Lomailua ja treenejä

Toukokuun loppuviikko on minulle ollut vuosia jonkinmoinen irtiottoviikko. Joko olen ollut Saarenmaalla taikka nyt pari viimeistä vuotta jossakin päin Kreikkaa. Tällä kertaa Kreetalla josta olenkin jo palannut Ateenaan. Loma-aktiviteetit ovat vaan muuttuneet hieman vaativimmaksi. Luonteeni takia varsinainen lomailu on minulle hieman haasteellinen, pitkästyn löhölomilla nopeasti ja tarvitsen jatkuvaa tekemistä – melkein rasittavuuteen saakka. Minä en rasitu, mutta seuralaiseni saattavat jos eivät ole samanhenkisiä ikiliikkujia… Ja käsitys keveästä pyörälenkistä kylästä kylään ei välttämättä tarkoita kaikille yhtä. Samaa asiaa koskee patikointia. Tällä kertaa en tosin patikoinut metriäkään, ohipolkien näin erään upean merkatun monopatin eli vanhan vuoripolun mutta kaikkea ei todellakaan ehdi. Ei myöskään veneretkille….:)

image

Kreetta oli minulle uusi tuttavuus. Ja osoittautui kivaksi tuttavuudeksi. Lomalla oli tarkoitus pitää yllä normaalia treenimäärääja jopa lisätä sitä. Juokseminen ja uinti tietty sujuvat ilman muita mutkia mutta miten pyöräily? Mistä saan pyörän? En nyt siis tarkoita niitä 5 – 7 €/vrk pyöriä jotka ajavat tietysti asiansa kun kruisailee lähiseudulla vaan hiukan parempaa jolla pärjää pidemmällä ja pidempään ja jossa ajoasento on matala. Siis treeniksi sopivaa pyörää. Mallorcan vuokrapyöristähän jäi todella hyvä kokemus. Kreikassa ei kuitenkaan maantiepyöräily ole itsestäänselvyys. Ja jos ei ole oikein kysyntää, ei ole myös tarjontaa. Ja jos joku nyt sattuu kysymään just sitä spesukkapyörää, siitä voikin kysyä käytännössä mitä vaan…spesukkapyörästä spesukkahinta…  Kyselin kaikista neljästä vuokraamosta joilla todistettavasti oli maantiepyöriä. Kaksi niistä olivat aivan liian kaukana eivätkä he toimittaneet, kolmas ei vastanut yhteydenottoihin ja neljänteen sain yhteyden kun aloin soittelemaan. Loppupeleissä, he toimittivat minulle koko 52 kokoisen Scott Speedsterin, pyörä oli odottamassa minua huudeilla (tosin en löytänyt sitä ennen kun seuraavana aamuna kun se olikin naapurirakennuksessa uima-altaan baarissa…), minulla olivat omat polkimet, työkalut, pumppu, repairkit ja tietysti pullot. Pullotelineitä oli vaan yksi. Säädin siis pyöräni itselleni sopivaksi ja hyvä pyörä se olikin. Ajelin noin 270 km 4 päivän aikana, yhtenä päivänä kannoin sen kyllä kadulle mutta palautin mietitintätauon jälkeen ja pidin totaalilepopäivän. Tarkoittaa siis aurinkotuolia, kirjaa ja löhöilyä.

wp-1464347282267.jpg

 

Oikeastaan poljettavia kohteita olisi Kreetalla vaikka kuinka. Tasamaatakin on mutta jos vähänkin pidemmälle haluaa, olisi kiivettävä ainakin yhden vuorijonon yli ja mentävä joko itään tai lounaaseen. Lännessä Chanian seutuvilla on mahdollisuuksia enemmänkin eikä varmaan tarvitse viikon aikana juurikaan tasan samaa reittiä ajaa. Minun pidemmät reitit veivät Spinalongaan ja Lasithi tasangolle vuoristoon. Lasithi olikin aivan upea löytö ja varmasti yksi mieleenpainuvin reissu koko viikolta. Mukaanlukien nousut ja laskut ja tasanko itse.

image

image

En kuitenkaan koko viikon aikana nähnyt kun ehkä maksimissaan 6 maantiepyöräilijää. Tämä kertonee että vaikka mahdollisuuksia olisi, niille ei ihan ole herätty. Pyöräturistile pyöräily on pääasia, muu kutakuinkin sivuseikka. Onko pyöriä tarjolla ja mihin hintaan, miten on järjestetty pyörien huolto, löytyykö pumppuasemia, onko tiet kunnossa? Onko isoilla väylillä huomioitu pyöräliikenne? Vai onko se vaan yksittäinen pakollinen paha. Herakleionista Agios Nikolaukseen on tehty uusi upea autotie – vielä upeampi vuoristossa ja kylien kautta kiemurteleva vanha tie voisi jäädä pyöräilijöille. Mutta huolenpitoa tarvitsee tämäkin tie. Samalla uuden tien myötä hiljentyneet kylätkin saisivat lisäponttaa. Ja pyöräilijäthän tunnetusti tulevat jo off-season aikana…
Nyt minä näemmä ”kehitän kreikan matkailua”…:).

Mutta ensi viikolla onkin jo edessä normaaliarki. Oma harjoittelu jatkuu, ensimmäinen kisa on sunnuntaina Kuusijärvellä, sen jälkeen viikon päästä Tapiolajuoksu ja niin edelleen. Bodomtraililla siipensä saanut oikea nilkka on kunnossa taas ja kestää normaalin iskutuksen. Harmitus HCR:ltä poisjäännin takia on hävinnyt, se oli silloin ainoa oikea päätös kun hiukankin tulevaa ajattelee. Jatkan myös opiskeluja, nyt AP Lindbergin Anatomy Trains opeissa ja melkein syntymäpäivälahjana sain myös vahvistuksen pääsystä Suomen Urheiluopiston ja Finntriathlonin triathlonohjaajan kursseille. Eli vaikka välillä on elämällä nurjakin puoli näkyvissä, kyllä näitä plussia siellä aina on rutkasti enemmän!

 

image

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s