Kuulumiset 2023 kynnyksellä

Mistä sitä aloittaisi…?

Jos vaikka siitä että asun nykypäivänä puolet ajastani Viron Saarenmaalla enkä tee enään PT hommia.

Korona vei osat PT työstäni ja jalkavamma viimeisteli asian. Urheilu ei ollutkaan enään itsestäänselvyys. Mutta elämän on taipumus järjestyä ja vahvasti hengissä ollaan, tosin suunta on muuttunut melkoisesti. Ainoa, mistä oikeasti tunnen puutetta on lasten uimaopetus. Sen työn koin todella merkityksellisenä.

Olin kuitenkin jo vuodesta 2009 toiminut sivutoimisesti matkailualalla ja hyötykäyttänyt siinä Saarenmaan kesäkotiani. Se on sellainen perinteinen kaislakattoinen riihitalo jossa talvella oleskelu on astetta haasteellisempi kuin kaupungiasunnossa. Joka tapauksessa, jäin sinne jo 2021 talven yli. Matkailijoita majoitan tosin vaan kesäisin ja ensi kesäksi pitäisi samaan kylään valmistua myös toinen, hieman isompi talo omatoimimatkailijoille. Talvukautena teen vuokratöitä Suomessa, pätkittäin. Oikeastaan tuokin pesti on ollut minulla jo vuodesta 2012 mutta se oli sellainen sivuhomma ja palkka meni tilille nimeltään ”Lomatili”. Korona aikana siitä tuli oikea tulonlähde ja on se sitä nytkin. Joskus porukat Suomessa kyselee, että miten näillä rahoilla tulee toimeen mutta kun on omanlaiset kulutuskäytännöt käytössä, sitten pärjää hyvin. Valinnan kysymys. Asiat ovat yksinkertaiset. Joten minä eleilen sitten kutakuinkin yksin siinä perinnerakennuksessa keskellä metsää, seuranani pari koiraa. Teen omat halot, lämmitän uunit, luon lumet ja mitä sitä nyt pitää kaikkea tehdä että elämä olisi kohtalaisen mukava. Sitä on muuten yllättävän paljon. Luen taas, teen käsillä kaikenlaista. En näe joskus päiväkausia ihmisiä mutta tylsä minulla ei ole. Päinvastoin, ajasta jää puutetta. Onhan minulla harrastuksia, edelleen kreikan kieli vaikka tuskin koskaan pystyn sitä puhumaan C tasolla. Se vaatisi kreikankielisen ympäristön ja se nyt ei ole vaan mandollista. Hyvä kun ylläpitää.

Oikeastaan on sanottava, että koin kuntoilun ja urheilun tiimoilta melkoisen takapakin. Myös mentaalisesti. Kun kivut tulivat jäädäkseen, melkein pysähdyin. Nyt on asiat paremmalla tolalla ja jopa hölkkäilen varovasti. En kuitenkaan näe kuvioissa mitään treeniä, lähinnä kivuttomuus on tavoite. Sileällä en juokse metriäkään ja niitä sileitä lenkkejä minä ennen niin rakastin.

On tullut uuttakin elämään. Keväällä 2022 liityin Viroon vapaaehtoiseen Maanpuolustusliiton naisosastoon ja nyt on sattuma minut heittänyt 10 kuukautta kestäville sotilaskursseille. Joten metsässä rymistellään ja opitaan kaikenlaista. Koska on pärjättävä siinä missä muutkin, sain siitä melkoisesti boostia taas lihaskuntotreeneihin. Koska varusteet painaa yhteensä noin hieman alle 10 kiloa. Näemmä tarvitsen jonkinmoisen päämäärän. Koska jos olen ihan rehellinen , olin kuntoliikunnan suhteen vuoden päivät ihan aallonpohjalla. Ei ollut ”motia”. Nyt on taas!

Ajattelin hetkisen että poistan tämän sivuston ihan totaalisesti. Nyt kuitenkin olen tehnyt päätöksen että tämä jakso on ollut vahva osa minusta ja muokannut minusta sellaisen kun olen just nyt. Se on osa tarinani ja saa luvan olla hengissä edelleen. Tuskin kuitenkaan tulen päivittämään niitä.

Mutta jos suunnittelet vierailua Saarenmaalle, sitten Saarenmaan kaakkoisrannikolla on Saaremetsa kylä ja siellä Kotkan tila ja sen löydät Booking.comista Kotka Farm nimellä. Saadumäe Holiday House on työn alla ja aukeaa kaiketi 2023 kesällä (kun ei ihan pärjätty pensseliremontilla).

Harjoituksissa
Saadumäen vanhat ovet
Tilaa on 🙂
Kotimetsän usvainen ilta

Kevät 2020 – mitä minulle ja ryhmälle kuuluu?

Nyt toukokuussa 2020 en ala jaarittelemaan koronasta itsestään yhtään mitään eikä koronakevään yhteiskunnallisesta vaikutuksesta, asia on niin tapetilla että on vedettävä rajaa kuinka paljon haluaa ylipäätään mitään mediaa seurata. Osat omat työt loppuivat kuin seinään kuten lasten uimakoulut ja osat PT työt mutta olen tehnyt muita töitä urheilun ulkopuolella ja tykännytkin siitä, jatkanut paria yksilö-PT valmennusta ja tri-ryhmän kanssa ollaan treenattu nyt ulkosalla, eli ollaan juostu ja pyöräilty suht paljon ja tehty erilaisia lihaskuntoja omana treeninä ja yhdistelminä. Kokonaan pois jäi allasuinti ja sisäpyöräily. Ensi viikkoon ohjelmaan on kuitenkin jo kirjoitettu SwimRun Luukissa, tosin aamuiset lämpötilat eivät tällä hetkellä mahdottoman kiva uintikeliä enteilee mutta eletään ja katsotaan tilanne silloin kun on sen aika. Ja jos tilanne estää uimisen – aina voi juosta hieman enemmän :).

Jossain pöpelikössä

Jossain pöpelikössä huhtikuussa

 

Kisojen poisjäänti toki vesittää hieman fiilistä ja ohjelmien kirjoittaminen vaatinut jonkun verran kekseliäsyyttä, keväälle oli suunniteltu kisakymppiä ja kisapuolimaratonia ja harjoituskisamaratonia, eli oikeita lappujuoksuja, nyt on ollut oma kisamainen kymppi (jossa Jyri rikkoi omia ennätyksiään), juostu melkein puolimaratoni mutta tehty sen aikana 3×4 lihaskuntotreeniä. Ja meidän virallinen ohjelma loppuu toukokuun viimeiseen päivään jolloin juoksemme oman maratonimme eli pitkän juoksun ja ehkäpä pidämme omat nyyttikestimme. Me olisimme käytännössä kaikki ottaneet osaa Vanajanlinnan sprinttikisasta ja osat olivat ilmoittautuneet kesän alun Otepään 70.3 IM, tuo viimeinen on siirretty ensi vuoteen ja eka jää vain pois. Koska terävyyttä ei tarvitse nyt hakea, ollaan hieman enemmän panostettu leppoisaan yhteismeininkiin koska suurin osa tekee kotoa käsin etäduunia ja yhteistreenit ovat hyvä vaihtelu muuttuneelle arjelle. Ryhmämmehän on sopivan pieni emmekä harrastaa kontaktilajeja.

dav

Mustion reissulla

Ollaan käyty pyörähtämässä Mustion kartanolla ja ”nauttineet” vastatuulesta kilometritolkulla.  Viime sunnuntaina pyöräilimme Porvoo-Pornaisten suunnalla, sää on ollut keväisen raikas ja välillä märkää – onneksi Järvenpää Prisma myy myös pyöräilyhanskoja joten ei tullut äitiä kovin ikävä… Tuusulassa ihmettelimme lunta maassa, onneksi omalle taipaleellemme lumisadetta ei osunnut.

Porvoo 2020

Porvoon aurinko ja keväinen keli, eli muutokset tapahtuvat hetkessä!

Olen päässyt itsekin nyt hieman enemmän juoksemaan polvivaivojen jälkeen jotka alkoivat syyskuussa kun en antanut itselleni aikaa palautua yhdestä pitkästä juoksusta. Hehkutan glukosamiinin vaikutusta nivelille – se oli ihana päivä kun huomasin, että en ajattele kävelessään polveani yhtään! Ihan ei tarvinnut vielä ryhtyä vesijuoksijaksi! Vauhdit ovat kyllä kateissa ja juoksuun tarvitsee saada ylipäätään enemmän mukavia metrejä roppakaupalla koska en enään tässä vaiheessa elämää haluaa suorittaa suorittamisen takia vaan sen takia että pidän siitä. 2018 keväällä olin parhaassa juoksukunnossa, nyt on tilanne toinen. Eilisessä Cooperissa sain kasaan 2480m ja se ei ole kovin paljon se, mutta olen kuitenkin tyytyväinen siihenkin.

Mitä sitten tulevaisuudessa? Kesän olen poissa kaupungista ja teen majoitustoimintaa Saarenmaalla (vaikka koronakevät, on Virossakin kotimaanmatkailua) ja jos kerran kisoja ei ole, höntsäilen mielin määrin. En ainakaan aio toteuttaa mitään treenisuunnitelmaa vaan liikkua paljon ja fiiliksen mukaan, iloiten liikkeestä ja omasta terveydestä. Ensi kaudella eli syksystä lähtien olen lupautunut vetämään Gladiuksen triporukan juoksutreenejä, omaa valmennusryhmää en tule käynnistämään laisinkaan. Muutama PT asiakas mahtuu, en hae määriä vaan mieluummin pidempiä kokonaisuuksia. Koetan järkevöittää koko työpalettiani niin, että siinä on ehjempiä settejä, ei siis valmennusta/ohjausta tunti siellä ja tunti toisaalla. Elämässäni on myös kolmevuotias pojantyttäreni jonka kanssa haluan olla enemmän kun se nyt on ollut mahdollista. Ja toki koirat. Eli edelleen, elämä on aika ihana!

 

Valmennysryhmän ja miksei omatkin kuulumiset 2020 kynnyksellä

Olemme nyt kuitakuinkin tässä kokoonpanossa treenaneet nelisen kuukautta yhdessä – joitekin kanssa hmm… jo kolmatta vuotta, kiitos vaan luottamuksesta! Ja ihan hyvin menee, lihaskuntotreenitkin tulee tehdyksi osittain yhteistreeninä eikä ohjelman LK 1,0 merkintää enää lueta muotoon ”Löhöä Kotona vähintään tunti”. Vakiona meillä on kolme yhteistreeniä viikossa, tosin viime viikolla kävi näin, että yhteisiä tekemisiä oli viitenä päivänä ja niistä sunnuntaina jopa kaksi kertaa. Kaikki eivät osallistuneet toki kaikkeen – mutta joo todellakin, aika useasti meillä yhteistä puuhaa on. Jyri tässä taannoin mainitsi, että pitää pitää huolta ettei treenikavereiden naamat tule tutummaksi kun oman vaimon kasvot…

Millainen on meidän yhteinen viikkorunko isossa mittakaavassa? Maanantaisin aloitellaan yleensä levolla, kun porukat ovat keski-ikäisiä ja kaikki hyvin työllistettyjä joten työelämän vaatimukset pitää ottaa huomioon ja viikonloppuisin on pitkät treenit yhdessä ja erikseen. Tiistai aamuisin me uidaan Kauniaisten uimahallissa klo 6:30-7:30 ja sieltä itsekukin lähtee taas työnsä pariin. Keskiviikko iltaisin klo 18:30 meillä on vakiona juoksuharkat kestoltaan 0,75 – 1,75, nyt ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi sisätiloihin eli Metro Arena kymppi- ja kausikortit ovat ahkerassa käytössä. 5 km testilenkkimme on edelleen Bembölessä jossa juoksemme Bembölesta kevliä pitkin melkein Auroranporttiin (eli oikeasti Jupalcoon) saakka ja jossa on sopivan haastava pitkä nousu ja paluumatkalla hieman vähemmän haastava pitkä alastulo, tosin sen hyödyntäminen on myös oma taitolaji. Kesän kisoissa kuitenkin tätä reittiä sopii kiitellä. Muuten keskiviikon harkat ovat vetotyyppisiä, joskus nopeaa rytmin vaihdosta taikka teräviä 400:ia, joskus pidempä melko puuduttavia vetoja jotka kysyvät jo päänupin kestävyyttä muun kestävyyden ohella.

Vetojen palautustauko

Tässä palautellaan 10×400 (300reipas/100kova) vällillä. Penkki oli tarpeellinen… Vasemmalta: Jyri, Robin, Anna, Jari ja Erkki.

Kauniaisten portaatkin ovat tuttuja, nyt siellä ei ole enään tungosta kuten alkusyksystä on. Pitää vaan muistaa ottaa mukaan nastakengät kun näillä pikkuplussakeleilläkin on paikotellen liukasta. Lauantaisin on ollut vakiona 1,5 h sisäpyöräilyä Kirkkonummen Gladiuksen ryhmän kanssa Masalassa ja yleensä me aina juostaan sinne päälle jokin lenkki riipuen viikkopainotuksesta, viidestä kymmeneen kilometriin. Tämä on helppo tapa saada yhdistelmätreeni. Kevyenä viikkona saa mennä suoraan kotiin perheen pariin. Sunnuntaisin on yleensä aeroobinen pitkä treeni. Yhteinen lihaskunto on joka toinen viikko vuorotellen torstaina/perjantaina aamulla 7:00-8:00 ja sunnuntaina 19:00 Otahallilla. Ollaan tehty sekä kesto- että maksimivoimaa. Se viimeinen onkin välillä aika innostava touhua, yllättävä mihin pieni naisihminen pystyy jos hän vaan näin päättää! Enkä nyt puhuu itsestäni vaan ryhmäläisistäni. 

Eli yhteistä touhua on melko paljon – ja jos tilaisuus on, teemme vähän enemmänkin. Viimeinen sellainen tilaisuus oli Itsenäisyyspäivänä kun neljä meistä pääsivät pariksi tunniksi Otahallille yhteistreeniin. Toteutimme monikertaisen kasvavan tehon yhdistelmän, eli vaihdoimme spinnpyörien ja juoksumattojen välissä ja viimistelimme koko setin kiertoharjoituksella ja venyttelyllä. Ja sitten juhlimaan Itsenäisyyttä!

Superyhdistelmän käyrät

Superyhdistelmä Otskissa

Meidän ryhmän ns. ulkojäsen on Robin joka osallistuu juoksu- ja lihaskuntotreeneihin ja erityisesti juoksutreeneissä antaa vastusta Erkille joka muuten on meistä ylivoimaisin juoksija ja melkoinen rämäpää. Valitettavasti toinen, naispuolinen ulkojäsen jää nyt tovin tauolle kun arjessa on haastetta liikaa eikä ehdi palautumaan missään vaiheessa.

Tästä pääsinkin aasinsiltana hyvinkin omakohtaiseen aiheeseen eli palautumiseen,  sairasteluun ja rasitusvammoihin. Kun elettyjä vuosia alkaa olemaan harteilla jo yli puolen vuosisadan verran ja kuitenkin on sitä tavoitteellisuutta ja treeninälkää, joutuu välillä kyllä taitelemaan terveyden ja jaksamisen kanssa kuin veitsen terällä. 2018-2019 treeni- ja työkausi oli liiankin rasittava ja keväällä 2019 olin sellaisessa sairastelukierteessä jota en muista kymmeneen vuoteen. Yrittäjänä ja pätkätyöläisenä kuitenkin suurin osa töistä hoitui silloinkin paitsi silloin kun ääni lähti totaalisesti ja astmalääkkeet otettiin avukseen. Kesä oli hyvä aika tehdä pikku päätöksiä ja näin ollen tälle vuodelle suunnittelin vähemmän liikuntatöitä sekä muutenkin säästän hieman kapasiteettia muulle, kuten kreikan kielen opiskelulle joka oli pari vuotta ihan jäissä ja ylipäätä kotoilulle ja miksei lukemiselle. Vaihdoin osan töistä myös hyvin tavalliseen työhön, sellaiseen joka ei tule kotiin saakka missään muodossa. Rasitusvammat tietysti ovat asia erikseen eivätkä liity työstressiin ja käsitän nämä enemmän omana mokana eli ihan selkeänä työtapaturmana. Ei ole suutarin lapsella laittaa kenkiä jalkaan… Olin tässä juoksutauolla syyskuun lopusta ihan viime viikkoihin enkä kehittäviä oikein tee vieläkään ennen kun saan rasitusta astettain nostetuksi. Portaat ja metsäpolut menevät jo mukavasti, sileä tuottaa ongelmaa. Ja minähän rakastan sileällä juoksemista, mutta kaipa sitä oppii rakastamaan muutakin. Onneksi ensi kesään on vielä aikaa ja kisakausi alkaa vasta 7.6. Vanajanlinnan Sprintilla.

Ja vielä asiasta kukkaruukkuun. Yksi treenaaja mahtuisi meille vielä ryhmään mukaan, kapasiteetti menee uintipaikkojen mukaan, nehän ovat hyvinkin rajallisia. Juoksuryhmään on kaiketi tulossa treenajia kevääksi ehkä parikin ja sinne mahtuukin hyvin kun ei ole allasreunaa eikä rataköysiä rajoitteina. Eli jos sellainen semivakava keskiikäinen treeniryhmä nappaa sinua, tule mukaan vaan!

dav

Tässä me syksyllä 2019: vasemmalta Pipsa, Jari, Jyri, Katja, Mari ja Anna.

Valmennusryhmä 2019-2020 varmistunut

Vanajanlinna tytöt

Pipsa, Mari ja Kadri Vanajanlinnassa 2019, kesän eka veto

Ilo on todeta, että ryhmä toteutuu myös ensi kaudella ja tänä vuonna taas samalla tavalla kun 2017-2018, eli ihan omassa manageerauksessa ilman välikäsiä. Ryhmässä jatkavat 2018-2019 ryhmäläiset ja muutama paikka on sinne tässä vaiheessa vapaana. Starttaamme sunnuntaina 1.9.2019 vapaamuotoisessa tapaamisessa ruokailun merkeissä ja ensimmäinen yhteistreeni on tiistaina 3.9. klo 6:30 Granin Uimahallilla jonne sain 2 rataa koko kaudelle ihan toukokuu 2020 loppuun saakka.

Ryhmän tämänhetkinen keski-ikä on 47,7 ja kaikilla on tänä vuonna ensimmäinen 1/2 edessä tai jo suoritettu. Ensi vuodelle suunnittelin näin, että meillä olisi yhteinen puolikas ja yhteinen täysimatka sekä tietty ne muutamat muut kisanomaiset vedot alkukauteen. Tietysti pitää peilaa itse kunkin kesäaikatauluja. Nyt kun näitä Ironmaneja on molempia pituuksia tarjolla sekä Suomessa että Virossa, valinnanvaraa on ihan hyvin ilman että tarvitsee lentää kauas jonnekin. Eli on helppoa, on.

Ja me ollaan siis ihan tavallisia keski-ikäisiä keskiverto setiä ja tätiä jolla saattapi olla hieman harmaatakin jo tukassa tai parrassa :). Joku juoksee vähän nopemmin, joku ui hitusen paremmin – jokaisella on omat syyt ja tavoitteet harrastaa urheilua hieman enemmän kun säännöllinen aamulenkkeily ja satunnainen lihaskunto.

Tsekkaa ryhmä tästä linkistä ja hae mukaan!

Ja siinä se kesä käytännössä menikin…

Niinpä. Nyt saa syksy puolestani kyllä tulla jo!

Tässä itse asiassa olen kotosalla noroviruksen aiheuttaman rajun päivän jälkimaininkeissä ja olenkin saanut yhtä sun toista syksyn työtiimoilta aikaseksi. Sellaista paperihomma ja asioiden sulattelua pitkän maalaiskesän jälkeen. Tosin tuo yllättävä sairastuminen aiheutti tulevan sunnuntain Turku Challenge siirron, enpä kehtaa sinne mennä ihan puolikuntoisena. Onneksi siirto onnistuu helposti, kiitokset kisajärjestäjille ja tsemppiä kisailijoille, ensi vuonna olen mukana!

Minun kesäni meni aika lailla Saarenmaalla, oli aurinkoa ja hyttysiä ja sitten kun hyttyset katosivat, ilmestyivät paarmat runsain joukoin. Aurinkoa ja lämpöä piisasi niin että käytettävät suojakertoimet kohosivat loppuvaiheessa 30:een. Mutta eipä valiteta! Talvella sitä lämpöä kaipaa taas. Mutta ei levää, ei paarmoja eikä aurinkoallergiaa…

Kisailuni jäivät maltilliseksi kun oli sitä työtynkääkin Saarenmaalla mutta kävinpä Tartu Mill perusmatkalla, joka tänä vuonna oli EM -kisa. Mitään kovin mainittava en saavuttanut, omat ennätykset ja sen sellaiset ei tuloslistassa paljon painanneet mutta kokemus oli mahtava. Brittirouvat ovat kyllä yliveto, erityisesti juoksun puolella. Eräänkin hennon minusta reilummin vanhemman rouvan kanssa juttelin ennen kisaa ja hänen treenauksesta, ei hän mitään kelloja käytä ja sunnuntaisin ei ehdi treenailemaan kun käy kirkossa ja muutenkin hän on täällä vaan lomalla ja tuloslistasta katselin, että rouva pisteli 10 km menemään aikaan 48 minuuttia….Mainio kisa ja manio kisakaupunki! Ja kiva oli, että sain edustaa ihan oman maan väreissä. Eikä tälläiseltä itsemaksavalta ikäryhmän edustajalta voi kukaan tivata, että ”mitä sinä tässä meidän verorahoja kulutat…” :). Ajatella millaiset paineet ovat oikeilla urheilijoilla.

Tartu Mill 2018 -2

Naisten 50-80+ lähtö, jokiuinti Emajoessa

Tartu Mill 2018-1

Tässä sitä nyt ollaan!

Kesästä jää ehdottomasti mieleen myös ”luomu-merenylitysuinti” Muhun saarelta Saarenmaalle eli Väikese Väina ylitys valvotuissa olosuhteissa, matkaa oli 2,3 km ja tuuli melko navakkaasti mutta turvaa antoivat reitin varrella olevat kalastajaveneet ja jotenkin merevesi vaan on minulle henkisesti parempi kestää, tumma järvi on jotenkin pelottava vaikka vesi on aina vesi. Tuo uinti on aina märkkäritön suoritus ja ehkäpä en olisi mennyt mukaan jos lämpötila olisi ollut se alin sallittu +16….

ptr

Muuten kesä oli tätä…

Saaremaa 2018 kesä

…ja tätä:

dav

Oikeasti siellä ei kauan istuttu (lisää kuvaan paarmat!)

Elokuussa olisi vielä Vierumäen perusmatka ja sinne toivon totisesti pääseväni, muuten jää kyllä kesän tri-kisaplakkari hieman ohkaiseksi. Sitten pitäisi vielä lähteä pariksi viikoksi Kreikkaan ihan vaan patikoimaan, ”mummo”pyöräilemään ja kieltä kertaamaan, tosin tällä kertaa pakkaan suosiolla suojakertoimet mukaan.

Huom! Syksyn valmennusasioista on päivitettyä tietoa Triathlon- ja uintivalmennusosiossa, valmennusryhmä toteutuu EsTri:n (HelTri:n sisar) lipun alla ja ilmoittautua voi tässä näin.

Kirjoitellaan taas kun tulee jotain asiantynkää :).

Uusi kausi avattu.

Otsikko on aivan väärässä.

Kaikki on jatkumoa. Oikeasti ei ole kausia, taukoja eikä isompia suvantoja, treeniohjelma puksuttaa eteenpäin vaikka ihan prikulleen sitä ei pysty aina noudattamaankaan. Ei ole harjoittelusta talvi- eikä kesälomia. Miksi olisikaan. Tämä onkin mun elämä. Kunhan harjoittelu maistuu ja sitä haluaa tehdä. Jos ei se maistu, pitää miettiä miten palikoita kasaa uudelleen. Ei ole pakko jos ei halua!

Tänään vaan oli ensimmäinen kisa, ikäänkuin testi sille, millaisessa (juoksu)kunnossa olen. Onko treenattu, onko kroppa ollut yhteistyöhaluinen, olenko pitänyt itsestäni huolen ja levännyt-syönyt-harjoitellut? Aina sitä jollain tavoin panikoi, että ei kulje ja ei pysty ylläpitämään kisavauhtia. Pitkät juosten tehdyt PK:t tekevät hyvää kestävyyskunnolle mutta tylsistyttävät askeleen. Onneksi on ollut syytä juosta kovempaakin, jäniksenä ja temposetterinä erään valmennettavani Cooper-harjoittelussa ja on sitä valmennusryhmän kanssa tehty hyviä juoksusettejä Esport Arenalla. Ja se meidän ryhmämme vitosen testilenkki Espoon Bembölessä korkeuseroineen on just niin superhaastava, että pakostakin kehittyy vaikka ei edes haluaisi. Sinnepäin kääntöpisteeseen on reilusti ylämäkeä ja takaisin tullen vastaavasti pitkä alamäki – jossa on oltava skarppina jos haluaa siitä saada hyötyäkin.

Eli 2014 juostu 51:31 tuli nyt kumotuksi ja uusi aika on 51:00. Juostu 22.4.2018 Helsinki Spring 10 kisassa. Täti jaksaa vielä.

edf

Helsinki Spring 2018, 10km, N50: 1. Leena Volinsky HelTri, 2. Kadri Forsström Gladius Tri 3. Helle Luist

Eli hyvällä mielellä voi mennä kesää päin. Syksy ja talvi ja alkukevätkin olivat sen verran kuluttavia työn puolesta sekä sisällöltään että aikataulullisesti että kesällä teen ihan jotain muuta kun valmennan-ohjaan täyspäiväisesti. Pyöritän osa kesäkautta lomatilaani Saarenmaalla ja urheilen siinä ohessa kun asioita voikin yhdistellä hieman rennommin. Pitkälle matkalle en tänä vuonna aio koska lomatilan pyörittäminen ei anna mahdollisuutta toteuttaa suunniteltuja treenejä enkä halua tästä paineita. Ja loput lojuilen Pirkanmaalla laiturilla ja patikoin marjametsissä (uskokoon ken haluaa). Ja toki jonkun verran myös valmennan, hieman vapaamalla aikatalulla.

Mutta joo – kisakalenteri on ollut jo tovin valmiina :). Nyt kun nousin N50 luokkaan, on hieman tuoreusetuakin. Vahvoja menijöitä on näissä ikäluokissa, naisia ja miehiä. Erityisesti miehet 50 luokka on ihan äärettömän vahva ja haastava, naisilla on hieman helpompaa kun meitä on kuitenkin vähemmän näitä kisoissa viihtyviä.

Tässä siis ”kisa-ahneen” kuntokilpailijan starttikalenteri vuodelle 2018.

  • 19.5. HCR 21,1 km
  • 3.6.  Vanajanlinna, sprintti
  • 17.6. Kuusijärvi, sprintti
  • 30.6. Kisko, perusmatka
  • 21.7. Tartu Mill, perusmatka, ITU-kisa
  • 12.8. Turku Challenge, puolimatka
  • 25.8. Vierumäki, perusmatka
  • 15.9. Espoo rantamaraton 21,2 km
  • 19.-21.10. Saaremaa 3 päeva jooks
  • 11.11. Athens Authentic Marathon 42,2

Eikös siinä ole yhdelle naiselle tekemistä tarpeeksi kesäksi ja jopa syksyksi :).

Syksyllä jatketaan myös uuden valmennusryhmän kanssa, nyt kaiketi näin, että viikossa on kaksi vakiotreeniä, uinti tiistai aamuisin ja juoksu/muu keskiviikko-iltaisin ja sitten vaihtelevasti viikonloppuisin jos pidempiä settejä kuten vaihtoharjoituksia on tiedossa. Sinne voi jo hakea. Syksyllä jatkunevat myös PT työt Helsingin Yliopiston kampuksilla Unisport tiimoilta sekä aloitan Omnialla vesiliikunta-tuntiopettajana, lähinnä liikutan senioreja. Lisäksi oman seuran työt Kirkkonummen Uimahallilla lasten ja aikuisten kanssa. Sekä muuta pientä.

Muuten, taannoin pääsin Apoteekki-lehden haastattettavaksi ja peräti kansikuvaan (josko on sanottava että huulipuna ja kaikki muu meikkiin viittava on kuvateknistä koristetta, en minä voisi altaaseen meikit nassussa hypätä jo periaatteellisistä syistä). Huvitti, että nytkö uimapukumalliksi… Juttu sinänsä on hyvin asiallinen, yhden asiavirheen huomasin jälkikäteen, liittyen räpylöiden käyttöön, eli ne kyllä helpottavat uintia, korjaavat asentoa ja tuovat lisäksi runkonopeutta eivätkä toimi vastuksena (kuten jutussa mainittiin). Mutta linkki lehteen tässä näin, sivut 8-13.

Tässä nopeat kuulumiset – ja muutaman päivän kuluttua Mallorcalle pyöräilemään, uimaan, juoksemaan ja myös lomailemaan, kuinkas muuten. Tämä on hyvin ansaittua vaikka itse sen sanon. Matkakumppaneina tällä kertaa Pipsa, valmennusryhmäni jäsen ja todellinen yllytyshullu – hyvällä tavalla! ja mieheni jolle on punttisali jo valmiiksi katsottu viime keväällä. Kaikkia kun ei kestävyysurheilu kiinnostaa eikä tarvikaan. Jokaiselle jotakin, kunhan viihtyy sen parissa.

 

IMG_4824  FullSizeRender (43)

Kuulumisiin!

 

Lihaskuntoharjoittelu – sopii erittäin hyvin myös seniorille

Aihe on minulla tapetilla aika-ajoin. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut ja oikeastaan tämä on erään vanhemman kirjoituksen uudistettu versio. Tämä kuulukin olla tapetilla jatkuvasti – koska mielekkään ja terveen vanhuuden perusta luodaan ja vahvistetaan läpi elämä. Ei kolmekymppinen sitä ajattele mutta siinä neljänkymmenen ja viidenkymmenen välimaastossa ajatus ehkä alkaa olemaan tutumpi.

Seniori-ikä. Häilyvä käsite. Joku on ”seniori” jo viisikymppisenä, toinen taas viipottaa nuorekkaana pitkin maailmaa eikä suostu vanhenemaan millään. Joillekin sana seniori on kuin punainen vaate vaikka oikeastaan jo minäkin olen seniori näin 50 kynnyksellä eikä sanassa sinänsä ole mitään paha. Jos et ole seniori, olet juniori J. KELA:n käsitteen mukaan ikääntyvä on 45+ ja ikääntynyt 55+. Taas evoluution ja perimän kannalta meidän ”parasta ennen”-päiväys on siinä 35 – 40 ikävuoden korvilla. Tuon rajapyykin jälkeen elimistön purkuprosessit tehostuvat tehostumistaan, meidät ikään kuin ajetaan alas. Hyvinvointiyhteiskunta on meille kuitenkin antanut mahdollisuudet vaikuttaa näihin prosesseihin joten eliniänodote tällä hetkellä varsin korkea, noin 81 vuotta (2015 syntynyt lapsi). Se millainen taas on elämisen laatu, se ei ole ainoastaan ulkoisista tekijöistä ja perimästä kiinni. Asioihin voimme vaikuttaa myös itse, omilla toimilla. Ja nyt tarkoitan liikuntaa.

Sopiiko liikunta senioreille?

Liikunta sopii kaikille mutta erityisen hyvin se sopii seniorille. Seniorille sopii myös tehokas ja tavoitteellinen liikunta. Ja se vaan ei sovi mutta se on myös älyttömän tärkeä tulevan elämän eli loppuelämän mielekkyyden ja omaehtoisuuden takia.

Muutama merkkisana tänne – sarkopenia eli lihaskato, osteopenia eli luunkatokakkostyypin diabetes, liikunta- ja tukielimistön vaivat eli nivelrikot, ikääntyneen uniongelmat. Näitä pidetään liikunnan ja kuntoilun esteinä mutta nämähän ovat oikeasti syyt miksi aloittaa liikuntaa viimeistään seniori-iässä tai tehostaa sitä. Liikunta on lääke, sopivasti annosteltuna.

On vaiettu totuus että terveydenhoidossa vanhusten hoitopäätökset tehdään osittain heidän lihaskunnon perusteella. Vuoteenomana jos on, lihaskato voi olla pahimmillaan jo 500 grammaa päivässä. Jos ei lihasreserviä ole hankittu vielä hyvinä ja terveinä päivinä, lihas surkastuu nopeasti eikä vuodepotilas sieltä sängystä enää nouse vaikka varsinainen vaiva on lääketieteellisesti hoidettu. Ihminen kuihtuu sängyn pohjalle eikä nouse enää sieltä kun ei vaan jaksa. Yksinkertaisesti voimat eivät riitä. Ja fyysinen voimattomuus voi johtaa myös henkiseen voimattomuuteen.

Joten jo tästä syystä liikunta sopii erityisen hyvin just senioreille ja ikääntyville. Vihdoin kun on aikaa itselleni ja harrastuksilleen, miksi sitä aikaa kuluttaa ikäihmisen vaivoihin ja huonoon kuntoon? Koskaan ole liian myöhäistä aloittaa, kyky lisätä lihasmassaa ja -voimaa säilyy koko elinajan. Lihaskunnon merkityksestä on alettu nykypäivänä puhumaan enemmän ja onneksi julkinen tapa korostaa kestävyysliikunnan etuja senioriliikunnassa on väistymässä ja ymmärretään kokonaisuuden merkitys. Kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelu suhde eri ikävaiheissa vaihtelee ja lihaskunnosta huolehtiminen korostuu erityisesti ikävuosien karttuessaan, varsinkin naisilla joilla lihasmassaa ja siitä johtuen myös lihaskuntoa on jo luontaisesti vähemmän.

taulukko

Eikä ikä-ihmisen tarvitse alistua iänikuisiin keppijumppiin ja helppoihin vesijuoksuihin. Ihmiset useasti aliarvioivat itseään – ”en minä voi kun olen jo vanha”. Tasapaino ja kehonhallinta kasvavat vaan silloin kun niitä kehitetään. Kuuskymppinen ei ole liian vanha harjoittelemaan ketteryyttä tai räjähtävyyttä. Taas kehonhallinnasta on apua vaikkapa liukkailla keleillä. Ja totisesti, seniori voi tehdä isojakin juttuja, kehittää itseään, olla täyttä terästä. Kaikista ei toki tule teräsvaareja eikä – mummoja mutta oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen voi tehdä paljonkin. Apuja tekemiseen ja suunnitteluun löytyy, vaikkapa kuntoryhmistä taikka liikuntaneuvojalta. Tarkempia lihaskunto-ohjelmia juuri omaan tarpeeseen saa vaikka Personal Trainerilta. Mutta jo ryhmäliikunta tai vaikkapa kuntosali-kiertoharjoittelu pienryhmässä voi saada ihmeitä aikaiseksi.

Luin taannoin lehtiartikkelin, voimailevasta isoäidistä, ikä taisi olla 74. Hän on oman ikäsarjan hallitseva mestari. Mikä minua ällistytti oli se, että rouva aloitti painonnoston vasta noin 70 vuotiaana tosissaan, ennen hän oli lähinnä käväissyt silloin-tällöin kuntosalilla kestävyyskuntoilun ohella. Eli varsinaisesta voimannostosta ja sen tekniikasta (koska se jos mikään on tekniikkalaji) hän innostui vasta äskettäin.  Ja nyt hän kaipaa enemmän haastetta ja myös ikäisiä naiskilpakumppaneita.

Eli – seniorikin pystyy ja kykenee! Ja mitä aikaisemmin hän aloittaa, sen parempaa. Sitä valoisammat ovat vanhuuden näkymät ainakin liikuntakyvyn ja omatoimisen elämän tiimoilta.

Illustroivana kuvana 10/2017 Sport lehdessä ilmestynyt juttu jossa olin asiantuntija-yhteistyökumppanina. Sinänsä aihe oli läheinen: harjoittelun rytmitys. Rytmittää kannattaa myös lihaskuntoharjoittelua ja nyt mukana oli myös aeroobista osuutta. Mutta lukekaa lähemmin toki lehdestä :).

Sport lehti2

Tavoitteena kivuttomat kilometrit

Kesä on kulkeutunut puoleenvälin yli ja on aika katsoa hieman taaksepäin – ja samalla myös eteenpäin. Valtaosa tämävuotisista tri-kisoistani on selän takana ja nyt on pieni suvantohetki. Mikä onkin tarpeen.

jooksuvahetusMissä sitten olen kisaillut tänä vuonna talven jälkeen: Helsinki City Run (parin minuutin heikennys), Vanajanlinnan sprintti, Kuusijärven sprintti (parin minuutin parannus), Vierumäki perusmatka (parin minuutin parannus), Tartu Mill sprint uutena tuttavuutena ja Joroisten puolimatka (7 minuutin heikennys). Arvatkaa 2 kertaa, kirpaisiko se viimeinen? Suurin takaisku tuli juoksussa, just se 7 minuuttia. Nämä ovat pitkät minuutit. Juoksun kun koen omimmaksi lajiksi näistä kolmesta.

Viime vuonna taisin olla niin innostunut noviisille hyvistä tuloksista ja hengen palosta että tänä vuonna olen kokenut hieman takapakkia, lähinnä henkistä. Viime loppusyksystä alkaen vasemman reiden ulkosyrjä alkoi vaihtelevasti oireilemaan ja juoksukilometrit jäivät alkuvuodesta todella maltilliseksi kipujen takia. Ehkä koin myös jonkinmoisen motivaatiovajeen, tiedän vaan, että harjoitukset eivät juurikaan maistuneet toivotulla tavalla paitsi ehkä mukavuusalueella ollessaan ja nämä 20+ lenkit jäivät muutamaan kevättalviseen hassuun vetoon, yhteen sisähallimaraan ja yhteen puolimaraan.

Tässä sitten taiteilua kerrakseen. Vähänlaisesti treeniä ja paljon (ääneen sanomattomia) tavoitteita. Sain kivuttomat kilometrit takaisin vasta kesäkuussa fyssärin avulla – ja nyt osaan myös varoa askellustani tietoisesti ja teen syville vatsalihaksille jumppatreeniä (pienestä nämä kivut ovat kiinni!), kisoissa helpottaa aina juoksua edeltävä pyöräily joka käy sopivasti lämmittelystä. Juoksuvauhti on kuitenkin tippunut ja se on nyt huomioitava tosissaan.

Olen melko paljon pohtinut itsekseen tätä kilpailuviettiä mitä minussa on. Toisaalta, se on liikkeelle paneva voima ja taas toisaalta, kovin kuluttava ominaisuus. On vaikea löysätä kun on vaikea löysätä :). Ikäänkuin olisi loppupeleissä niin väliä oliko Kadri Forsströmin tämänvuotinen puolimatkan tulos seitsemän minuuttia parempi tai kehnompi… ja mihin kohtaan se siellä ikäluokassa sijoittuikaan… Tärkeä on se, että mukana ollaan ja maaliin päästään ja seuraavana päivänäkin ollaan hengissä. Mistä tulikin mieleen, että verrattuna edellisvuoteen Joroisten jälkimaininkeihin nyt on oikein ehjä ja eloisa olo, kävin jo eilen eli maanantaina löntystelemässä ja illalla puolisoni seuraksi salilla hakemassa hyvää oloa ja ryhtiä. Viime vuodesta muistan sen  kaikenkattavan väsymyksen sekä holtittoman makeannälän jota järjellä ei pystynyt selittämään.

Joten kivuttomat ja kohtuullisen iloiset kilometrit olisi hyvä tavoite sekä kisaan että harjoitteluun. En tiedä, miten ne iloiset kilometrit tulevat toteutumaan Tahkon täysmatkalla parin viikon kuluttua. Ajattelen tuota tilaisuutta kuitenkin enemmän omana ”erikoistapahtumana” eikä niinkään kisana. Sinne menen totisesti itseään voittamaan, ei ketään muuta. Onneksi tiedän, että siellä on muutama muukin minunlainen ”tänään on ohjelmassa erikoispitkä PK2-treeni” :). Terveisiä vaan Virjon Petrille!

Toivon kaikille näitä iloisia ja kivuttomia kilometrejä – miten sitten itse kukin näitä taivaltelee. Juoksukoululaisille sanoin, että höntsäily on yhtä pätevä kun tavoitteellinen treeni – kunhan iloinen mieli säilyy ja liikunta on hyvän olon lähde, eikä musta aukko joka nielee sun omat ja perheenkin energiat. Jos olet tuloslistan viimeinen, ansaitset kunniamaininnan – olet mukana ja huolehdit omasta hyvinvoinnista ja terveydestä ihan itse!

Joku on ehkä huomannut mainokseni valmennusryhmästä jonka kanssa haluan startata syksyllä. Oikeastaan haluaisin sinne ryhmään hieman samanlaisia kun itse olin ja olen, sellaisia sopivan keski-ikäisiä daameja ja miehiä jotka ehkäpä hieman epäilevät omia kykyjä ja joilla on vaikeuksia asettaa oikea tavoite. Teemme sen yhdessä, treenamme yhdessä ja olemme samalla myös vertaisryhmä. Oleellinen on kuitenkin sitoutuminen tekemiseen ja tavoitteeseen. Eli orientointivaihe voisi olla jo koettu. Siis sellainen puolitotinen harrastelijajoukko. Yhteistreeneinä on ainakin uintia (Kauniaisissa) ja juoksua ja lihaskuntoa, 2 treeniä minimissään per viikko, keväämmällä myös pyöräilyä. Ja taustalla vielä ohjelmat omaehtoiseen treeniin. Tuohon ryhmään nyt voi hakea, neljällä pääsemme liikkeelle ja kahdeksan on maksimimäärä. Etävalmennusta en koe mielekkäänä valmennusmuotona toteutettavaksi, erityisesti aloittelijoiden tiimoilta. Se vaan jää jotenkin puolitiehen, minä olen valmentavinaan ja valmennettava on harjoittelevinaan ja totuus on että mikään ei mene oikein maaliin. Tai menee ihan sattumanvaraisesti. Joten näitä en aio tänä syksynä ottaa ollenkaan vaan keskityn face to face valmennukseen sekä urheilu- että kuntovalmennuksessa josta viimeinen tuo kuitenkin sen päivittäisen leipäni.

Ryhmään voi siis hakea ihan taviskuntoilija – kun vaan tietää mitä haluaa. Tervetuloa!

IMG_0142.JPG

 

Sykeharjoittelun aakkoset

Tähän kirjoitukseen minua kirvotti havainto, että yllättävän usein kuntoilijalla ei ole juurikaan käsitystä sykkeistä ja sykeharjoittelusta käytännössä ja tästä kysytään useasti. Joten palataanpa hetkeksi aakkosiin ja kerrataan ihan vaan perusasiat :).

Eri sykealueilla harjoittelu on palkitseva tie ja kehittää elimistöäsi tasapuolisesti.

PK (peruskestävyys) alueella (60 -70 %) parannat verisuonitusta, hiusverisuonisto kasvaa ja laajenee, sydämen iskutilavuus kasvaa koska sydämen vasen kammio kasvaa, rasva-aineenvaihdunta kiihtyy ja kehittyy, hengityselimistö kehittyy – keuhkorakkuloita tulee lisää. PK alue on myös palauttava alue.

VK (vauhtikestävyys) alueella (70 – 85%) parannat pääsääntöisesti elimistösi hiilihydraattiaineenvaihduntaa ja jonkun verran myös maksimaalista hapenottokykyä.

MK (maksimikestävyys) alueella (85 – 100 %) kehitetään VO2max eli maksimaalista hapenottokykyä ja työstetään hiilihydraattiaineenvaihduntaa sekä myös lihaksiston hermotusta.

Eli jokaisella on oma tehtävänsä ja kaikilla on syytä harjoitella, painotukset vaan ovat erilaiset sen mukaan mitä kuntoilija hakee. Peruskunnon rakennusaikana pysytään aika tavalla PK alueella ja käydään muilla alueilla vaan vierailemassa. Kun kuntoa viilataan vaikka jotain kilpailu- tai muuta kuntotapahtumaa varten, elimistöä ”herätetään” lyhyeillä ja tehokkailla treenipätkillä. Taviskuntoilijalla ja laihduttajalla ei juurikaan ole järkeä tehdä MK harjoituksia ja muutenkin, jopa huippu-urheilijat peruskuntokaudella pysyvät 60-80% PK alueella, kilpakausi on asia erikseen.

Hyvin tehokasta treeniä on treenaus sekä aerobisella että anaerobisella kynnyksellä. Kynnyksiä pystyy treenin tuloksena hilamaan ylöspäin, eli käytännössä tämä tarkoittaa taistelua ikääntymistä vastaan.

Kestävyysharjoittelun ja – kilpailun näkökulmasta on hyvin paljon merkitystä sillä miten pystyt tehostamaan rasva-aineenvaihdunta ja samalla kehittämään nopeutta. On oleellinen ero, onko aerobinen kynnyksesi 125 vai 140.

Eli pähkinäkuoressa kuntoilijalle:

  1. Perusta vakaaksi peruskestävyysharjoittelulla (60-70 % HRMAX) – noin 70 – 80 % harjoittelijan kokomenusta
  2. Parempaan kuntoon vauhtikestävyysalueella (70-85 % HRMAX) – noin 20 – 30 % harjoittelijan kokomenusta
  3. Maksimaalista treeniä maksimikestävyysalueella (85 – 100 % HRMAX) – noin 5 – 10 % harjoittelijan kokomenusta. Aloittelijalla tämä ei kuulu ollenkaan ruokavalioon. Hilja hyvää tulee. Eihän taloakaan rakenneta savupiipusta aloittaen vaan ensin on perustukset ja seinät nousee ja mieluusti jopa kattokin löytyy.

Suurin virhe mitä aloitteleva kuntoilija ja myös kestävyyskuntoilija tekee, on treenata hiukan liian kovaa ja liian useasti juuri VK alueella. Se ei kuitenkaan kehitä. Kehitystä tapahtuu mutta se on lähinnä luokkaa ”collateral damage”. Aikaa saat kylläkin kulumaan.

Jos sinulla ei ole käytössä sykemittaria, voit ottaa osviittaa seuraavista neuvoista:

Olet aerobisella alueella jos Pystyt Puhumaan Puuskuttamatta. Jos sinua jo puuskuttaa mutta kykenet kuitenkin tuottamaan järjellistä tekstiä vaikka pikku taukoineen, olet vauhtikestävyysalueella. Mutta jos et jaksa enää sanoa mitään, hengityksesi kuulostaa lähinnä vinkunalta ja liikut lähinnä tahdonvoimalla – treenaat jo maksimikestävyyttä.

Yksin lenkkeillessään rauhallinen vauhti lipsahtaa helposti hieman ylivauhtiseksi – se on just piirun verran liikaa. Tuntemuksena tämä VK alarekisteri on, että askel kulkee ja hieman vauhtiakin on – on siis mukava juosta. Totuus on, että olet just siinä alueella, että et kehitä enää ei peruskuntoa mutta et vauhtikestävyyttäkään. Harjoittelusi jää siis junnaamaan johonkin harmaaseen maastoon. Ei sekään ole kielletty ja pelkästään omaksi iloksi juokseminen on hyvinkin sallittu mutta jos haluat kehittää tiettyä aluetta, olisi harjoiteltava sitä aluetta.  PK harjoittelu vaatii hieman malttia ja seurantaa. Jos olet tyyppiä joka mieluusti juoksee asfaltilla ja nautit vauhdista, vaihda välillä maastopolulle jossa joudut hieman miettimään askellusta ja tahti hidastuu. Taikka hanki itsestäsi hitaampaa juoksuseuraa pitkälle PK lenkille. Mieluusti mukavaa seuraa niin että juttu luistaa ja maailma tulee parannetuksi :).

Kilpakuntoilevan ja alinomaa aikapulan kanssa taistelevan triathlonistin näkökulmasta PK harjoittelu on kätevää suorittaa pyöräillen, se rasittaa kokonaispakettia vähinten. Juoksuharjoittelua voi silloin polarisoida molempiin ääripäihin keskittyen kynnysalueille eikä juoksukilometrejä tarvitsee hankkia satamääriin viikossa. Jaksaakin paremmin kun ei ole koko ajan väsynyt. Työmatkapyöräily on hyvä keino pitää peruskuntoa yllä ja kehittää sitä. Kehittävät juoksuharjoittelut ovat sitten asia erikseen ja näille on oma tilansa harjoitteluohjelmassa.

Yhteenvetona: tavoitteellisella treenaajalla on jokaiselle treenille tarkoitus ja harjoittelun puuroutumista on syytä välttää. Eli laatu ennen määrä. Mutta jos kirmailet vain omaksi iloksi eikä sinua juurikaan kiinnosta aeroobiset kynnykset ja hapenottokyky, voin vaan todeta, että nauti siitä mitä teet!

Paras liikunta on suoritettu liikunta!

Triathlonmessuilla Basson kanssa

Triathlonmessuilla yhteistyössä Pasi ”Basso” Niemelän kanssa

Asiat joskus mietityttävät vaikka uusia juttuja tupsahtaa kun itsestään eteen…

Kesää kohti mennään vaikka tänään, 25.4., sain aamusella uimahallin parkkiksella käyttää lumiharjaa kun takatalvi yllätti. Ei auta itku markkinoilla, leveysasteet ovat mitä ovat eikä sille juurikaan mitään voi.

Pyöräilykausi on joka tapauksessa avattu vaikka täällä Suomessa en ole ajanut vielä metriäkään. Työmatkapyöräily houkuttaisi mutta kun siirtymisiä on päivässä monta ja siirtymiskilometrejä on 40-100,  aikavälikin 6:30 – 21, työmatkapyöräily on haasteellista ja todennäköisesti sitä pystyy toteuttamaan vaan satunnaisesti. Saisihan siinä pk-kilometrejä vaikka millä mitalla mutta aikataulullisesti tämä ei ole kovin järkevää. Elämässä on muutakin arkea hoidettavana. Kuten työ esimerkiksi.

Pyöräilykauden avaus tuli tehtyksi Mallorcalla. Loistava paikka jossa viihtyvät hyvin eritasoiset pyöräilijät. Tietä on sekä tasaista että vuoristossa ja autoilijoille pyörä ei ole punainen vaate vaan kanssakulkija. Kaikki mahtuvat. Kun kuulee ja lukee näitä kauhutarinoita pyöräilijöiden ja autoilijoiden kahnauksista ja hengenvaarallisista tilanteista täällä, sanonpa vaan, että etelässä on turvallisempaa. Jopa isoilla teillä. Tilaa jätetään yleensä reilusti eikä pyöräilijän tarvitse tuntea itsensä liiskattavaksi tarkoitetuksi hyönteiseksi. Mutta niin se homma toimii myös toisin päin, kyllä pyöräkansa saisi katsoa peiliin näissä asioissa. Ja liikennöidä liikennesääntöjen mukaisesti eikä pelata omilla säännöillä.

FullSizeRender (41)

Sopu sijaa antaa. Suurin osa kuitenkin ajaa sekä autolla että pyörällä joten molemmat ajatusmallit pitäisi olla tuttuja. Mistä se piittämättömyys oikein kumpuaa? En ymmärrä.

Tälläisenä kuntoilevana triathlonistina, PT-nä, triathlonohjaajana ja keski-ikäisenä naisena on tullut viime aikoina mietityksi paljon, mitä minä oikein haen siitä minun omasta lajista ja kuinka pitkälle jaksan pusertaa.  Varsinkin silloin, kun olen itseään paremmassa seurassa. Siis urheilumielessä. Kun olen siinä Mallun pyöräporukassa yleensä peräpäässä sinnittelemässä taikka Finntriathlonin ohjaajakoulutusporukan yhdistelmätreeneissä veto-osuuksilla aina se viimeinen ja silloinkin pikkuisen ylivauhtinen – kevyestä PK:sta tulee nopeasti AerK treeni. Pitääkö masentua? Vai katsoa vaan totuutta kasvoihin ja todeta, että fine, olen ihan hyvä jos ja kun teen parhaani ja muistan nauttia siitä mitä teen. Mikä se mun tavoite olikaan? No sehän oli se, että vielä 65-veenä olla siinä kunnossa että voi osallistua kisoihin. Pidetään se mielessä ja pidetään myös mielessä, että hampaat irveessä en halua suorittaa mitään. Eikä kannattaakaan. Eräs puolituttuni sanoi kerran, että jos treeni ei kulje sitten kiva kävely on sata kertaa parempi kun paska juoksu. Jos vähemmän murehtimista omista rajoitteista ja nauttimista siitä, mitä vielä voi ja pystyy tekemään?

Joten – aion edelleenkin treenata tavoiteellisesti mutta en aio juosta päin kivimuureja päätäni mäsäksi. Jos elimistö kertoo, että väsy on iso, sitten levätään. Ja jos jokin sitkeä vamma vaivaa, se hoidetaan alta pois ja sitten treenataan maltillisesti ja kasvatetaan kuormaa. Olen tälle vuodelle itselleni ottanut täyden matkan tavoitteeksi ja tähtäimessä se on edelleen, tosin kokemuksena ja tekemisenä vailla minkäänmoista aikatavoitetta. Se tulee olemaan pirun pitkä PK-päivä, se elokuun ensimmäinen lauantai.

Tässä kun elän sitä oma henkilökohtaista urheiluelämää ja samalla myös valmennan sekä ihan tavallisia kuntoilijoita että hiukan tavoitteellisempia triathlon-kuntoilijoita ja kouluttaudun koko ajan lisää molempien asioiden tiimoilta, on matkan varrella löytyneet myös nämä jotka ovat tulleet lempiasioiksi. Ja joista tajuaa, että kun paljon on vielä opittava! Näistä tunnen, että minulla on totisesti annettavaa. Nämä ovat fysiikkavalmennukset ja uinti. Lihaskunto ja -huolto ja  liikkuvuus ovat vaan niin hiton mielenkiintoisia alueita. Ja vettä minä rakastan. Elementtinä se on yhtä aikaa pelottava ja rakastettava. Muistan kun ensimmäistä pikasprinttia varten kävin muutaman vuoden tauon jälkeen uimahallilla elvyttämässä aisteja ja tuntemus oli, että ”Kadri, missä sinä olet oikein ollut – tämä on NIIN ihana!”. Ja nyt keväällä Mallorcalla kun pääsin viimeisinä päivinä ilman märkkäriä uimaan, suolaisen veden nosteen ja pyörteet oikein tunsin ihollani. Nautittavaa. Siksi uintiohjaus on varmaan tullut aika vahvasti elämääni. Aion syksyllä opiskella lisää (kunhan saan Finntriathonin koulutukset loppuun saakka ensin), lähinnä kyllä muuta, laajemmille kansanryhmille tarkoitettua vesiliikuntaa, eli siis vesijumppaa. Koska vesi on ❤.

IMG_4822 (2)

Se selittää, miksi TRIATHLONMESSUILLA nyt viikonloppuna (28.-29.4.17, Otahalli – ilmainen sisäänpääsy)  olen just fysiikkavalmennus- ja vaparituunauspakettieni kanssa. Ja lisäksi minulla on siellä InBody 720 kehonkoostumusmittausta. Laite on aika pätevä näissä valistuneissa arvauksissa :). Tervetuloa piipahtamaan, tutustumaan ja keskustelemaan!

Mitä loppuklaneettina. Vaikka joskus tämä keski-ikäinen miettii omia rajoja ja valintojen mielekkyyttä, on todettava että on todella, todella palkitseva kun asiakkaani kertovat elämän laadun parantuneen. Vähemmän kremppoja ja kipuja, uusia mahdollisuuksia suorittaa jotain joka ehkä jäi tekemättä tai loppui aikapulan takia kun elämän ruuhkavuodet painoivat päälle. Siksi tykkään tehdä työtä omaikäisteni kanssa. Hieman on elämää nähty mutta sitä halutaan nähdä vielä ja mahdollisimman pitkään ja terveenä.

fysiikkavalmennus2017Tuunaa vapariasi - messutarjous