. Saan noin 6-7 g suolaa/pvä. Mutta kun katson muita tekemiäni analyysejä, helposti päivittäinen suola-annos tuplaantuu ja triplaantuu. Ja syynä useasti leipä. Syön juuri nyt itse aika vähän perinteistä leipää, käytän isoja riisikakkuja (suolaa 0,4%). Perinteisessä leivässä on suolaa noin 1 – 1,2%, näkkileivässä suunnilleen 1,2 – 1,4%. Etsiskelin huvikseen muutamaa tuotetta jossa olisi alle 1,0% suolaa ja jossa kuitupitoisuus olisi kuitenkin kohdillaan ja löysin erään K-Marketin valikoimista (ei ihan suppea valikoima) 2 tuotetta: Fazer Real ruisviipaleet 0,7% suolaa ja 10,0 g kuitua/100 g, eli perin hyvä yhdistelmä. Pikkaisen vaivaa tuo sokereiden lisäys, eli 4,7 g sokeria/100 g. Toinen vähäsuolainen (tai oikeastaan vähäsuolaisempi) ja vaalea leipätuote oli Pågen Oivallus Subs, 0,9% suolaa, 7% kuitua ja mutta sokereita peräti 8,5 g/100 g.

Joten omassa leipäkaapissani on nyt Big Rice Cake lisäksi myös Fazer Real täysjyväviipaleet. Ihan vaan pitämässä seuraa riisikakuille…

Vielä tähän leipäasiaan. Hiertää tämä joidenkin leipomoiden tapaa iskeä paketin kylkeen mainosleimoja ”KUITUPITOINEN”. Jos kuitupitoisuus on esim. 3,6 % (Vaasan Ranskanleipä), ei pitäisi käyttää siellä sellaista tavallista tallaajaa harhaanjohtavaa iloista merkintää. Eräs tuttuni, ”ei-niin-valistunut-sydänpotilas” vastaili minun kysymykseen, että mistä sinä tiedät, mikä leipä on kuitupitoinen, että hän katsoo paketin päältä, muttei lue tuoteselostetta… Kyllä pitäisi, koska ei ole mainostarroihin uskomista. Onhan 1,5% myös ”pitoinen” ja jopa 0,7% on teoriassa ”pitoinen… ”. Näkökulmastani kuitupitoinen on leipä, jos siinä on vähintään 8% kuitua. Siis vähintään. 10 parempi, 12 erittäin hyvä ja 16 loistava. Makuasiat ovat erikseen.

kuitu1 kuitu2 kuitu3

Tämä oli siis minun pikku paasaukseni. Oikeasti minun piti kertoa siitä toimeen ryhtymisestä ja kehittymisestä. Näen tätä työssäni – asiakkailla löytyy ”uusia” lihaksia, yli 15 vuoden tehdään taas ensimmäiset juoksuaskeleet, kädet alkavat taipumaan taakse ja ryhdin paranemisesta seuraa ”pituuskasvua”. Itse olen tällä hetkellä melkoisessa mylleryksessä uuden alavalinnan ja mietittymmän treenin kanssa ja se näkyy kropassa. Treenilukkari meni uusiksi, minä en enään harrastele, vaan treenaan. Pyöräni (Raleigh Revenio, koko 54) meni tänään huoltoon, stemmiä lyhennetään, tangon kulmaa nostetaan ja satula vaihdetaan – meni 70 km kokeiluajoa, kun tajusin ongelmakohdat ja omien käsien pituuden riittämättömyyden. Samalla hiukan fiksataan muutakin, pyörä on ollut sentään 2 v kilpakäytössä ja kulumaa on siellä sun täällä. Matka-ajossa on tärkeää rentous, muuten kulutat voimaa turhiin asennonvaihtoihin tai sitten saat vaan jonkun kiputilan. Uimahallilla rehkin 2 kertaa viikossa, kerran tekniikan parissa ja kerran matkauinnin harkoissa. Kuntosalilla edelleen työstän just näitä asioita joita pitää työstää. Bonuksena on se, että hitto, peilikuva näyttää jopa välillä hyvälle…

Tässä yhteydessä haluan kiittää Kirkkonummen Gladius Ry:n Triathlon osastoa ja erityisesti Henrika Malmströmiä ja muita lämpimiä ja innostavia ihmisiä siellä. Alan nyyppä otetiin vastaan ja nyyppä saa neuvoja, jos vaan kysyy. On uintitreeniä, on tekniikkaluentoa, on testijuoksua, on yhteislenkkiä – ja sinä olet tervetullut. Tälläistä luksusta ei isossa seurassa ole. Uutukainen katsoo mainospätkiä seuran sivulla missä urheat atleetit juoksentelevat pitkin maita ja mantuja, maksaa mojovan jäsenmaksun ja saa sähköisen ”Tervetulopaketin” josta huomaa, että oikeasti kaikki on kiven alla, jos et ole mahtava lupaus tai lompakkosi ei ole erityisen paksu. En tarvitse maksullista on-line treeniä enkä täyshoidollista aloittelijaviikkoa, tarvitsen inhimmillisen kontaktin. Pieni on kaunista ja jopa tehokasta jos siinä on intoa, ulospäinsuuntautuneisuutta ja innostusta lajiin. Ja minä kyllä annan itsestäni mitä vaan pystyn, eli aion kehittyä edelleen. Lupaan.

41-48

Viikonloppuna on kuitenkin Vantaan Maraton. Kävinpä ostamassa jo geelit valmiiksi, Dexal ei tuota mahanpuruja minulle ja nyt tavoista poiketen aion jopa juoda tankkausjuomaa etukäteen pitkin viikkoa… 4:10 on virallinen tavoitteeni, mutta nämä ovat aina hieman siitä kiinni, onko saatu levätyksi ja sen sellaista. Katsotaan, mitä lauantai tuo tullessaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s