Kuntotestauksesta ja kontrolliharjoituksista

Käytännössä jokainen tavoitteellinen kuntoilija on jossain vaiheessa miettinyt itsensä testaamista. Ja siinähän sitten tuleekin melkoisesti valinnanvaraa, mitä kaikkea voikaan testata. Ja millä tasolla. Ja millä rahalla. Itse kun lähinnä harjoittelen triathlonia ja kestävyysjuoksua varten, sitten tämä pikku pohdinta on tietty myös tästä näkökulmasta.

Homman voi pitää hyvin yksinkertaisena taikka sitten hakea testistä ihan viimoista teknistä suoritusta mitä rahalla saa. Tässä vaiheessa voikin hieman tutkiskella aihetta näkökulmasta ”millaiset testit palvelevat parhaiten juuri minun tavoitteita minun suoritustasolla”.

TERVEYSTESTIT

Nämä ovat suositeltavia, ainakin silloin kun tavoitteellinen liikunta aloitetaan myöhäisemmällä iällä taikka riskitekijöitä on tiedossa (kuten verenpainetauti, sydänsairaukset, keuhkosairaudet, ylimääräistä väsymystä, traumoja tai kroonisia sairauksia yms.). Käypä terveystestissä. Toisaalta, jos olet ihan perusterve, miksi hyppiä lääkärissä ottamassa turhia testejä ihan testaamisen takia. Eli käyttäisin tässä tervettä maalaisjärkeä näissäkin asioissa. Testataan silloin kun se on tarpeen ja tietysti laajan verikuvan voisi kestävyysurheilija tai – kuntourheilija ottaa kyllä melkein puolivuosittain, erityisesti kun treeni jostain syystä kulje taikka on omat epäilykset vaikka hemoglobiinista. Osalla yksityisistä terveysasemista on näistä omat hyvinkin selkeät palvelupaketit, hinta satasesta ylöspäin, lähinnä tämä on sellinen maksimissaan 10 min. laboratoriotutkimus johon sitten on nivottu chat-keskustelu lääkäri kanssa joko samaan hintaan (Terveystalo) taikka lisähinnasta (Diacor). Aika samanlaisia nämä näyttävät olevan sisällöltään, laitan tänne nyt muutamat linkit: Diacor Aktiiviliikkujan Terveystutkimus (130 €) ja Terveystalo Liikkujan Tutkimuspaketti (100 €). Mehiläinen on hieman salaperäisempi yksityinen palveluntarjoaja, heillä on tarjolla Urheilijan Terveystarkastus, joka pitää sisällä lääkärin suorittaman kliinisen tutkimuksen, laboratoriokokeet (mm. hemoglobiini ja valkosolut), lepo-EKG:n ja lääkärin palautteen tuloksista ja kestää 30 – 40 minuuttia. Hinnasta ei mitään tietoa, selailin hinnastoja mutta selvyyttä en saanut enkä jaksanut heille ihan kyselyä lähettää. Dextra ja Aava eivät tuon tyyppisiä palvelupaketteja tarjoaa mutta toki heiltäkin voi laboratoriotutkimusta ja lääkäripalvelua ostaa.

Itse käväisin Terveystalolla (varasin ajan netistä seuraavalle aamulle ja sain tuloksen noin 24 h kuluttua) enkä käyttänyt edes tarjottua chat-aikaa. Halusin lähinnä tarkistaa deposiittiraudan, hemoglobiinin ja D-vitamiinin tason. Se viimeinen olikin vinksallaan joten tulipa todistetuksi että tosiaan, D-vitamiinin saanti on näin talvisaikaan totisesti ongelmallinen. Huoli kestävyyskuntoilijoille jokseenkin tutusta alhaisesta hemoglobiinista oli turha. Hyvä näin.

KUNTOTESTIT

Jos ihan kylmiltään heittäisin kuntoa mittaavia testejä listaan: lihaskuntotestit, liikkuvuustestit, Polar-kuntotesti, UKK-kävelytesti, Cooper-testi, epäsuora polkupyöräergotesti (FitWare®), laktaattitestit, FTP-testi, hengityskaasutestit ja monenmoiset yhdistelmät. Laboratoriossa tehtävät ja kenttätestit. Testatahan voi ihan mitä vaan.

Eli on mistä valita ja mihin voisi ryhtyä. Onko taas kaikki testaaminen ihan tarpeellista ja millainen voisi olla kuntoilijalle sopiva testaustaso, se sopii itse kullakin arpoa paikoilleen ja mitoittaa myös rahapussin mukaan. Jokin perustavaa laatua kestävyyskuntotesti on tarpeellinen kyllä jos ja kun harjoittelu on tavoitteellista ja haluaa hieman enemmän tukeutua muulle kun fiilikselle ja mutu-tuntumalle. Lihaskuntotestithan on helppo suorittaa ihan itsekseenkin vaikka kotiolossa ja liikkuvuuden ja tuen kanssa on mielestäni näin, että jos kuntoilija huomaa jonkun toistuvan ja/tai syvenevän puutteen, asia on otettava työn alle samaten. Kas kun tuo liikkuvuus ja tuki on ihan perustavaa laatua terveystekijä eikä suorituskyky parane jos ja kun tämä perusta ei ole kunnossa. Päinvastoin, rasituksen lisääminen tässä vaiheessa johtaa lähinnä rasitusvammoihin ja mahdollisesti loukkaantumisiin.  Fysioterapeutti tai korjaavaan ja vahvistavaan harjoitteluun perehtynyt treenari voisi tässä olla apuna ja pystyy kehittämään myös asiakkaalle sopivan liikepatteriston joka voi toimia henkilökohtaisena testinä ja olla samalla myös harjoite.

VARSINAISET TESTIT

Polkupyöräergometri on eniten käytetty testilaite kuntotestauksessa ja juoksumatto sen ohella hyvänä kakkosena. Molemmat ovat vakioitavissa. Juoksumaton säädöt pitää olla luotettavia eivätkä ne saa muuttua testin aikana. Heikkolaatuisemmat kotikäyttöön tarkoitetut juoksumatot eivät oikeastaan sovellu vertailukelpoiseen testaukseen, toki harjoitteluun ne sopivat hyvinkin. Juoksumatolla juokseminen vaatii harjoittelua joten testitulokset yleensä paranevat sen mukaan kun ns. ”juoksumattotaidot” paranevat. Maksimitestiä suorittaessaan ovat turvavaljaat välttämättömiä. Vauhtikestävyysrajoja kun määritellään, pärjää ilmankin.

Testit voi jakaa suoriksi ja epäsuoriksi testeiksi ja suorassa testissä mitataan kehon lämmöntuottoa, joka on suorassa suhteessa energiantuottoon. Suora kalorimetria on tarkka mutta toistaiseksi ei ole olemassa käytännön testitilanteeseen sopivia menetelmiä (Kuntotestauksen käsikirja, LTS 2007). Epäsuora kalorimetria tarkoittaa energiakulutuksen määrittämistä hapen avulla ja siinä käytetään hengityskaasunalysaattoria. Mittaamalla sisään- ja uloshengitysilman happi- ja hiilidioksiidipitoisuutta sekä hengitettävän ilman tilavuutta voidaan laskea hapen- ja sitä kautta energiakulutus. Testi vaatii tarkan laitteiston, vakioidut eli käytännössä laboratorio- olosuhteet eikä näin ollen mielestäni ole kuntourheilijan ensimmäinen testi. Testiä voi tehdä esimerkiksi Pajulahdessa suorana maksimaalisen hapenkulutuksen testauksena johon on yhdistetty laktaattitesti ja otetaan myös sykkeet talteen, eli saadaan kynnysarvot. Palveluntarjoaja saattaa yhdistää testiin myös jotain muuta lisuketta, kuten rasvaprosentin mittaukset ja pienen verenkuvan.

Helpompia testejä joita löytyy kutakuinkin kaikilta testausasemilta ja myös valmentajilta, ovat kynnystestit jotka tehdään saman periaatteen mukaan: testisuorituksen tehoa lisätään nousujohteisesti uupumukseen asti. Testattavalta otetaan sormenpäästä testisuorituksen aikana kuormien välissä verinäyte, josta analysoidaan laktaattipitoisuus. Testinaikainen syke tallennetaan sykemittarille. Tehon, laktaattiarvojen ja syketietojen perusteella määritetään asiakkaan sykerajat sekä kynnysvauhdit ja -tehot liikuntaan. Tämä testi on siis se, mitä sanotaan laktaattitestiksi. Tämäkin on siis epäsuora testi. Testin voi tehdä myös täysin kenttäolosuhteissa, kuitenkin vakioimalla protokollaa ja vertailemalla saman protokollan mukaisia testejä keskenään.

Joskus myös yhdistellään testejä lajinomaisiksi testeiksi, kuten esimerkiksi Pajulahdessa Triathlontesti jossa yhdistellään suora pyörätesti (eli hengityskaasutesti) ja juoksumatolla tehtävä kynnystesti (eli laktaattitesti).

Kätevä, kuntourheilijalle sopiva, helposti saatavilla oleva ja edullinenkin testi on myös moniportainen polkupyöräergometritesti jossa määritellään kynnykset sekä arvioidaan VO₂Max. Esimerkkinä olkoot kaupalliset FitWare® ja TWare® testit. Tässä olosuhteet ovat aina vakiot, testilaitteisto on kalibroitu. Moniportaisessa FitWare®:n testissä käytetään 2 min välein nostettuja kuormia kunnes testattava saavuttaa 85% tason ikää vastaavista tai tunnetusta maksimisykkeestä. Hyväkuntoinen testattava voi viedä testin uupumispisteeseen saakka (suositeltava), näin ollen saadaan tarkemmat tulokset. Testi suoritetaan suorassa tietokoneohjauksessa ja palaute on laaja. Testiin pitää varaa vähintään tunti, monipuolinen henkilökohtainen palaute olisi saatava (älä siis osta testiä jossa sinulle ei oikeasti selitetä auki mitään vaan saat vaan paperinivaskan käsiin). Testi antaa myös wattipalautteen eli kynnykset watteina. Kätevä ja hyvin tarpeellinen tieto, jos pyörässäsi on wattimittari. Sykkeet kun laahaa siinä urheilulajissa aina hieman perässä.

Itse suoritan sekä FitWare®- että laktaattitestejä (kynnytestit) juoksumatolla/radalla (ja altaassa) ja näen asian näin, että FitWare®:lla pärjää melko pitkälle mutta jos haluaa viilausta nimenomaan juoksukuntoon, suositeltava olisi lisäksi myös laktaattitesti juoksumatolla tai kentällä. On myös muistettava, että aeroobiset ominaisuudet ovat myös lajikohtaiset joten kilpakuntoilija malliin ”hyvä pyöräilijä/aloitteleva juoksija” joka on tottunut pyöräilemään saa polkupyöräergosta toisenlaiset kynnykset kun juosten matolla. Jos taas haluaa panostaa pyöräilyyn, klassinen 20 min FTP testi lisänä on mainio (lue lisää linkin takaa).

Kynnystesti uiden on hieman kimurantimpi toteuttaa mutta on tietysti toteutettavissa vaikka 5 x 200 nousevavauhtiset + 400 m palauttavaa uiden, ihan aloittelijalle testi ei sovellu, vauhdinjako olisi osattava jotta testissä olisi jotain mieltä ja se myös kertoisi muuta kun että ”laktaatit olivat tosi korkealla”.

Testiprotokolla on hyvän testauksen A&O ja oleellinen on että tiedot ovat vertailukelpoiset. Eli tämä tarkoittaa, että esim. mattotestillä on aina määritelty myös esim. kulma ja esim. uintitestissä on määritelty myös alkuverryttelyn ja mahdollisten väliverryttelyjen pituudet. Mitä vähemmän on tulkinnanvaraa, sitä parempi. Mieluusti testi myös aina samana aikana vuorokaudesta. Sisätiloissa olosuhteet ovat vakiot, joten sisäradalla tuuli ei vaikuta eikä liukkaus kiusaa. Mattotesti on kätevä: nopeuden pystyy vakioimaan ja mittausvälineistö pysyy kasassa eikä testattava juokse pitkin maita ja mantuja vaan on sopivasti testaajan silmien alla ja käden ulottuvilla…

Lisäilen tänne muutamat linkit, missä testejä tehdään, hintavertailua kannattaa tehdä ja myös miettiä, mitä oikeasti tarvitsee. Liian halpa hinta kertoo jostakin ja liian kallis hinta myös.

Helsingin Urheilulääkäriasema – kestävyystestit.

Helsingin Kaupungin Liikuntavirasto – kuntotestaus.

R5 – suora maksimaalisen hapenottokyvyn testi.

JM Syke – kuntokartoitus.

Tesku – etusivulle.

Pajulahti – kestävyystestit.

Vierumäki – kestävyystestit.

Unisport – kuntotestaus. Tässä talossa testaan myös minä, FitWare®n testiin meillä on varattu 1 h ja pienemmällä ajalla ei pärjää. Hinta on 60,- (sis. 10% ALV) jos ei nauti jotain UP sidosryhmäetua, eli silloin hinta on toki vielä edullisempi.

Ja itse kun kirjoitan, sitten suorittamistani laktaattitesteistä eli kynnystesteistä lue täältä.

TESTI STRESSIN AIHEUTTAJANA

Joskus testi voi olla suurikin stressin aiheuttaja ja testitulokset sen mukaiset. Voi olla, että juoksija ei juurikaan käytä mattoa juoksuharjoituksessa. Tässä pätee nyrkkisääntö, että sitä mitä harjoitellaan, se myös paranee. Joten itse suosittelen tekemään mattotestimaisen juoksuharjoituksen ihan harjoituksena ennen testiä – matolla juokseminen vaatii hieman keskittymistä ja harjaantumista.

Tarpeetonta testausta pitäisi välttää ja mieluummin ottaa harjoitteluun mukaan erityyppisiä kontrolliharjoituksia, näistä hieman lähemmin seuraavassa kappaleessa.

KONTROLLIHARJOITUKSET

Kontrolliharjoituksilla voi mielestäni hyvinkin korvata varsinaista testausta, ainakin osittain. Hyvä ja saman protokollan mukaan suoritettu kontrolliharjoitus on oiva testi itsessään ja palvelee samalla myös lajinomaisena treeninä. Useasti kontrolliharjoitus on myös vähemmän stressaava kun varsinainen testi joka jo ajatuksena saattaa olla absoluuttinen stressitekijä.

Kontrolliharjoituksissakin on huomioitava, että olosuhteet olisi pyrittävä pitämään aina samat. Sama protokolla, sama merkitty reitti. Sääolosuhteet vaihtuvat ja ainakin itse kirjaan nämä olosuhteet myös testi- tai konrtolliharjoitustuloksiin. Liukkaus, tuuli, vesikeli – kaikella on merkitystä ja sääolosuhteet pitää ottaa huomioon. Ota ylös data, mitä pystyt tuottamaan – sykkeet nyt ainakin.

Hyviä kausittaisia kontrolliharjoituksia kunto-urheilijoille jotka palvelevat testeinä:

– Cooper 12 minuutin juoksutesti – hyvä ja tunnettu kuntoluokittaja, pitäisi kuulua jokaisen kuntokilpailijan perusmenuun. Useasti tunnetaan vaan luokituksen mukaan (eli montako metriä tuli juostuksi), Cooperilla on kuitenkin myös laskentakaava joka kertoo myös VO₂Max arvon. Cooperia voisi ja pitäisi juosta harjoitusmielessä vaikka kerran kuukaudessa. Takuulla tulee tulosta.

– 1000 m testi eli maksimitonni. Hyvä verryttely alkuun, vähintään 15 min (vakio tämä vaikka omaksi protokollaksi) ja sitten vauhtiveto mitatulla 1000 m pätkällä. Maaliviivalla ollessaan voimat pitäisi olla täysin loppu ja saa tuntua todella pahalle. Pätkä voi toki olla myös 980 taikka 1025 m jos ja kun sitä käytetään kyseisenä harjoitusmatkana ja vertailu tapahtuu kuntoilijakohtaisesti.  Tämä harjoitus palvelee maksimikestävyyttä ja nostaa tehokkaasti maksimaalista hapenottokykyä.

– 5 km juoksutesti – tämä juostaan käytännössä anaeroobisella kynnyksellä ja vauhdinjaolla on merkitystä. Harjoittelu tekee mestariksi tässäkin asiassa. Viittä kilometriä ei ihan pysty pinkomaan maksimeilla.

– oma juoksutesti – valitse itsellesi oma rata, kunto- tai metsäpolku ja juokse se testinä kilpailunomaisesti. Asiaan auttaa, jos sinulla on suhteellisen saman tasoisia tai sinusta hieman parempia treenikavereita. Yksin testin juokseminen on hieman työlästä.

– kilpailut ovat mainioita kontrolliharjoituksia. 10 km ja jopa puolimaraton. Itse pidän kymppimatkaa erittäin hyvänä testiharjoituksena – yksikseen harjoitellessaan harvemmin tulee juostuksi 100% antaen. Jokainen kisa on tavallaan jonkinmoinen kunnon mittari, tosin suosittelen lämpimästi myös harjoittelemaan J.

– maantiepyörällä – FTP testi harjoituksena. Linkki Triathlon Suomi hyvään kirjoitukseen olikin jo aiemmin testausosiossa.

– aika – ajot pyörällä. Pyöräseurat järjestävät aika-ajoja mitatuilla pätkillä. Muutamalla eurolla pääsee mukaan itseään testaamaan.

– oma pyörätesti. Valitse itse oma testipätkä, huolehdi että se on myös (liikenne)turvallinen ajaa ja suorita harjoitus kilpailunomaisesti ja kirjaa data ylös.

– uidessaan 1000 m uinti on hyvä kontrolli- ja testiharjoitus. Muista tässäkin, sama protokolla: vakioitu alkuverryttely, mieluusti ota kaveri mukaan laskemaan kierroksia ja vetopareja ja katsomaan kelloa. Tonni on sen verran pitkä matka, että pakottaa jakamaan vauhtia ja pelkällä raalla voimalla etenevä voimat hiipuvat jos ei tekniikkaan ole kiinnitetty huomiota.

– Jo tuttua 5 x 200 uintitestiä voi hyvin käyttää myös kontrolliharjoituksena, tarkoituksena vauhdinjaon tasaisuuden opettelu. Se on alkuvaiheessa yllättävän vaikea ja vaatii tietoista paneutumista. Tässäkin protokolla voisi olla sama mikä varsinaista testiä tehdessään.

Tässä tämä pitkähkö kirjoitukseni. Oma ns. ”kontrolliharjoitus” oli kuukausi takaperin Porissa, APK sisähallimaratoni. Oli tarkoitus juosta paras pitkän matkan juoksu johon tällä hetkellä pystyn. Olosuhteethan olivat ihanteelliset (+17, tuuleton), huolto ja kierroslasku pelasivat, no maisemat.. ne eivät juurikaan vaihtuneet. Lopputulema oli 4 sekuntia heikompi aika kun 2015 Vantaan Maratonilla juostu paras aikani. Joten harjoitus suoritettu hyväksyttävästi :).

jab_0131

Porin Sisähallimaraton 2017 – totista porukkaa lähdössä. (Kuva: Kirsti Koskinen APK)

Valon ja piristyksen kaipausta

Tämä blogikirjoitus tulee lyhyt, lähinnä pikainen yhteenveto 2016 treenitunneista. Ja muutama valonpilkahdus tähän vuoteen alustavan kisakalenterin tiimoilta. Koska suoraan sanottuna – en ole talvi-ihminen. En ole. Käperryn itseeni ja tunnun olevan hyvin toisenlainen persoona kun normaalisti. Huomattavasti tummempi. Valo on se, millä liikun ja mistä otan energian. Tällä hetkellä kaikki tekeminen vaatii sen että suunnittelen ja laadin tehtävälistoja ja suoritan niitä. Mikään ei synny helposti. Joten tulevan  valoisamman kauden tärpit tuovat sitä kaivattua piristystä. Sekä muutamat kalenteroidut säännölliset yhteistreenit jtka nyt vuoden alussa alkoivat.

2016 harjoitusmäärien numeraalinen yhteenveto olisi kutakuinkin tässä: 483 harjoitustuntia, siitä juoksua 135 h (1241 km), pyöräilyä 122,5 h (2210 km), uintia 77 h (146,6 km), kuntosalia/liikkuvuutta 84 h ja loput sekalaista tekemistä kuten kävelyä, spinnua ja sen sellaista. Kisojen uinti- ja pyöräkilometrit eivät ole mukana, koin että touhuilu Ambitin kanssa vaihdoissa vie pois tarpeellista fokusointia siihen ensisijaiseen, eli vaihtamiseen joten käytän kelloa vaan juoksuosuudella ja silloinkin ilman syketietoja, pelkästään keskivauhteja seuraten.

Näistä numeroista vielä, että ihan jees. Määrällistä lisäystä tuskin näihin tulee, ehkä muutama prosentti. Olen kohtuullisen  tyytyväinen juoksun määrään, pyöräilyä saisi olla tietty enemmän tänä vuonna. Onhan 2017 tavoiteetkin hieman toisenlaiset kun 2016. Täysmatka on aina täysmatka.

Mitä sitten tapahtuu 2017? Oleellisinta on että tämä on viimeinen vuosi N45 luokassa joten nyt sinnittellään nuorempien matkassa kynsin hampain. Ja kun olen kova suunnittelemaan, sitten tässä alla nämä kisat jotka ovat jo kalenterissani. Mukana on tietysti muutama sellainen, johon ilmoittautuminen ei ole vielä ollut mahdollista.

4.2. Porin sisähallimaratoni

13.5. Helsinki City Run

10.6. Vanajalinna sprint – KKS

17.6. Kuusijärvi sprint

1.7.Vierumäki perusmatka – KKS

8.7. Tartu Mill Triatlon perusmatka

15.7. Joroinen puolimatka – KKS

3.8. Tahko täysmatka – KKS

16.9. Espoon Rantamaratoni

1.10. Pirkan Hölkkä

14.10. Vantaan Maratoni

Tässä nämä. Jotain hupailua tulee lisäksi tietty, Orissaaren kisa jos vaan aikataulut sattuu ja miksei Porkkalan SwimRun kuntosarjassa. Ja jokin kympin kisa. En siis ole suunnitellut matkustavani suuren maailman kisoihin, se jääköön vuoteen 2018 jos terveys pysyy mukana matkassa. Vaikka haluan toki parantaa aikojani (miksen haluaisi) ja olla ehdottomasti tuloslistan paremmalla puolella, en aio tästä kynnyskysymystä tehdä.

Urheiluharrastukseni pitää minut toiminnassa ja järjissään tälläisellä hämärälläkin kaudella. Se on ehkä se tärkein pointti just nyt.

kauniaisten-uimahalli-2

 

 

Vuosi lähenee loppuaan, välitilityksen aika on käsillä.

Takassa loimuaa, ulkona on syvä pimeys – on lauantai aamu ja kello on jotain seitsemän luokkaa. Valoisaan aikaan on vielä tovi – pimeässä minua ei ulos liikkumaan saa, valitettava kyllä. Vaikka mielentila on tavallaan päätöksentekokysymys ja kuulemma Norjan Tromssassa paikalliset eivät juurikaan pitää pimeää kautta koettelemuksena vaan odottavat innoissaan talvisia harrasteita ja hämärää tunnelmaa. Noh, talvisia harrasteita vastaan minulla ei ole mitään – vaikka hiihto ei ole ykkössuosikkini, valoisa lumi ja pirteä pakkanen sopivat mainiosti menuseen kuten myös löysät kävelylenkit koirineen metsässä, mutta tuota hämärää tunnelmaa en kaipaa kun korkeintaan lauantai-iltaisin klo 18 ja 22 välissä. Eikä sitäkään välttämättä joka viikko…

Viime viikolla uutisoitiin Kaisa Lehtosen suunnitelmista a)vaihtaa valmentajaa ja b)vaihtaa maisemia. Molemmat ovat hyvin ymmärrettävissä, erityisesti maisemien vaihdos. Ei ole ollenkaan yhdentekevä, millaiset ovat harjoittelumaastosi ja harjoittelukelisi. Ja kuinka pitkä tai lyhyt on kausi. Jos kausi on 3 kuukautta, onhan se hemmetin lyhyt. Kuntoilijatasolla ei sellaisia mahdollisuuksia (yleensä) ole, joten harjoituskalenteriin mietitään sopivaa ylläpitävää ja oheisharjoittelua sekä kuntoperustan vahvistamista. Oikeastaan minusta tuntuu, että tuo perinteinen jako peruskunto-, valmistelu-, kilpa- ja ylimenokauteen on ihan säästä ja vuodenajoista johtuva keinotekoinen juttu. Jos meillä olisi 12 kk valoisaa, kohtalaisen kuiva ja mukavan lämmintä, tuskin kestävyystyypit sisätiloissa trainereilla istuisivat tai loskassa sauvakävelyä harrastaisivat.

Oma kisakauteni pidentyi kun käväisin viime kuun puolessavälissä kipaisemassa Ateenan maratonin, sen ns. aidon ja alkuperäisen. Edellinen sellainen oli minulla vuonna 2014 ja sen tulosta pystyin lopputuloksella 4:12 parantamaan 21 minuuttia (tästä faktasta voi olla monta mieltä). En kuitenkaan omaa parasta maratonisuoritusta fiksannut, se jäi edelleen siihen 4:07. Olin oma ikäryhmän 58:s 350:sta eli kohtuullisesti paremmalla puolella :). fb1Iloinen mieli jäi siitä, että loppuni oli vahva, pystyin hyvin viimeiset 5 km loppukiihdyttämään. Harmituspuolelle jäi, että vasen polveni kipeytyi puolessavälissä joten en pystynyt juurikaan hyödyntämään alamäkiä ja jäin kisan jälkeen juoksutauolle. Tässä onkin analyysin paikka: mitä olisin voinut tehdä välttääkseen tuon rasitusvamman? Nimittäin tässä iässä ei ole oikein aikaa näille vammoille – joten tehokkaampi keino olisi ehkäisy. Se koneiston optimointi ennen suoritusta. Kengäthän minulla oli inasen liian kevyet asfalttimaraan ja osasin kyllä odottaa lantion rasittumista mutta eipä se sitten näin mennytkään. Minun oikea lateraalilinja on hieman kireä kautta linjan, erityisesti reiden oikea ulkosyrjä ja tämä epätasapaino kostautui vasemmassa polvessä johon siitä syystä kantautui enemmän rasitusta. Puolimaratonilla en tätä olisi edes pahemmin noteeranut, mutta kun kokonaiskilometrien määrä on jäänyt muun harjoittelun valossa hieman alhaiseksi, sitten tämä 42,2 olisi ehkä vaatinut kalvojen manuaalisen käsittelyn ammattilaisella – minun omat keinot jäivät hieman köykäisiksi.

On se vaan näin, ettei suutarin lapsella ole aina laittaa kenkiä jalkaan. En sitten pidänytkään kun viikon taukoa ja Säijässä kun olin seuraavana viikonloppuna – oli aikaa hieman pidemmälle lenkille, meninpä juoksemaan sellaista 15 km lenkkiä. Missä järki? No kateissahan se oli. Seuraavana päivänä vielä 10 päälle, siitä tosin 6 meni kävelyksi kivun takia. Nyt minä sitten kasvatan maltillisesti kilometrejä, kuuntelemalla kehoani. Koska minä tarvitsen näitä kilometrejä ihan kipeästi – minun pitää opettaa elimistö taas tasapaksuun iskutukseen. Helmikuun alussa on Porin sisähallimara johon haluan mukaan, vetämään 105 täyttä kieppiä. Sopivat +17, huolto aina 400 m väliin ja mentaalista rasitusta just sille sopivasti neljäksi tunniksi. Moni frendi sanoo, että todella tylsät 105 kieppiä mutta eihän 10 stadionikierrosta ole paljon, eihän? Noh, niitä on vaan 10×10 ja muutama irtonainen päälle. Eikä tarvi edes lukua pitää, tulostaulu sen kertoo. Voi laittaa aivot narikkaan ja puksuttaa menemään. Hyvä mentaaliharjoitus ensi vuoden Tahkon täydenmatkan kisaa varten. Siellä kun neljä tuntia on lyhyt aika…

Se välitilitys. Vuosi 2016. Yhteenvetona: ammattillisessa kehittymisessä tein ison harppauksen eteenpäin eikä matka lopu. Jo tammikuussa jatkuu opiskelu Vierumällä triathlonvalmennuksen parissa.  Omat urheilulliset tavoitteet tuli saavutetuksi, sain kelvot pohja-ajat kaikkiin lyhyempiin matkoihin, paransin puolimaratonin tulosta ja juoksin hyvän maratonin hieman huonolla kalustolla… Työtilanne on kohtuullisen hyvä ja kevään kalenterissa on jo muutamat juoksuryhmät sekä muuta sekalaista. Ainahan muutama pettymys mahtuu matkalle mutta tämä on ihan normaalia. Se joka tekee, ottaa aina myös epäonnistumisen riskin. Taas jos et tee yhtään mitään, et ota mitään riskiä, ei myöskään onnistumisen riskiä!

Ystäväni Marjan tokaisu ”espoolaisrouva löysi uuden harrastuksen” on kehittynyt muottiin ”espoolaisrouva on ihan tosissaan eikä loppua näy”…

kaannos

 

 

 

Ilo on puolellani!

Viikko takaperin pitämästäni huoltoworksopista sain sentyyppista palautetta asiakkailta että puhtia tuli rutkasti lisää ja näin seuraava tilaisuus onkin jo varattu la 3.12.16 klo 13:15 eteenpäin ja alustavasti jatkoa tulee olemaan myös muualla kun Kauniaisissa (mutta siitä myöhemmin kun aikataulu varmistuu).

2-hyvaolo

Ja ensi maanataina 7.11.16 klo 18:00 Tapiola kirjastossa ”Lihaskuntoharjoittelun ABC aloittelijalle” . Olen hieman muokannut tuota luentoa nyt viikonloppuna ja näin sinne on lisätty pari esimerkkiohjelmaa, yksi näistä olkoot lisätty tänne illustraationa jos vaikka jollekin on siitä suoraa hyötyä. Neuvon kuitenkin, että joku osaava opettaisi tekniikat, väärin tehdystä voi olla enemmän haittaa kun hyötyä…

img_4395-2

Oikeastaan ei nyt sen enempää, ulkona on mainio keli lähteä koirineen maastoon ja tänään kun on palautuspäivä, muuta liikunta en aio harrastaa! Treenikausi on sellainen, että painotus on ollut uinnilla, korjaan uintiani pyrin siitä saamaan rullaavamman. Hidasta hommaa on kyllä kerta kaikkiaan… Ja ensi viikolla lennämme siippani kanssa Ateenaan, osallistun viikon päästä Ateenan Maratonille ja hengailemme muuten hieman sielläpäin, silloin on ehkä hieman enemmän raportoitavakin 🙂

Sarjaa keräilemään – 2017!

Lokakuu on hyvässä vauhdissa ja niin on vauhdikas ollut koko alkusyksy – kouluttautumista, lukemista, treeniä, kisaa ja ihan perustyötä. Ammatillista tekemistä on sen vertaa paljon, etten proosaa juurikaan lue enkä televisiota katselee. Aamuisin tulee tehtyksi/päivitetyksi ToDo – listat että tekemisessä pysyvät kokonaisuudet kasassa eikä homma menee tulipalojen sammuttamiseksi. Omat treenit ovat joskus heikoilla. Kun kokonaiskuormitusta on paljon ja nukkumista vähän, pitää välillä arvottaa treenit uudelleen ja miettiä mistä elimistö hyötyy eniten juuri sinä viikkona.

Joka tapauksessa eilen varmistui että lähden kerämään Finntriathlonin normikisoja eli osallistun KerääKokoSarjaan 2017. Tämä tarkoittaa, että kisaan Vanajanlinnan sprintissa, Vierumäen perusmatkalla, Joroisilla puolimatkalla ja Tahkolla täysmatkalla. Luulen, että tämä ei ihan jää tähän listaan ja sinne mahtuu vielä ”pientä kivaa”… :).

Ja 2018 haluan ehdottomasti ulkomaiseen isoon mahtikisaan, näillä näkymin Barcelonaan IM:lle lokakuussa. Olen silloin just noussut N50-55 ikäluokkaan joten tuo tulee olemaan mitä mainion ja muistettavin lahja itselleen.

On se vaan näin, että kun päätös kisoista on tehty, treenamiseen tulee ihan omalaatuisensa into. Vaikka päivittäiset tekemiset ovat aina päivittäisiä tekemisiä ja ne tulee tehtyksi, tietoisuus isommasta päämäärästä antaa ihan toisenlaista puhtia ja sitoutumista. Näen sen kyllä omassa valmennettavassa – hän on tehnyt päätöksen Joroisista ja sitoutuminen on ihailtava. On luja tahto tehdä asioita ja pistää suunnitelmat käytäntöön. Ei turhaa jahkailua, ”haluan-en halua” soutaamista. Jos haluat, sitten haluat, aikaresurssit löytyy ja homma etenee. Näin se menee.

Taidan olla sellainen ”poikki ja pinoon”-tyyppi …

Edellisestä blogipäivityksestä on tovi enkä tälläkään kertaa kirjoita kovin syvällistä ja perustavaa teoriaa harjoittelusta, päivitän vaan pikaisesti kuulumiset. Harjoittelukausi on siis jatkunut, tosin en niin runsaalla juoksemisella kun ehkä alunperin suunnittelin. Osallistuin Espoon Rantapuolikaalle (21,1 km) ja Pirkan Hölkkään (33 km), puolikas oli tämän vuoden ainokainen puhdas puolikas ja Pirkan Hölkkä aivan uusi tuttavuus josta voisi tulla hyvä syysperinne, erityisesti kun rataprofiili ei pääse tulevaisuudessa enään yllättämään. Menin sinne hieman ”tänään on pitkä sunnuntailenkki”- tunnelmissa taskussa yksi geeli. Note my self – vähintään 4 minulle sopivaa geeliä ensi kerralla kun ei nää hiilarivarannot ihan kestä niin pitkään eikä pelkästään urkkijuomalla pitkälle pötki. Aika oli 3:20:23 joka ehkä on hyvä aika mutta on siinä kyllä varaa parantaakin… Hampaankolossa on siis jotain ensi vuotta varten.

Syyskuussa juostu Espoon Rantapuolikashan on ollut minulle vakiokisa vuodesta 2008, kerran siellä juoksin kokonaisen matkan ja kerran jäi väliin rasitusvamman takia joten aika kotoisalta siellä oleminen tuntuu. Hieman kyllä mietytti lauantain kisakunto, maanantain kisavauhtinen kymppi hyytyi vitoseksi ja senjälkeiseksi kävelyksi kun uupumus iski ja piti kotona oikein pistää maaten. Päätös oli helppo – viikolla palauttavaa treeniä eli kävinpä uimassa ja kuntosalilla jossa noin 60% oli huoltavaa treeniä ja loput voimakestävyyttä. Torstaina juoksimme Marjan kanssa kuitenkin vauhtivitosen testinä ja se tuntui ihan siedettävältä vaikka en ihan parhaaseen aikaan päässytkään. Lauantain kisa starttasi hyvin joskin lähdin hiukan liian kovaa, Micken kanssa saatiin toisistamme hyvin kisa-apua katsoassamme vuoronperään toistemme takamuksia (ettei vaan katoa näkyvistä) ja näin ollen maaliin tulin ajalla 1:51:06, ollessani ikäryhmän 20. Olen oikein tyytyväinen koska paransin kuitenkin yli 3 minuuttia viimevuotista tulosta. Päätös palauttavan treenin lisäämisestä oli siis niin oikea ja olen muutenkin nostanut omassa treeniohjelmassa palauttavan ja huoltavan treenin määrää ja suosittelen sitä lämpimästi myös muille kestävyyslajeja harrastaville, erityisesti kun ikäfaktori alkaa mietityttämään ja elämän kokonaiskuormitus on sitä luokka ettei kehittävää treeniä oikein pysty tekemään. Älä kuluta resurssejasi loppuun iänikuisilla uuvuttavilla vauhtilenkeillä vaan panosta huoltoon ja optimointiin ja 1-2 kehittävään treeniin per viikko.

espoon-rantamaraton-2016-1

Nyt on siis kuukauden päästä Ateenan kisa (Athens Authentic Marathon), eli minun yhdeksäs maratoni. 2015 juoksin samaisen joten reitti on tuttu. Se on tavallaan helppo, hieman on pitkiä loivia laskuja ja nousuja ja baanalla on leveyttä ja kannustavia juokkoja oliivipuuoksineen ja rumpuryhmä löytyy aina. Sekä maali Panathinaiko-stadionilla on aivan mahtava! Asfalttijuoksun iskutus hieman tietysti mietityttää, erityisesti kun kisakenkäni ovat kaikki kevyehköjä – mutta näillä mennään ja katsotaan päivän tilanne. Ja sitten hengaillaan pari päivää ja koetetaan puhua jopa hieman kreikkaa joka on valitettavasti kyllä ruostunut melko ohkaiseksi kun ei juurikaan tulee ylläpitoa tehdyksi.

Nämä ovat treenikuulumiseni. Ammatillisesti työstän  tällä hetkellä pääsääntöisesti kahta päälinjaa – kestävyysvalmennusta, erityisesti tri-ta ja toisena aktiivista kehonhuoltoa jonka hyödyt olen itse kokenut ja josta jaksan puhua vaikka vuosi sitten lähinnä hymähdelin asialle eli liikkuvuudelle ja itsehoidolliselle faskia- ja lihaskäsittelylle. Nyt olen valaistunut :). Ja haluan valaista muitakin – joten to 27.10 minulla on Kauniaisten Uimahallilla Workshop asian tiimoilta klo 15:50. Ja ettei menisi liian helpoksi, heti seuraavana päivänä pe 28.10. on Triathlon-luento ”Kuntoilijasta kisailijaksi” Sellon kirjastossa klo 17:00. Tervetuloa vaikka molempaan!

tampereella-opissa

kehonhuolto-workshop

Triathlonkausi on taputeltu, juoksukausi jatkuu

Viimeinen virallinen trikisani tältä kaudelta eli Tahkon perusmatka tuli sinänsä hoidettua jo viikko sitten (tuntuu kuin olisi mennyt jo vähintään kuukausi) ja eilen tuli käytyksi SwimRunillakin Luukissa joten nyt on hyvä heittää tänne hieman selontekoa ja silmäillä tulevaa.

Koska tämä kausi ei ole todellakaan ohi. Nyt se vaan terävöittyy pariksi kuukaudeksi juoksemiseen ja oheisharjoitteluun. Minä totisesti haluan parantaa sekä kympin että puolimaratonin aikoja edes hieman. En halua antaa periksi ajatukselle, että tästä eteenpäin (tässä iässä) on mahdollinen vaan kunnon ylläpito, ei kehitys. Minusta koko sanayhdistelmä ”kunnon ylläpito” haiskahtaa jo hieman degeneraatiolle. En ole siihen vielä valmis. En alkuunkaan!

IMG_3996

Tahkonlahti näytti hieman synkältä…

Anyway, Tahkolla meni silleesti mukavasti että ikäluokattomalla perusmatkalla olin sijalla 17 ja naisia tuli maaliin kaikkiaan 72. Tri-kisoja ei oikein voi verrata keskenään, voi verrata vaan kyseistä kisaa ja siinä kisassa syntyneitä aikoja. Hampaankoloon Tahkolta ei jäänyt yhtikäs mitään, uinti meni todella hyvin – minä en ole siis mikään huippu kyseisessä lajissa (33.sija), pyöräily sujui jopa yllättävän hyvin (15.sija), juoksu olisi voinut olla inasen rivakkampi mutta juoksureitti ei ollut minulle ehkä helpommasta päästä, minä en vaan kerta-kaikkiaan pysty keskittymään kun reitti on sellainen ”hieman sinne-hieman tänne-hieman löysää soraa-hieman jotain muuta”, mutta se on henkilökohtainen rajoitteeni, ei suinkaan moite reitille. Eli siellä tuli pikku notkahdus ja olin 18. sijalla joten loppusijoitus oli se 17. Ihan fine. Jaksoin vielä ajaa Tampereellekin, matkaseurana Laila Hirvisaaren ”Me, Katariina” äänikirjana. Muuten ehkä en olisi jaksanutkaan…

Viime keskiviikkona oli vielä pikku kisaveto oman seuran pikasprintissa ja mielestäni siinä minussa näkyi jo pientä taisteluväsymystä eikä sitä minun tunnettua kilvoittelun nälkää juurikaan ollut. En ainakaan sitä itsessäni tunnistanut. Keskivauhdit olivat senmukaiset myös. Eli ei juurikaan kehitystä. Pyörä on vaan päivittynyt nopeampaan edellisestä ”rouvasversiosta”.

Minä

Gladius Tri-jaoston pikasprintti 10.8.16, Syväjärvi

Minä olen siis kisannut ihan pirusti. Mitä tästä opimme? Että kyllä kisanälkä laantuu kun kisoja tulee tarpeeksi eteen. Ja että jos johonkin haluaa sen todellisen ”nälkäpanoksen”, kannattaa pitää pikku tauko. Vähintään 2 viikkoa. (Löydäthän tästä pienen ironian…?)

Kisatarinat eivät kuitenkaan loppuneet viime keskiviikkoon. Lauantaina siis osallistuin Helin parina Järvestä Järveen SwimRuniin. Pääsimme alle kahteen tuntiin ja olimme naisten kilpasarjan viimeiset. Jumbot. Noh, mitä tähän nyt muuta sanoisi, kun että naisten taso oli hämmentävän kova. Miesten taas ei. Mutta sekaparit ne vasta ylikovia olivatkin. Ehkä hyvät miehet olivat jossain muualla taikka varattuja näihin sekapareihin. On tuo SwimRun kyllä niin erikoinen laji. En aio ihan vaihtaa mutta treenivaihteluna loistava. Ehkä tuontyyppiset kokeilut minun pitäisi ottaa ihan toisella tavalla – juuri seikkailuina ja vaihteluina jokapäiväiseen. Ehkä ensi vuonna Porkkala sittenkin – kokopäiväisenä kokemuksena koska nopeasti laskettuna ei sieltä meikäläinen alle 7 h pois pääse. Olisipa ainakin kokeilemisen arvoinen setti. Eikä näille ulkoluodoille muuten pääsekään kun ovat sotilasaluetta. Helille on jo ajatuspallo heitetty.

Oma harjoituskalenteri menee nyt 4 viikon jaksoissa erilaisten aikataulusäätöjen takia ja tosiaan, se keskittyy juoksemiseen ja ylläpitää muita lajeja. Syksyn tulo tuo myös työrintamalle enemmän haastetta, syyskuussa on tarkoitus aloittaa muutaman ryhmän kanssa ja kesälomaa ottaneet yksilöohjauksessa olevat ovat uusia ohjelmia ja ohjausta vailla. Työn alla on myös erittäin mielenkiintoinen yhteistyöprojekti josta nyt kuitenkaan ei tässä vaiheessa voi enempää valoittaa kun että innolla odotan lopputulosta!

Elämä, treenit ja työt senkun jatkuu….

IMG_4007

Kun kisa on ohi, kaikki on seesteistä 🙂 / Tahkovuori 6.8.2016

 

Väliyhteenvetoa

Viimeisestä kisapäivityksestä on kulunut nyt reipas kuukausi ja asian tiimoilta onkin raportoitavaa. Kesä on minulle ammattilisesti löysempää aikaa joten olen voinut rauhassa keskittyä omaan kuntoiluun.

Olen siis kisaillut ahkerasti ja ihan tarkoituksella. Valitettavast Tapiolanjuoksu jäi menusta pois, ei suinkaan itseni takia, juoksu peruuntui järjestäjien toimesta eikä sille viikonlopulle löytänyt mitään järkevä ja lähiseudulla tapahtuvaa kohtuullisen lyhyttä juoksukisaa korvaavaksi. Kuukauden ja reilun viikon sisälle mahtui kuitenkin 1 pikasprint, 2 sprinttiä, 1 perusmatka ja kruunuksi Joroisten puolimatka josta siis eilen palasin kotiin. Kuulostaa paljolta mutta tämä oli tarkoituksellista ahmintaa.

Mennään ihan aikajärjestyksessä ja otetaan koko tähänastinen setti mukaan.

5.6. 16 Vantaan Kuusijärvi kuntokilpasprint (750m – 20km  -5km)  1:33:15

24.6.16 Sipoonranta HUUB Triathlon Sprint (750m – 20km – 5km)  1:29:50

2.7.16 Finntriathlon Vierumäki perusmatka ((1500m – 40km – 10km)  3:01:05

9.7.16 Orissaare 10. Triatlon (Saaremaa) (400m – 15km – 4km) 0:53:28

16.7.16 Finntriathlon Joroinen puolimatka (1900m – 90km – 21,1km)   5:55:36

Yhteenvetona on, että tähän saakka ihan hyvää settiä. Olen saanut rutkasti kisakokemusta ja sitä tarvitaan koska palasia on sen verran paljon että rutiinin rakentaminen on tarpeen. Jokainen kisa on hieman erilainen, mihinkään en ole mennyt ”kokeilemaan” tai mentaliteetilla ”kisa läpi” mutta en myöskään kirjoita alle toteamusta, että ”kisan pitäisi sattua ja tuntua todella pahalle”.  Minusta paha olo kuntourheilussa on ihan yliarvostettua ja sillä mässäillään aivan liikaa! Kisa on sinun kisasi ja sinun voimien mittaamista, itsensä voittamista ja erityisesti mentaalisella tasolla.

T1 (2)

 

 

Jos jotain näistä on jäänyt hampaankoloon, se on Vierumäen tulos näin jälkikäteen tarkastettuna. Olin sentään ollut jo alkuviikosta muutaman päivän Vierumäellä Finntriathlonin ohjaajakoulutuksessa ja tutustunut molempiin järviin, kannaksen ylitykseen sekä molempiin reitteihin.  Mutta kisassa en sen enempää pystynyt antamaan itsestäni ja pyöräilyssä oli yksi pikku kompastuskivi. Kisasta jäi kuitenkin  erittäin hyvä fiilis joka tapauksessa. Mutta muutama minuutti silkkaa ilmaa tuossa kolmessa tunnissa ja yhdessä minuutissa on. Minuutti on muuten todella pitkä aika…

Sprintit olen käsittänyt hyvinä harjoituskisoina. Näistä palautumisaika on lyhyt eikä ne pistä kroppaa näin sekaisin kun just nyt elimistöni on Joroisten jäljiltä. Tuohon hieman myöhemmin. Kisaolosuhteissa vaihdot hioutuvat, näissä olen parantanut todella hyvin. Mielikuvaharjoitteista etukäteen on apua mutta pitää pystyä myös pieneen luovimiseen jos jostain ulkopuolisesta syystä rutiini murenee. Nämä vaihdot ovat aloittelijalle hyvin stressaavia joten asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, tutustua vaihtolueisiin, kysyä tyhmiä kysymyksiä toimitsijoilta ettei mikään ole kisatilanteessa epäselvä. Joroisilla kävin vielä aamuseiskalta tarkistamassa T2 alueen: olin sen tehnyt jo illalla ja jättänyt sinne pussin omalle paikalle mutta kun aamulla herättyäni en heti pystynyt muistamaan pussini tarkkaa koordinaattia näissä telineissä, päätin varmistaa asian ja käydä askelmerkit vielä läpi. Eipä jää sitten jossittelulle liikaa tilaa. Mieluummin varmistus varmistuksen päälle ja yksi murhe vähemmän – voi keskittyä tekemiseen.

T1 (2)

 

Orissaare triathlon oli pieni mukava kyläkisa noin 60 osaanottajalla josta 10 oli naista ja näistä daameista onnistuin sinä päivänä parhaiten. Vahvalla juoksullani oli osuutta IMG_3823-kopioasiaan, en suinkaan ollut paras pyörän selässä. Juoksuvauhtini oli keskimäärin 4:34 km/h.

Vierumäki perusmatka oli minulle henkisesti pakollinen etappi ennen puolimatkaa. Miltä maistuu pitkä uinti, miten saan kaikki kolme lajia pidetty kasassa niin että hyödyn vielä juoksusta enkä pistä kaikkia paukkuja minulle haasteelliseen pyöräilyyn enkä tyhjää jalkojani totaalisesti. Toteutunut juoksuvauhtini oli 5:19 km/h.

Ja Joroinen. Oma tavoitteeni oli alittaa ehdottomasti 6:15, se siis alittui reippaasti. Pelkona oli, että jos tekniikkapuolelle käy jotain (lue: rengasrikko tai vastaava), sitten se on keskeytettävä. En ole eläessäni vaihtanut rengasta pyörään. Joten kun pyöräni jätin T2:een, totesin, että tämä on enää vain minusta itsestään kiinni joten tiesin kyllä maaliin pääseväni. Kisojen aikana en seuraa mitään muuta kun juoksuvauhtia – sen kun pystyn säätelemään ja pitämään kohtuullisen tasaisena, pystyn yleensä loppuvaiheessa jopa kiriinkin enkä kuukahda mihinkään puskaan… Nyt eka oli kieppi 5:41, toka 5:39 ja keskimäärin 5:39 joten vauhdinjakoon olen täysin tyytyväinen. Oikeastaan juoksusta pystyi jopa nauttimaankin – sellainen sopiva vaihde päällä ja puksutan eteenpäin kuin kohtuukokoinen juna. Ja ei ollut paha olo vaikka ei tässä sunnuntailenkin tuntumaakaan ollut :). Kiitän mun NB VAZEE juoksukenkiä, en ole käyttänyt kisoissa sukkia ollenkaan ja kenkä sopii minulle ihan loistavasti.

kadri maali4-kopio

Miten tästä eteenpäin? Olen lukenut ja kuullut kertomuksia miten ison kisan jälkeen ollaan henkisesti ikäänkuin tyhjän päällä koska kisa saattaa päättää jonkun projektin tai kuntoremontin. Varmaan silloin tuntuu, että nyt seinä on vastassa ja ”voisi tehdä jotain ihan muuta”. Minun kohdallani asia ei ole näin. Tämä ei ole projekti joka loppuu päätöspalaveriin. Palautumisaika tarvitsen toki minäkin ja kieltämättä eilinen henkinen ja fyysinen totaaliväsymys sekä hienoiset univaikeudet sekä muut omituiset fyysiset ilmiöt hieman yllättivät vaikka asiaan etukäteen osasin teoreettisesti valmistuakin (viittaan tässä Levon ja harjoittelun asetelma). Anyway, jääkaapin ovessa on 4 vko ohjelmani jonne olen tälle päivälle kirjannut kevyen iltaharjoittelun jonka ehkä kuitenkin skippaan, huomiseksi palauttavan pyöräilyn ja näemmä keskiviikolle hiukan kuntosalia ja muutaman MK ratavedon joten punainen lanka on näkyvillä edelleen. Eikä loppua näy….:). Ja miksi näkyisikään – viihdyn tri-harjoittelun parissa hyvin ja saan siitä ihan mielettömästi elinvoimaa.

Kolmen viikon kuluttua on minun kauden viimeinen tri-kisa, Tahkolla. Päädyin tänään aamulla vaihtamaan puolimatkan perusmatkaan koska siitä matkasta jäi hieman selvitettävää itselleen ja Joroisen puolimatkasta on sen verran nasta maku suussa että voisin sitä maistella pidempääkin. Ei maailma Tahkoonkaan lopu, keskityn loppukaudeksi juoksun tavoitteellisempaan harjoitteluun, kokeilen SwimRunia Luukissa ja Rantapuolikaskin kiinnostaa kisana. Olen siellä käynyt varmaan jo 5 tai 6 kertaa ja olen aina tapahtumasta pitänyt. Saaremaan kolmen päivän juoksu lokakuussa on hyvä ehdokas, kisa jossa palautumisella on kokonaisuuden kannalta oleellinen merkitys. Eli kyseisellä kisalla on myös hyvä harjoituksellinen vaikutus näin kestävyyden kannalta. Marraskuussa sitten Ateenan klassinen maratoni yhdeksäntenä kokopitkänä minulle.

Elo-syyskuun aikana pitää pohtia myös ensi vuoden kisoja ja omaa uskallusta seuraavan askeleen ottamiseen. Mutta nyt voisin mennä vaikka….mustikkaan!

 

1-kopio

Kisa ohi, porukka kasassa 🙂

 

 

.

 

 

Levon ja harjoittelun asetelma

Tällä kertaa en kirjoitakaan kuulumisia omista treeneistä ja kilpailuista vaan levon ja harjoittelun limittämisen ongelmiin. Näistä joihin on törmännyt käytännössä jokainen harjoittelija ja erityisesti kestävyysliikuntaa tavoitteellisesti harjoitteleva kuntoilija (joka näkökulmastani on siis kilpakuntoilija juuri tuon tavoitteellisuuden takia).

Luennoillani on minulla tapa arvuuttaa kuuntelijoilta kaikenlaista. Myös hyvinvointikolmion tärkeysjärjestystä.  Kyllähän te tiedätte sen kolmion: LEPO, LIIKUNTA ja RAVINTO. Sen iänikuisen kysymyksen, että mikä näistä on tärkein?

jaksamisen reservit

Kulmakivet kuntoon!

Vastushan yleensä menee kutakuinkin yleisön demografian mukaan. Nuoret ja/tai vähemmän liikkuvat tarjoavat yleensä liikuntaa, paljon harjoittelevat ja muutenkin elämänasenteelta aktiivit tarjoavat lepoa. Ravinto, se on sellainen yksikkö joka putkahtaa esille tasaiseen tahtiin ja mistä vaan suunnasta. Mutta muuten yleisperiaate on että ”siitä puhe mistä pula”. Kun omien seurakavereiden kanssa olimme pienessä lihaskuntoworkshopissa ja nämä asiat tulivat puheeksi, vastaus tuli yhteen ääneen ja se oli tietysti LEPO.

Kiistaton on tosiasia että kaikki kolme ovat yhtä lailla tärkeitä ja tukevat toinen toisiaan. Jos lisäät liikuntaa, olisi lisättävä sekä lepoa että ravintoa koska kierroksia eli kulutusta on enemmän. Ja taas kun panostat ruokaan vaikka määrällisesti, se että tasapaino pysyisi ja sinä kutakuinkin mitoissaan, se liikunnan lisääminen olisi ensisijaisen oleellista. Termodynaamikan ensimmäisen säännön mukaan energia ei häviä. Eli kun energian saanti ja kulutus ovat tasapainossa, paino ei muutu jos tarkastelemme tuota sääntöä näin ihmispainon näkökulmasta.

Puhutaanpa levosta ja harjoittelusta. Otetaan mukaan myös termi ”superkompensaatio”. Se ei suinkaan ole vaan urheilijoiden heiniä, kyllä mattimeikäläisenkin elimistö ylikompensoi, eli elimistö liioittelee hieman parannustoimenpiteissä treenin jälkeen ja korjaa tilannetta parempaan kuntoon kuin se alun perin oli. Koska treenin tarkoitushan on näin yleisesti ottaen saada aikaiseksi väliaikainen stressireaktio ja tulehdustila johon odotetaan sitten elimistön vastatoimia. Olemme tottuneet hakemaan harjoittelusta kovia tehoja ja ainaista kehitystä. Teemme ”korkealla ja kovaa”. Kuntoilijan harjoittelusta kuitenkin 70% pitäisi olla palauttavaa harjoittelua. Mitä se sitten on, riippuu kuntoilijan kuntotasosta, ei niinkään tavoitteista. Mutta vaikka kysymyksessä olisi lahjakas huippu-urheilija, on hänkin vaan ihminen eikä kone. Liian usein voi lukea uutisista lahjakaista nuorista joille on kertynyt rasitusvamma rasitusvamman perään eikä siitä syystä päästä niihin tuloksiin johon ehkä lahjoiltaan yltäisi. Eilen juuri Helsingin Sanomat kirjoitteli estejuoksun ja suunnistuksen nuoresta lupauksesta jonka suunnitelmat menivät uusiksi reisiluun rasitusmurtuman takia. Nuorilla on nälkä ja tarve todistaa itseään. Ei ole aikaa kehittää alle tukielimistön kimmoisuutta ja iskunkestävyyttä kun ”ollaan elämänsä kunnossa”.

Mutta palatakseen meidän taviksien eli kuntoilijoiden pariin: jos tavallinen kestävyyskuntoilija harjoittelee noin 4-6 päivää viikossa ja tuntimääriä kertyy 8 – 15 ja lisäksi kyseinen henkilö vielä esimerkiksi työmatkapyöräilee sinnikkäästi koska ”muuten ei saa tarpeeksi liikuntaa”, on mielestäni erityisen oleellista että tunnistetaan tietoisesti kehittävät ja palauttavat harjoitukset ja rytmitetään nämä. Muutoin vaarana on, että pyritään saamaan aikaseksi ainaista kehittävää harjoitusta eikä juurikaan jää aikaa ei fyysiseen eikä hermostolliseen palautumiseen. Oman mausteen soppaan heittää arki ja arjen tuottama stressi. Elimistö ei pysty erittelemään stressiä työelämä/arkiperusteiseksi ja urheiluperusteiseksi. Se on vaan stressi. Joka tarkoittaa tilaa, jossa kuvaannollisesti olisimme valmis hyökkäämään puskista mahdollista hyökkääjä vastaan, jossa aineenvaihduntamme keskittyy pitämään kaiken itsellään eikä juurikaan tapahtuu uudelleenrakennusta. Se on siis elimistön ”sotatila”. Enpä ole kuullut, että sotatoimien aikana pahemmin uutta luotaisi. Siihen tarvitaan rauha.

Onneksi lepo tarkoittaa muutakin kun unta tai sohvalla makoilua. Näitä kahtakaan ei pidä pistää yhteen nippuun. Uni toimii palautumisen puskurina ja suurin osa kehon rakennusvaiheista tapahtuvat unen aikana.  Uni on oma ongelmakohtani ollut jo vuosikausia. Vaikka pärjään kohtuulyhyillä unilla, nyt kun harjoitusmäärät ovat isommat ja kehittäviäkin harjoitteita enemmän, tämä minimitaso ei riitä. Onneksi elämänrytmini ja -työni on sellainen, että on mahdollista ottaa silloin tällöin päiväunia. Uni on väärti ihan ikiomaa pikku tarinaa, joten siihen en nyt tällä kertaa enempää paneutuu.

Energiavarantojen palautumista en vähättele mutta en myöskään yliarvosta. Kestävyysurheilussa asialla on merkitystä jos suoritus on tarpeeksi kuormittava joko teholtaan tai kestävyydeltään. Maijameikäläisen tunnin reippaan kävelyn jälkeen asianlaita on toinen. Nestetasapaino on tietysti palautettava ensi tilassa, erityisesti jos sää on ollut lämmin. Mutta erityisiin palautusjuomiin/-aterioihin ei ole syytä ryhtyä vaan palautus pitää tapahtua normaalin ravinnon kautta. Olen törmännyt hullunkurisiin käsityksiin kuinka paljon esimerkiksi tunnin reippailu kuluttaa energia. Parhaimmillaan tarjotaan jopa 600 kcal/h. Totuus on siellä jossain 250 ja 400 kcal eli keskikokoisen ja ison voileivän välissä. Esimerkkinä Pirkan kinkku-juusto kolmioleivässä (linkki) on 345 kcal. Eikä se ole edes kovin valtava…

http://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri/kalorien-kulutus-liikuntamuodoittain

Oma sääntöni menee, että kestävyysurheiluun tarkoitetun palautusjuoman – käytän TEHOa  jossa suhdeluku on HH3:PR1 – voin nauttia vähintään 1,5 h suorituksen jälkeen jos teho ei ole mahdollista normaaliruokailuun viimeistään 1,5 h tunnin sisällä harjoituksen jälkeen. Nestetasapaino on asia erikseen ja se pitää palauttaa aina jos siihen on tarve. Kestävyysurheiluun tarkoitettuja energiapatukoita käytän aniharvoin, ennen kisaa ja kenties pitkissä pyöräilyissä eväänä. En kuitenkaan käytännössä koskaan proteiinipatukoita joita näin auliisti kaupasta on saatavilla. Ikuinen ihmetykseni aihe on, kelle nämä ovat oikein tarkoitettuja…  Energiapatukkani ovat olleet TEHO Energiaa (HH 32g ja PR 4,3g, 50 g annoksessa) eli suhde 7:1 – todellinen energiapommi! – taikka sitten BareBarin raakapatukat jossa on vastaavasti 40 g annoksessa HH 18g ja PR 3,4g eli suhde 5:1, eli ihan kohtuullinen. Nämä ovat siis todella erikoistapauksessa käytössä enkä todellakaan suosittele näitä Meikäläisen Maijalle ja Matille jokapäiväiseen käyttöön vaan niiden käyttöä pitää aina harkita.

Näkemykseni mukaan näissä ”urheilueväissä” piilee melkoinen riski tavallisen kuntoilijan energiatasapainohallinnan tiimoilta.

Palataanpa palauttavaan harjoitteluun ja nyt hermoston palautumisen näkökulmasta. Hermoston palautumisen seuraaminen on vaikeahkoa koska kuormituksesta ei seuraa samantyyppistä tuntuvaa lihasarkuutta kuin lihasten harjoittamisesta. Perusajatuksena on hyvää pitää mielessä, että alle tunnin mittaiset ja aeroobisen kynnyksen alapuolella tehdyt harjoitukset ovat hermostoa elvyttäviä harjoitetta. Taas pitkä matalatehoinen harjoitus saa myös aikaiseksi hermoston ylikuormittumista. Ja kovista, alle tunnin kestävistä maksimitehoilla tehdyistä harjoituksista on hermoston palautumisaikaa noin jopa 3-5 vrk. Jos kysymyksessä on tuntia kestävä kestävyyskilpasuoritus, hermostollinen palautuminen voi olla jopa viikkoja. Hermoston harjoittaminen tietysti kuuluu asiaan – harjoittaessaan tiettyä ominaisuutta odotamme ominaisuuden kehittymistä. Aloittelijan hermostollinen palautuminen on siis hitaampaa kun konkarin ja taas ikääntyminen tuo omat haasteensa mutta näiden kanssa voi hyvin elää J.

Pähkinäkuoressa:

  • tee viikossa yksi tai kaksi hermostoa ylikuormittavaa harjoitusta (esimerkkeinä käyvät pitkis eli noin 2,5-3,5 h matalatehoinen juoksulenkki ja kasvavan vauhdin tai kisavauhdin harjoitus noin 40-50 min).
  • tee tämän tyyppiset harjoitukset lepo- tai vähintään kevyiden päivien jälkeen
  • välipäivinä keskity peruskunnon harjoittamiseen, tekniikkaan ja vähäkuormittavaan harjoitteluun, esimerkkeinä vaikka uintiharjoitukset, pitkähköt PK-pyöräilyt ja vaikka lihaskunnon ylläpito ja -huolto
  • kevyet, palauttavat harjoitukset sijoita kovien harjoituksien jälkeen, myös samalle päivälle
  • muista, että kilpasuoritus on aina myös hermostoa kuormittava suoritus vaikka suoritatkin ”pelkän sprinttimatkan”
  • jos elämässäsi on paljon muuta stressaava, keskity palauttavaan eli vähäkuormittavaan harjoitteluun – elimistösi ei erittele stressin alkuperää eikä stressi anna tilaa mainittavalle kehitykselle.
  • muista nukkua tarpeeksi!

Huippu-urheilijan tiimoilta asianlaita on samanlainen, tosin heillä harjoitustiheys on huomattavan korkeampi ja näin ollen myös palautuminen nopeampi kun sitä on treenattu – ainakin näin on jos harjoittelu on vakaalla pohjalla. Tavallinen kuntoilija kun lukee alan lehdestä miten kestävyyslajin huipun viikko on rakennettu, ei hänen pitää ihan suoralta kädeltä sitä kopioida itselleen, vaan huomioida oma elämäntilanne ja tavoitteet.

Minulla se on – ”pystyn kilpailemaan pätevästi myös ikäluokassa N65”.

Palkintoja on monenlaisia

Minun piti kirjoittaa jo sunnuntaina tänne mutta elimistö jylläsi sunnuntain kisan henkisissä ja ehkä myös fyysisissä jälkimaininkeissa niin, että puolitoista vuorokautta luovin oudosti uupumukseen ja ylivireyden välillä.

Ensimmäinen kisani (Vantaa Kuusijärvi 5.6.16, kilpakuntosarja sprint) on siis plakkarissa. En suostunut juurikaan sanomaan ääneen tavoitteita, viikon verran pitelin perhosia vatsassa ja koetin keskittyä arkeeni ja työhöni. Minun tavoitteeni ei käytännössä koskaan ole ”oma hyvä suoritus” taikka ”kisa läpi”, vaan niihin liittyy aina aikatavoite tai jonkun muun kynnyksen ylittäminen. Molemmat tavoitteet tuli hoidetuksi, aikatavoite 1:40 alittui mennentullen ja seurakaverista Ullamaijasta jaksoin juosta ohi vaikka muilla osuuksilla jäinkin. Me oltiin oikeastaan molemmat tosi  hyviä ja meidän ero maalissa ei ollut kun reilu minuutti joten kyllä me ihan täpinöissä oltiin työmme saatettua päätökseen.

ennen kisaa Vantaa16

Ullamaija ja minä, pikkuisen poseerausta ennen uintia

Hieman ”tylsää dataa”. 1:33:15, naisten 45, ikäsarjan 17. Uinti 2:04/100m, pyöräily 28,32 km/h, juoksu 5:24 min/km. Eli kaikki osa-alueet kutakuinkin tasaiset. Vaihdot taas sitten ovat näitä joihin minun pitää oikeasti kiinittää huomioita ja rakentaa rutiinia. Niissä kun on ihan tyhjiä minuutteja kiinni ja jokainen menetetty turha minuutti on se menetetty turha minuutti jota kaipaat oikeassa suorituksessa. Erityisesti T2 oli superhidas. Näissä ei muu auta kun harjoittelu ja rutiinin rakentaminen. Ettei ne sukat sitten ole kateissa tai märkkäristä litimärät. Että kengissä on pikanauhat. Että löytyy se geeli eikä sitä jäädä sinne vaihtoalueelle ruokatauolle.  Kun kisakassia pakkaan seuraavan kerran, mukaan tulee myös pikkupyyhe, kankainen nenäliinä (mistä sellaisia enää löytyy?) ja varvastossut… Tähän onneksi saan rutkasti harjoitusta vielä tämän kesän aikana, seuraava kisa onkin jo Juhannusaattona Sipoossa. Ilman näin isoja ennakkopaineita kun nyt oli. Esikoinen on aina esikoinen :). Muutenkin kisakalenterini on hieman muuttunut – jo tällä viikolla juoksen Tapiolajuoksua eli minulle on lauantaina kympin kisa tiedossa.

Kisakassin pakkausta

Kisakassi vaiheessa. Speedon hihaton märkkäri vaihtui aamulla vielä Orcan pitkähihaiseen.

Mutta palataanpa otsikkoon. Palkinto. Minä sain oman jättipalkinnon sunnuntaina. Se palkinto on, että työ kantaa eteenpäin jos sitä sinnikkäästi tekee. Ja sinä pärjäät siellä missä muutkin. Ja olet keskivertoa parempi. Uinnissa pyrin olemaan ihan ”zen”, kuin ”elohopea aalloilla, mukautuu ihan kaikkeen” – juuri niin kuin Olli Ohrankämmen Gladiuksen treeneissä on neuvonut. Ja pyöräily – minä joka ei pystynyt viime syksyllä  hörppäämään suullistakaan kilpapyörällä, suoriuduin osuudesta ihan hyvin. Ja oikeastaan, koko pyöräilyhomma tuntui todella mukavalta! Nämä Mallorcan ja Kreikan nousu- ja laskumetrit tietysti ovat omiaan tässä. Ja se, että ylipäätä haalii näitä kilometrejä kasaan. Ei pelkästään laatukilometrejä mutta kilometrejä ylipäätä. Tavoitteena on edelleen 200 km/vko  – se ei toki aina onnistuu mutta tuo numero on hyvä pitää mielessään.

Palkitseva on myös tieto, että kyllä sitä vaan kehittyy tässäkin iässä. Pitää vaan tehdä asioiden eteen työtä ja mieluusti pitää sen punaisen langan mielessään koko ajan. Eli mikä minun juttuni on ja miten minä sitä edistän. Mitkä ovat tukeavia urheilumuotoja joihin voisin mennä mukaan. Ja tietty lihaskunto, huolto ja palautuminen muukaanlukien. Nämä kaksi viimeistä kun antavat mahdollisuuden kehittyä ylipäätä. Jos et palaudu, et voi tehdä seuraava kehittävää treeniä. Tai voit, mutta et kehity. Kuvittelet vaan että kehityt.  Harrastelija-kestävyysurheilijan perisynti on riittämätön lepo ja korkeat intensinteetit perustekemisissä. Vaikka tiedämme, että lepo on yksi hyvinvointikolmion kulmista, emme kuitenkaan sitä aina muista omissa treeneissä. Ja kuvittelemme oman PK ylätason aivan liian korkealle.

Tähän onkin hyvä lopettaa. Ja lähteä vaikka työmatkapyöräilyn pariin, lähinnä PK tasolla :).

 

 

 

Lomailua ja treenejä

Toukokuun loppuviikko on minulle ollut vuosia jonkinmoinen irtiottoviikko. Joko olen ollut Saarenmaalla taikka nyt pari viimeistä vuotta jossakin päin Kreikkaa. Tällä kertaa Kreetalla josta olenkin jo palannut Ateenaan. Loma-aktiviteetit ovat vaan muuttuneet hieman vaativimmaksi. Luonteeni takia varsinainen lomailu on minulle hieman haasteellinen, pitkästyn löhölomilla nopeasti ja tarvitsen jatkuvaa tekemistä – melkein rasittavuuteen saakka. Minä en rasitu, mutta seuralaiseni saattavat jos eivät ole samanhenkisiä ikiliikkujia… Ja käsitys keveästä pyörälenkistä kylästä kylään ei välttämättä tarkoita kaikille yhtä. Samaa asiaa koskee patikointia. Tällä kertaa en tosin patikoinut metriäkään, ohipolkien näin erään upean merkatun monopatin eli vanhan vuoripolun mutta kaikkea ei todellakaan ehdi. Ei myöskään veneretkille….:)

image

Kreetta oli minulle uusi tuttavuus. Ja osoittautui kivaksi tuttavuudeksi. Lomalla oli tarkoitus pitää yllä normaalia treenimäärääja jopa lisätä sitä. Juokseminen ja uinti tietty sujuvat ilman muita mutkia mutta miten pyöräily? Mistä saan pyörän? En nyt siis tarkoita niitä 5 – 7 €/vrk pyöriä jotka ajavat tietysti asiansa kun kruisailee lähiseudulla vaan hiukan parempaa jolla pärjää pidemmällä ja pidempään ja jossa ajoasento on matala. Siis treeniksi sopivaa pyörää. Mallorcan vuokrapyöristähän jäi todella hyvä kokemus. Kreikassa ei kuitenkaan maantiepyöräily ole itsestäänselvyys. Ja jos ei ole oikein kysyntää, ei ole myös tarjontaa. Ja jos joku nyt sattuu kysymään just sitä spesukkapyörää, siitä voikin kysyä käytännössä mitä vaan…spesukkapyörästä spesukkahinta…  Kyselin kaikista neljästä vuokraamosta joilla todistettavasti oli maantiepyöriä. Kaksi niistä olivat aivan liian kaukana eivätkä he toimittaneet, kolmas ei vastanut yhteydenottoihin ja neljänteen sain yhteyden kun aloin soittelemaan. Loppupeleissä, he toimittivat minulle koko 52 kokoisen Scott Speedsterin, pyörä oli odottamassa minua huudeilla (tosin en löytänyt sitä ennen kun seuraavana aamuna kun se olikin naapurirakennuksessa uima-altaan baarissa…), minulla olivat omat polkimet, työkalut, pumppu, repairkit ja tietysti pullot. Pullotelineitä oli vaan yksi. Säädin siis pyöräni itselleni sopivaksi ja hyvä pyörä se olikin. Ajelin noin 270 km 4 päivän aikana, yhtenä päivänä kannoin sen kyllä kadulle mutta palautin mietitintätauon jälkeen ja pidin totaalilepopäivän. Tarkoittaa siis aurinkotuolia, kirjaa ja löhöilyä.

wp-1464347282267.jpg

 

Oikeastaan poljettavia kohteita olisi Kreetalla vaikka kuinka. Tasamaatakin on mutta jos vähänkin pidemmälle haluaa, olisi kiivettävä ainakin yhden vuorijonon yli ja mentävä joko itään tai lounaaseen. Lännessä Chanian seutuvilla on mahdollisuuksia enemmänkin eikä varmaan tarvitse viikon aikana juurikaan tasan samaa reittiä ajaa. Minun pidemmät reitit veivät Spinalongaan ja Lasithi tasangolle vuoristoon. Lasithi olikin aivan upea löytö ja varmasti yksi mieleenpainuvin reissu koko viikolta. Mukaanlukien nousut ja laskut ja tasanko itse.

image

image

En kuitenkaan koko viikon aikana nähnyt kun ehkä maksimissaan 6 maantiepyöräilijää. Tämä kertonee että vaikka mahdollisuuksia olisi, niille ei ihan ole herätty. Pyöräturistile pyöräily on pääasia, muu kutakuinkin sivuseikka. Onko pyöriä tarjolla ja mihin hintaan, miten on järjestetty pyörien huolto, löytyykö pumppuasemia, onko tiet kunnossa? Onko isoilla väylillä huomioitu pyöräliikenne? Vai onko se vaan yksittäinen pakollinen paha. Herakleionista Agios Nikolaukseen on tehty uusi upea autotie – vielä upeampi vuoristossa ja kylien kautta kiemurteleva vanha tie voisi jäädä pyöräilijöille. Mutta huolenpitoa tarvitsee tämäkin tie. Samalla uuden tien myötä hiljentyneet kylätkin saisivat lisäponttaa. Ja pyöräilijäthän tunnetusti tulevat jo off-season aikana…
Nyt minä näemmä ”kehitän kreikan matkailua”…:).

Mutta ensi viikolla onkin jo edessä normaaliarki. Oma harjoittelu jatkuu, ensimmäinen kisa on sunnuntaina Kuusijärvellä, sen jälkeen viikon päästä Tapiolajuoksu ja niin edelleen. Bodomtraililla siipensä saanut oikea nilkka on kunnossa taas ja kestää normaalin iskutuksen. Harmitus HCR:ltä poisjäännin takia on hävinnyt, se oli silloin ainoa oikea päätös kun hiukankin tulevaa ajattelee. Jatkan myös opiskeluja, nyt AP Lindbergin Anatomy Trains opeissa ja melkein syntymäpäivälahjana sain myös vahvistuksen pääsystä Suomen Urheiluopiston ja Finntriathlonin triathlonohjaajan kursseille. Eli vaikka välillä on elämällä nurjakin puoli näkyvissä, kyllä näitä plussia siellä aina on rutkasti enemmän!

 

image