Lomailua ja treenejä

Toukokuun loppuviikko on minulle ollut vuosia jonkinmoinen irtiottoviikko. Joko olen ollut Saarenmaalla taikka nyt pari viimeistä vuotta jossakin päin Kreikkaa. Tällä kertaa Kreetalla josta olenkin jo palannut Ateenaan. Loma-aktiviteetit ovat vaan muuttuneet hieman vaativimmaksi. Luonteeni takia varsinainen lomailu on minulle hieman haasteellinen, pitkästyn löhölomilla nopeasti ja tarvitsen jatkuvaa tekemistä – melkein rasittavuuteen saakka. Minä en rasitu, mutta seuralaiseni saattavat jos eivät ole samanhenkisiä ikiliikkujia… Ja käsitys keveästä pyörälenkistä kylästä kylään ei välttämättä tarkoita kaikille yhtä. Samaa asiaa koskee patikointia. Tällä kertaa en tosin patikoinut metriäkään, ohipolkien näin erään upean merkatun monopatin eli vanhan vuoripolun mutta kaikkea ei todellakaan ehdi. Ei myöskään veneretkille….:)

image

Kreetta oli minulle uusi tuttavuus. Ja osoittautui kivaksi tuttavuudeksi. Lomalla oli tarkoitus pitää yllä normaalia treenimäärääja jopa lisätä sitä. Juokseminen ja uinti tietty sujuvat ilman muita mutkia mutta miten pyöräily? Mistä saan pyörän? En nyt siis tarkoita niitä 5 – 7 €/vrk pyöriä jotka ajavat tietysti asiansa kun kruisailee lähiseudulla vaan hiukan parempaa jolla pärjää pidemmällä ja pidempään ja jossa ajoasento on matala. Siis treeniksi sopivaa pyörää. Mallorcan vuokrapyöristähän jäi todella hyvä kokemus. Kreikassa ei kuitenkaan maantiepyöräily ole itsestäänselvyys. Ja jos ei ole oikein kysyntää, ei ole myös tarjontaa. Ja jos joku nyt sattuu kysymään just sitä spesukkapyörää, siitä voikin kysyä käytännössä mitä vaan…spesukkapyörästä spesukkahinta…  Kyselin kaikista neljästä vuokraamosta joilla todistettavasti oli maantiepyöriä. Kaksi niistä olivat aivan liian kaukana eivätkä he toimittaneet, kolmas ei vastanut yhteydenottoihin ja neljänteen sain yhteyden kun aloin soittelemaan. Loppupeleissä, he toimittivat minulle koko 52 kokoisen Scott Speedsterin, pyörä oli odottamassa minua huudeilla (tosin en löytänyt sitä ennen kun seuraavana aamuna kun se olikin naapurirakennuksessa uima-altaan baarissa…), minulla olivat omat polkimet, työkalut, pumppu, repairkit ja tietysti pullot. Pullotelineitä oli vaan yksi. Säädin siis pyöräni itselleni sopivaksi ja hyvä pyörä se olikin. Ajelin noin 270 km 4 päivän aikana, yhtenä päivänä kannoin sen kyllä kadulle mutta palautin mietitintätauon jälkeen ja pidin totaalilepopäivän. Tarkoittaa siis aurinkotuolia, kirjaa ja löhöilyä.

wp-1464347282267.jpg

 

Oikeastaan poljettavia kohteita olisi Kreetalla vaikka kuinka. Tasamaatakin on mutta jos vähänkin pidemmälle haluaa, olisi kiivettävä ainakin yhden vuorijonon yli ja mentävä joko itään tai lounaaseen. Lännessä Chanian seutuvilla on mahdollisuuksia enemmänkin eikä varmaan tarvitse viikon aikana juurikaan tasan samaa reittiä ajaa. Minun pidemmät reitit veivät Spinalongaan ja Lasithi tasangolle vuoristoon. Lasithi olikin aivan upea löytö ja varmasti yksi mieleenpainuvin reissu koko viikolta. Mukaanlukien nousut ja laskut ja tasanko itse.

image

image

En kuitenkaan koko viikon aikana nähnyt kun ehkä maksimissaan 6 maantiepyöräilijää. Tämä kertonee että vaikka mahdollisuuksia olisi, niille ei ihan ole herätty. Pyöräturistile pyöräily on pääasia, muu kutakuinkin sivuseikka. Onko pyöriä tarjolla ja mihin hintaan, miten on järjestetty pyörien huolto, löytyykö pumppuasemia, onko tiet kunnossa? Onko isoilla väylillä huomioitu pyöräliikenne? Vai onko se vaan yksittäinen pakollinen paha. Herakleionista Agios Nikolaukseen on tehty uusi upea autotie – vielä upeampi vuoristossa ja kylien kautta kiemurteleva vanha tie voisi jäädä pyöräilijöille. Mutta huolenpitoa tarvitsee tämäkin tie. Samalla uuden tien myötä hiljentyneet kylätkin saisivat lisäponttaa. Ja pyöräilijäthän tunnetusti tulevat jo off-season aikana…
Nyt minä näemmä ”kehitän kreikan matkailua”…:).

Mutta ensi viikolla onkin jo edessä normaaliarki. Oma harjoittelu jatkuu, ensimmäinen kisa on sunnuntaina Kuusijärvellä, sen jälkeen viikon päästä Tapiolajuoksu ja niin edelleen. Bodomtraililla siipensä saanut oikea nilkka on kunnossa taas ja kestää normaalin iskutuksen. Harmitus HCR:ltä poisjäännin takia on hävinnyt, se oli silloin ainoa oikea päätös kun hiukankin tulevaa ajattelee. Jatkan myös opiskeluja, nyt AP Lindbergin Anatomy Trains opeissa ja melkein syntymäpäivälahjana sain myös vahvistuksen pääsystä Suomen Urheiluopiston ja Finntriathlonin triathlonohjaajan kursseille. Eli vaikka välillä on elämällä nurjakin puoli näkyvissä, kyllä näitä plussia siellä aina on rutkasti enemmän!

 

image

Paluu arkeen

IMG_3001 (2)

Kevään ensikosketus avoveteen ja märkäpukuun. Kirkkonummen Gladius, tri-jaoston Mallorca 2016 ryhmä.

On reilu viikko kulunut siitä kun Mallorcan treenileiriltä palaasimme. Onneksi sääolosuhteet muuttuivat vapun jälkeen täälläkin huomattavasti, viikko sitten sunnuntain paluu +2 vesi/räntäsateeseen ei ollut kovin mairitteleva. Mutta se siitä. Nyt on aurinkoa ja valohoitoa!

Mitä Mallorcalta jäi käteen? Hyvä treeniviikko tietty mutta myös tietoisuus että heikoin lenkkini on pyöräily. Kyllähän minä jaksan ja sitä parhaillaan kehitän lisää pyöräilemällä mitä suinkin ehdin mutta Akilleksen kantapääni on pyörän hallinta. Minähän olin 13-v. kun sain ensimmäisen pyöräni ja 47-v. kun kokeilin maantiepyörää ensimmäisen kerran joten ihan ongelmaton ei suhteeni pyöräilyyn ole. Toisaalta, jos jotkut opettelevat trikisassa tarpeellisen uintitaidon ihan alkeiskursseilla, voisin kuvitella, että sinnikkyydellä tässäkin asiassa pärjään. Pyöräosuuden merkitys triathlonissa on aivan valtava sekä keston että huollon (syömiset, juomiset) takia, joten en voi asiaa vähätellä. Läheltä ohittavat pelottavat, laskut pelottavat, ryhmässä ajo on valtava ponnistus kun en ole ollenkaan varma miten selviän poikkeustilanteesta. Leirilläkin jättäytyin lähes aina letkassa viimeiseksi, että voin pitää (itselleni mukamas turvallista) hajurakoa. Tein vaikka tupladuunin tuulta vastaan. Eli minä en osa ei kunnolla peesata, ei juoda rennosti ajon aikana, minä vaan sotken niin vimmatusti…

Kyllä se siitä, karhutkin opetetaan tanssimaan, johan sopii toivoa että tämä ”espoolaisrouva löysi uuden harrastuksen”-nainen oppii rennosti pyöräilemäänkin. Ta edes rennommin… Koska enhän minä halua sinne Joroisten pyöräosuudellekaan jäädä ikuisiksi ajoiksi!

IMG_3027

Lähdössä Alcudiasta päivän ajelulle.

Mallorcan viikon aikana tuli 25 treenituntia yhteensä: 15,5 h (340 km) pyöräilyä, juoksua 3:53 (39,47 km), uintia 2:25 (6,37 km). Lisäksi lepopäivän 10 km kävely , olisi voinut kyllä skipatakin sen mutta en voinut vastustaa säätä ja maisemia. Ei ehkä kummoiset määrät mutta koville otti sekin. Palautumiseni ei aina onnistu ja jos ei nuku, ei kyllä jaksa treenata vaikka kuinka haluaisi ja kiukuttaisi…

Ensi vuonna uudelleen. paremmilla taidoilla. Periksi ei anneta ja tuleen ei jäädä makamaan. Eikä masentua omista rajoitteista. Oikeastaan kun asiaa tarkemmin mietin, oleellisinta on kuitenkin muistaa sellainen perustavaa laatua asia kun että miksi juuri minä/sinä jotain teet tai tavoittelet. Ja sitten punnita, onko siihen keinot ja kuinka paljon se vie erilaisia voimavaroja ja missä on balanssi sinun ja perheesi hyvinvoinnin ja urheilullisten tavoitteiden välissä. Minä olen kuntourheilija, olkootkin että useasti kilpailen jossain sarjassa. Suurin osa seurakavereistani ovat samanlaisia ja yllätävän moni on hurahtanut vasta äskettäin – ja siihen on saattanut liittyä suurikin elämäntapamuutos pulleasta sohvalöllykästä Ironmaniin saakka. Paras toistaiseksi kuulemani tarina oli se kun kaveri veti ensimmäisen elämänsä  puolimatkan Joroisissa näin, että uintiosuus meni pelkästään selkäuintina – kun muuta ei vielä osannut.

Eli vaikka välillä on uskonpuute, nämä tarinat auttavat eteenpäin. Kaikki eivät mahdu palkintopallille. Urheilulaji tarvitsee myös tätä tekevää ja harrastavaa isoa massaa eli innokkaita harrastajia joille on sopivia tapahtumia ja jotka lajin eteen teevät loppupelissä aika paljon. Jokaisesta ei tule teräsmiestä tai -naista mutta itsensä voittajaa kylläkin. Ja urheiluseurassa tekemällä ja harjoittelemalla saa vaihtelua omiin kaavoihin ja uutta ajatusta sekä myös innostusta ja haastetta. Eikä kaikkeen ei välttämättä tarvitse liimata hintalappua päälle.

Nyt siis arki on palannut, tavoittelen viikossa vähintään 200 km pyöräilyssä. Viime lauantaina tuli juostuksi EspooTrail 14 km Espoon Keskuspuistossa (kiva kokemus, tätä lisää), nyt huomenna on edessä Bodomtrail johon menen hyvin mielin ja henkisesti valmiina…

Arki on palannut myös työtiimoilta – tänään luentoa Entressessä kirjaston henkilökunnalle ja pienryhmien kanssa tehdään edelleen duunia. Ihmiset ovat loppupeleissä ihan uskomattomia – olen huomannut että tehtäväni on lähinnä vakuuttaa ”Sinusta on oikeasti siihen” – kun oma usko ei riitä, tarvitsee jeesiä koska yleensä kunto riittää mutta pää ei tule perässä. Näin ainakin kuntoilijoiden tiimoilta.

Ei mulla nyt muuta. Otan toki huomenna kännykameran Bodomiin mukaan mutta en juurikaan jaksa uskoa mahdollisuuteen että keskityn kuvamaan. Luulenpa että huomioni keskipiste on aiheessa ”Miten pääsen tästä suosta????”.

IMG_3097

Näihin maisemiin takaisin 2017!