Kun väsy iskee – vai onko se motivaation puutetta?

 

Yhtä hyvin voisi otsikossa lukea: ei ole suutarin lapsella laittaa kenkiä jalkaan. Koska suutarilla ei ole aikaa kun pitää hoitaa kaikkea muuta – asiakkaiden uusia ja vanhoja kenkiä, kenkämyynnin jatkuvuutta  eli markkinointia, uusien (kengänkorjaus)menetelmien opettelua ettei jää kehityksen jalkoihin, uusien asiakkaiden etsimistä ja tietysti arkea. Oikeastaan luulen, että sillä suutarin lapsella on kengät kyllä jalassa mutta suutari saattaa kulkeä välillä aika kehnoissa menopeleissä tai jopa paljasjaloin…

Ammattinimikkeen ”suutari” tilalla on tietysti nyt ”kuntovalmentaja”. Kuntovalmentajat ovat vallan hyvin tietoisia jaksamisen reserveista ja levon tärkeydestä ja kuormituksen jaksottamisesta. Ja kaikesta muusta päivänselvästä. Ja tämä on aihe josta puhe ei lopu koskaan, asiakkaiden kanssa. Itse vaan olemme tälläisiä – ”kyllä tämä tästä” ja ”periksi ei anneta” tyyppejä. Jos alla on oma suht tiukka treenikalenteri ja tavoitteet ja päällä liikkuva arki ja kaiken kruunaa aikapula ja taipumus verottaa uniaikaa muuhun tekemiseen, omat jaksamisen varannot saattavat käydä loppuun. Ei pysty enää erottamaan mikä on motivaation puute ja mikä väsymys. Ja sitten iskeekin kuume/flunssa/mahatauti tai mikä se nyt sitten just on parasta aikaa vellomassa ympärillä.

Minä en juurikaan sairastele, näin ollen tiistain totaaliväsy oli aikamoinen kokemus. Aamulla tuli vielä tehtyksi asiakkaan kanssa 7,5 km aeroobinen kynnyslenkki – kas kun en mennyt vielä juoksemaan… Siihen sitten tekemiset loppuikin eikä kysymys ollut edes malttamisesta vaan siitä ettei kertakaikkiaan jaksa mitään, ei siis mitään. Kuin mustassa aukossa olisi. Olen elämäni aikana kokenut yhden työuupumuksen ja näin ollen voin sanoa, että fyysisen ja henkisen totaaliuupumuksen tuntemukset ovat aika samoja. Se on mudassa rämpimistä. Toinen vaan on helpompi hoitaa pois.

Nukuin kellon ympärillä ja sain vuorokaudessa kuumeen ja pahoinvoinnin pois. Mutta – väsymystä on piisannut senkin jälkeen ja vaikka olen hoitanut sovitut työvuorot, ryhmävalmennustreenit ja tekniikkakuvaukset erästä projektia varten, voin todeta, että tällä viikolla olen toiminut päiväunien varassa. Näillä jaksaa työrupeamapätkän kunnialla loppuun.

Ja näin ollen lukkariini kirjoitetusta raskaasta viikosta tulikin helppo. Ei siis testijuoksua, ei spinnua, eikä mitään muutakaan kehittävää. Tavoitteena on huomenna päästä kuitenkin matkauintitreeneihin, nämä ovat jollain tavoin aina viikon yksi kohokohta.

Tästä tuli lyhyt kirjoitus. Koska tänään on edessä vielä työvuoro, menenkin tästä päiväunille… Ensi viikolla toivottavasti pääsen taas lukkariin ja treeneihin lujasti kiinni.

 

hyvinvoinnin kolmio

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s