Uusi kausi avattu.

Otsikko on aivan väärässä.

Kaikki on jatkumoa. Oikeasti ei ole kausia, taukoja eikä isompia suvantoja, treeniohjelma puksuttaa eteenpäin vaikka ihan prikulleen sitä ei pysty aina noudattamaankaan. Ei ole harjoittelusta talvi- eikä kesälomia. Miksi olisikaan. Tämä onkin mun elämä. Kunhan harjoittelu maistuu ja sitä haluaa tehdä. Jos ei se maistu, pitää miettiä miten palikoita kasaa uudelleen. Ei ole pakko jos ei halua!

Tänään vaan oli ensimmäinen kisa, ikäänkuin testi sille, millaisessa (juoksu)kunnossa olen. Onko treenattu, onko kroppa ollut yhteistyöhaluinen, olenko pitänyt itsestäni huolen ja levännyt-syönyt-harjoitellut? Aina sitä jollain tavoin panikoi, että ei kulje ja ei pysty ylläpitämään kisavauhtia. Pitkät juosten tehdyt PK:t tekevät hyvää kestävyyskunnolle mutta tylsistyttävät askeleen. Onneksi on ollut syytä juosta kovempaakin, jäniksenä ja temposetterinä erään valmennettavani Cooper-harjoittelussa ja on sitä valmennusryhmän kanssa tehty hyviä juoksusettejä Esport Arenalla. Ja se meidän ryhmämme vitosen testilenkki Espoon Bembölessä korkeuseroineen on just niin superhaastava, että pakostakin kehittyy vaikka ei edes haluaisi. Sinnepäin kääntöpisteeseen on reilusti ylämäkeä ja takaisin tullen vastaavasti pitkä alamäki – jossa on oltava skarppina jos haluaa siitä saada hyötyäkin.

Eli 2014 juostu 51:31 tuli nyt kumotuksi ja uusi aika on 51:00. Juostu 22.4.2018 Helsinki Spring 10 kisassa. Täti jaksaa vielä.

edf

Helsinki Spring 2018, 10km, N50: 1. Leena Volinsky HelTri, 2. Kadri Forsström Gladius Tri 3. Helle Luist

Eli hyvällä mielellä voi mennä kesää päin. Syksy ja talvi ja alkukevätkin olivat sen verran kuluttavia työn puolesta sekä sisällöltään että aikataulullisesti että kesällä teen ihan jotain muuta kun valmennan-ohjaan täyspäiväisesti. Pyöritän osa kesäkautta lomatilaani Saarenmaalla ja urheilen siinä ohessa kun asioita voikin yhdistellä hieman rennommin. Pitkälle matkalle en tänä vuonna aio koska lomatilan pyörittäminen ei anna mahdollisuutta toteuttaa suunniteltuja treenejä enkä halua tästä paineita. Ja loput lojuilen Pirkanmaalla laiturilla ja patikoin marjametsissä (uskokoon ken haluaa). Ja toki jonkun verran myös valmennan, hieman vapaamalla aikatalulla.

Mutta joo – kisakalenteri on ollut jo tovin valmiina :). Nyt kun nousin N50 luokkaan, on hieman tuoreusetuakin. Vahvoja menijöitä on näissä ikäluokissa, naisia ja miehiä. Erityisesti miehet 50 luokka on ihan äärettömän vahva ja haastava, naisilla on hieman helpompaa kun meitä on kuitenkin vähemmän näitä kisoissa viihtyviä.

Tässä siis ”kisa-ahneen” kuntokilpailijan starttikalenteri vuodelle 2018.

  • 19.5. HCR 21,1 km
  • 3.6.  Vanajanlinna, sprintti
  • 17.6. Kuusijärvi, sprintti
  • 30.6. Kisko, perusmatka
  • 21.7. Tartu Mill, perusmatka, ITU-kisa
  • 12.8. Turku Challenge, puolimatka
  • 25.8. Vierumäki, perusmatka
  • 15.9. Espoo rantamaraton 21,2 km
  • 19.-21.10. Saaremaa 3 päeva jooks
  • 11.11. Athens Authentic Marathon 42,2

Eikös siinä ole yhdelle naiselle tekemistä tarpeeksi kesäksi ja jopa syksyksi :).

Syksyllä jatketaan myös uuden valmennusryhmän kanssa, nyt kaiketi näin, että viikossa on kaksi vakiotreeniä, uinti tiistai aamuisin ja juoksu/muu keskiviikko-iltaisin ja sitten vaihtelevasti viikonloppuisin jos pidempiä settejä kuten vaihtoharjoituksia on tiedossa. Sinne voi jo hakea. Syksyllä jatkunevat myös PT työt Helsingin Yliopiston kampuksilla Unisport tiimoilta sekä aloitan Omnialla vesiliikunta-tuntiopettajana, lähinnä liikutan senioreja. Lisäksi oman seuran työt Kirkkonummen Uimahallilla lasten ja aikuisten kanssa. Sekä muuta pientä.

Muuten, taannoin pääsin Apoteekki-lehden haastattettavaksi ja peräti kansikuvaan (josko on sanottava että huulipuna ja kaikki muu meikkiin viittava on kuvateknistä koristetta, en minä voisi altaaseen meikit nassussa hypätä jo periaatteellisistä syistä). Huvitti, että nytkö uimapukumalliksi… Juttu sinänsä on hyvin asiallinen, yhden asiavirheen huomasin jälkikäteen, liittyen räpylöiden käyttöön, eli ne kyllä helpottavat uintia, korjaavat asentoa ja tuovat lisäksi runkonopeutta eivätkä toimi vastuksena (kuten jutussa mainittiin). Mutta linkki lehteen tässä näin, sivut 8-13.

Tässä nopeat kuulumiset – ja muutaman päivän kuluttua Mallorcalle pyöräilemään, uimaan, juoksemaan ja myös lomailemaan, kuinkas muuten. Tämä on hyvin ansaittua vaikka itse sen sanon. Matkakumppaneina tällä kertaa Pipsa, valmennusryhmäni jäsen ja todellinen yllytyshullu – hyvällä tavalla! ja mieheni jolle on punttisali jo valmiiksi katsottu viime keväällä. Kaikkia kun ei kestävyysurheilu kiinnostaa eikä tarvikaan. Jokaiselle jotakin, kunhan viihtyy sen parissa.

 

IMG_4824  FullSizeRender (43)

Kuulumisiin!

 

Tavoitteena kivuttomat kilometrit

Kesä on kulkeutunut puoleenvälin yli ja on aika katsoa hieman taaksepäin – ja samalla myös eteenpäin. Valtaosa tämävuotisista tri-kisoistani on selän takana ja nyt on pieni suvantohetki. Mikä onkin tarpeen.

jooksuvahetusMissä sitten olen kisaillut tänä vuonna talven jälkeen: Helsinki City Run (parin minuutin heikennys), Vanajanlinnan sprintti, Kuusijärven sprintti (parin minuutin parannus), Vierumäki perusmatka (parin minuutin parannus), Tartu Mill sprint uutena tuttavuutena ja Joroisten puolimatka (7 minuutin heikennys). Arvatkaa 2 kertaa, kirpaisiko se viimeinen? Suurin takaisku tuli juoksussa, just se 7 minuuttia. Nämä ovat pitkät minuutit. Juoksun kun koen omimmaksi lajiksi näistä kolmesta.

Viime vuonna taisin olla niin innostunut noviisille hyvistä tuloksista ja hengen palosta että tänä vuonna olen kokenut hieman takapakkia, lähinnä henkistä. Viime loppusyksystä alkaen vasemman reiden ulkosyrjä alkoi vaihtelevasti oireilemaan ja juoksukilometrit jäivät alkuvuodesta todella maltilliseksi kipujen takia. Ehkä koin myös jonkinmoisen motivaatiovajeen, tiedän vaan, että harjoitukset eivät juurikaan maistuneet toivotulla tavalla paitsi ehkä mukavuusalueella ollessaan ja nämä 20+ lenkit jäivät muutamaan kevättalviseen hassuun vetoon, yhteen sisähallimaraan ja yhteen puolimaraan.

Tässä sitten taiteilua kerrakseen. Vähänlaisesti treeniä ja paljon (ääneen sanomattomia) tavoitteita. Sain kivuttomat kilometrit takaisin vasta kesäkuussa fyssärin avulla – ja nyt osaan myös varoa askellustani tietoisesti ja teen syville vatsalihaksille jumppatreeniä (pienestä nämä kivut ovat kiinni!), kisoissa helpottaa aina juoksua edeltävä pyöräily joka käy sopivasti lämmittelystä. Juoksuvauhti on kuitenkin tippunut ja se on nyt huomioitava tosissaan.

Olen melko paljon pohtinut itsekseen tätä kilpailuviettiä mitä minussa on. Toisaalta, se on liikkeelle paneva voima ja taas toisaalta, kovin kuluttava ominaisuus. On vaikea löysätä kun on vaikea löysätä :). Ikäänkuin olisi loppupeleissä niin väliä oliko Kadri Forsströmin tämänvuotinen puolimatkan tulos seitsemän minuuttia parempi tai kehnompi… ja mihin kohtaan se siellä ikäluokassa sijoittuikaan… Tärkeä on se, että mukana ollaan ja maaliin päästään ja seuraavana päivänäkin ollaan hengissä. Mistä tulikin mieleen, että verrattuna edellisvuoteen Joroisten jälkimaininkeihin nyt on oikein ehjä ja eloisa olo, kävin jo eilen eli maanantaina löntystelemässä ja illalla puolisoni seuraksi salilla hakemassa hyvää oloa ja ryhtiä. Viime vuodesta muistan sen  kaikenkattavan väsymyksen sekä holtittoman makeannälän jota järjellä ei pystynyt selittämään.

Joten kivuttomat ja kohtuullisen iloiset kilometrit olisi hyvä tavoite sekä kisaan että harjoitteluun. En tiedä, miten ne iloiset kilometrit tulevat toteutumaan Tahkon täysmatkalla parin viikon kuluttua. Ajattelen tuota tilaisuutta kuitenkin enemmän omana ”erikoistapahtumana” eikä niinkään kisana. Sinne menen totisesti itseään voittamaan, ei ketään muuta. Onneksi tiedän, että siellä on muutama muukin minunlainen ”tänään on ohjelmassa erikoispitkä PK2-treeni” :). Terveisiä vaan Virjon Petrille!

Toivon kaikille näitä iloisia ja kivuttomia kilometrejä – miten sitten itse kukin näitä taivaltelee. Juoksukoululaisille sanoin, että höntsäily on yhtä pätevä kun tavoitteellinen treeni – kunhan iloinen mieli säilyy ja liikunta on hyvän olon lähde, eikä musta aukko joka nielee sun omat ja perheenkin energiat. Jos olet tuloslistan viimeinen, ansaitset kunniamaininnan – olet mukana ja huolehdit omasta hyvinvoinnista ja terveydestä ihan itse!

Joku on ehkä huomannut mainokseni valmennusryhmästä jonka kanssa haluan startata syksyllä. Oikeastaan haluaisin sinne ryhmään hieman samanlaisia kun itse olin ja olen, sellaisia sopivan keski-ikäisiä daameja ja miehiä jotka ehkäpä hieman epäilevät omia kykyjä ja joilla on vaikeuksia asettaa oikea tavoite. Teemme sen yhdessä, treenamme yhdessä ja olemme samalla myös vertaisryhmä. Oleellinen on kuitenkin sitoutuminen tekemiseen ja tavoitteeseen. Eli orientointivaihe voisi olla jo koettu. Siis sellainen puolitotinen harrastelijajoukko. Yhteistreeneinä on ainakin uintia (Kauniaisissa) ja juoksua ja lihaskuntoa, 2 treeniä minimissään per viikko, keväämmällä myös pyöräilyä. Ja taustalla vielä ohjelmat omaehtoiseen treeniin. Tuohon ryhmään nyt voi hakea, neljällä pääsemme liikkeelle ja kahdeksan on maksimimäärä. Etävalmennusta en koe mielekkäänä valmennusmuotona toteutettavaksi, erityisesti aloittelijoiden tiimoilta. Se vaan jää jotenkin puolitiehen, minä olen valmentavinaan ja valmennettava on harjoittelevinaan ja totuus on että mikään ei mene oikein maaliin. Tai menee ihan sattumanvaraisesti. Joten näitä en aio tänä syksynä ottaa ollenkaan vaan keskityn face to face valmennukseen sekä urheilu- että kuntovalmennuksessa josta viimeinen tuo kuitenkin sen päivittäisen leipäni.

Ryhmään voi siis hakea ihan taviskuntoilija – kun vaan tietää mitä haluaa. Tervetuloa!

IMG_0142.JPG

 

Sykeharjoittelun aakkoset

Tähän kirjoitukseen minua kirvotti havainto, että yllättävän usein kuntoilijalla ei ole juurikaan käsitystä sykkeistä ja sykeharjoittelusta käytännössä ja tästä kysytään useasti. Joten palataanpa hetkeksi aakkosiin ja kerrataan ihan vaan perusasiat :).

Eri sykealueilla harjoittelu on palkitseva tie ja kehittää elimistöäsi tasapuolisesti.

PK (peruskestävyys) alueella (60 -70 %) parannat verisuonitusta, hiusverisuonisto kasvaa ja laajenee, sydämen iskutilavuus kasvaa koska sydämen vasen kammio kasvaa, rasva-aineenvaihdunta kiihtyy ja kehittyy, hengityselimistö kehittyy – keuhkorakkuloita tulee lisää. PK alue on myös palauttava alue.

VK (vauhtikestävyys) alueella (70 – 85%) parannat pääsääntöisesti elimistösi hiilihydraattiaineenvaihduntaa ja jonkun verran myös maksimaalista hapenottokykyä.

MK (maksimikestävyys) alueella (85 – 100 %) kehitetään VO2max eli maksimaalista hapenottokykyä ja työstetään hiilihydraattiaineenvaihduntaa sekä myös lihaksiston hermotusta.

Eli jokaisella on oma tehtävänsä ja kaikilla on syytä harjoitella, painotukset vaan ovat erilaiset sen mukaan mitä kuntoilija hakee. Peruskunnon rakennusaikana pysytään aika tavalla PK alueella ja käydään muilla alueilla vaan vierailemassa. Kun kuntoa viilataan vaikka jotain kilpailu- tai muuta kuntotapahtumaa varten, elimistöä ”herätetään” lyhyeillä ja tehokkailla treenipätkillä. Taviskuntoilijalla ja laihduttajalla ei juurikaan ole järkeä tehdä MK harjoituksia ja muutenkin, jopa huippu-urheilijat peruskuntokaudella pysyvät 60-80% PK alueella, kilpakausi on asia erikseen.

Hyvin tehokasta treeniä on treenaus sekä aerobisella että anaerobisella kynnyksellä. Kynnyksiä pystyy treenin tuloksena hilamaan ylöspäin, eli käytännössä tämä tarkoittaa taistelua ikääntymistä vastaan.

Kestävyysharjoittelun ja – kilpailun näkökulmasta on hyvin paljon merkitystä sillä miten pystyt tehostamaan rasva-aineenvaihdunta ja samalla kehittämään nopeutta. On oleellinen ero, onko aerobinen kynnyksesi 125 vai 140.

Eli pähkinäkuoressa kuntoilijalle:

  1. Perusta vakaaksi peruskestävyysharjoittelulla (60-70 % HRMAX) – noin 70 – 80 % harjoittelijan kokomenusta
  2. Parempaan kuntoon vauhtikestävyysalueella (70-85 % HRMAX) – noin 20 – 30 % harjoittelijan kokomenusta
  3. Maksimaalista treeniä maksimikestävyysalueella (85 – 100 % HRMAX) – noin 5 – 10 % harjoittelijan kokomenusta. Aloittelijalla tämä ei kuulu ollenkaan ruokavalioon. Hilja hyvää tulee. Eihän taloakaan rakenneta savupiipusta aloittaen vaan ensin on perustukset ja seinät nousee ja mieluusti jopa kattokin löytyy.

Suurin virhe mitä aloitteleva kuntoilija ja myös kestävyyskuntoilija tekee, on treenata hiukan liian kovaa ja liian useasti juuri VK alueella. Se ei kuitenkaan kehitä. Kehitystä tapahtuu mutta se on lähinnä luokkaa ”collateral damage”. Aikaa saat kylläkin kulumaan.

Jos sinulla ei ole käytössä sykemittaria, voit ottaa osviittaa seuraavista neuvoista:

Olet aerobisella alueella jos Pystyt Puhumaan Puuskuttamatta. Jos sinua jo puuskuttaa mutta kykenet kuitenkin tuottamaan järjellistä tekstiä vaikka pikku taukoineen, olet vauhtikestävyysalueella. Mutta jos et jaksa enää sanoa mitään, hengityksesi kuulostaa lähinnä vinkunalta ja liikut lähinnä tahdonvoimalla – treenaat jo maksimikestävyyttä.

Yksin lenkkeillessään rauhallinen vauhti lipsahtaa helposti hieman ylivauhtiseksi – se on just piirun verran liikaa. Tuntemuksena tämä VK alarekisteri on, että askel kulkee ja hieman vauhtiakin on – on siis mukava juosta. Totuus on, että olet just siinä alueella, että et kehitä enää ei peruskuntoa mutta et vauhtikestävyyttäkään. Harjoittelusi jää siis junnaamaan johonkin harmaaseen maastoon. Ei sekään ole kielletty ja pelkästään omaksi iloksi juokseminen on hyvinkin sallittu mutta jos haluat kehittää tiettyä aluetta, olisi harjoiteltava sitä aluetta.  PK harjoittelu vaatii hieman malttia ja seurantaa. Jos olet tyyppiä joka mieluusti juoksee asfaltilla ja nautit vauhdista, vaihda välillä maastopolulle jossa joudut hieman miettimään askellusta ja tahti hidastuu. Taikka hanki itsestäsi hitaampaa juoksuseuraa pitkälle PK lenkille. Mieluusti mukavaa seuraa niin että juttu luistaa ja maailma tulee parannetuksi :).

Kilpakuntoilevan ja alinomaa aikapulan kanssa taistelevan triathlonistin näkökulmasta PK harjoittelu on kätevää suorittaa pyöräillen, se rasittaa kokonaispakettia vähinten. Juoksuharjoittelua voi silloin polarisoida molempiin ääripäihin keskittyen kynnysalueille eikä juoksukilometrejä tarvitsee hankkia satamääriin viikossa. Jaksaakin paremmin kun ei ole koko ajan väsynyt. Työmatkapyöräily on hyvä keino pitää peruskuntoa yllä ja kehittää sitä. Kehittävät juoksuharjoittelut ovat sitten asia erikseen ja näille on oma tilansa harjoitteluohjelmassa.

Yhteenvetona: tavoitteellisella treenaajalla on jokaiselle treenille tarkoitus ja harjoittelun puuroutumista on syytä välttää. Eli laatu ennen määrä. Mutta jos kirmailet vain omaksi iloksi eikä sinua juurikaan kiinnosta aeroobiset kynnykset ja hapenottokyky, voin vaan todeta, että nauti siitä mitä teet!

Paras liikunta on suoritettu liikunta!

Triathlonmessuilla Basson kanssa

Triathlonmessuilla yhteistyössä Pasi ”Basso” Niemelän kanssa

Sarjaa keräilemään – 2017!

Lokakuu on hyvässä vauhdissa ja niin on vauhdikas ollut koko alkusyksy – kouluttautumista, lukemista, treeniä, kisaa ja ihan perustyötä. Ammatillista tekemistä on sen vertaa paljon, etten proosaa juurikaan lue enkä televisiota katselee. Aamuisin tulee tehtyksi/päivitetyksi ToDo – listat että tekemisessä pysyvät kokonaisuudet kasassa eikä homma menee tulipalojen sammuttamiseksi. Omat treenit ovat joskus heikoilla. Kun kokonaiskuormitusta on paljon ja nukkumista vähän, pitää välillä arvottaa treenit uudelleen ja miettiä mistä elimistö hyötyy eniten juuri sinä viikkona.

Joka tapauksessa eilen varmistui että lähden kerämään Finntriathlonin normikisoja eli osallistun KerääKokoSarjaan 2017. Tämä tarkoittaa, että kisaan Vanajanlinnan sprintissa, Vierumäen perusmatkalla, Joroisilla puolimatkalla ja Tahkolla täysmatkalla. Luulen, että tämä ei ihan jää tähän listaan ja sinne mahtuu vielä ”pientä kivaa”… :).

Ja 2018 haluan ehdottomasti ulkomaiseen isoon mahtikisaan, näillä näkymin Barcelonaan IM:lle lokakuussa. Olen silloin just noussut N50-55 ikäluokkaan joten tuo tulee olemaan mitä mainion ja muistettavin lahja itselleen.

On se vaan näin, että kun päätös kisoista on tehty, treenamiseen tulee ihan omalaatuisensa into. Vaikka päivittäiset tekemiset ovat aina päivittäisiä tekemisiä ja ne tulee tehtyksi, tietoisuus isommasta päämäärästä antaa ihan toisenlaista puhtia ja sitoutumista. Näen sen kyllä omassa valmennettavassa – hän on tehnyt päätöksen Joroisista ja sitoutuminen on ihailtava. On luja tahto tehdä asioita ja pistää suunnitelmat käytäntöön. Ei turhaa jahkailua, ”haluan-en halua” soutaamista. Jos haluat, sitten haluat, aikaresurssit löytyy ja homma etenee. Näin se menee.

Taidan olla sellainen ”poikki ja pinoon”-tyyppi …

Edellisestä blogipäivityksestä on tovi enkä tälläkään kertaa kirjoita kovin syvällistä ja perustavaa teoriaa harjoittelusta, päivitän vaan pikaisesti kuulumiset. Harjoittelukausi on siis jatkunut, tosin en niin runsaalla juoksemisella kun ehkä alunperin suunnittelin. Osallistuin Espoon Rantapuolikaalle (21,1 km) ja Pirkan Hölkkään (33 km), puolikas oli tämän vuoden ainokainen puhdas puolikas ja Pirkan Hölkkä aivan uusi tuttavuus josta voisi tulla hyvä syysperinne, erityisesti kun rataprofiili ei pääse tulevaisuudessa enään yllättämään. Menin sinne hieman ”tänään on pitkä sunnuntailenkki”- tunnelmissa taskussa yksi geeli. Note my self – vähintään 4 minulle sopivaa geeliä ensi kerralla kun ei nää hiilarivarannot ihan kestä niin pitkään eikä pelkästään urkkijuomalla pitkälle pötki. Aika oli 3:20:23 joka ehkä on hyvä aika mutta on siinä kyllä varaa parantaakin… Hampaankolossa on siis jotain ensi vuotta varten.

Syyskuussa juostu Espoon Rantapuolikashan on ollut minulle vakiokisa vuodesta 2008, kerran siellä juoksin kokonaisen matkan ja kerran jäi väliin rasitusvamman takia joten aika kotoisalta siellä oleminen tuntuu. Hieman kyllä mietytti lauantain kisakunto, maanantain kisavauhtinen kymppi hyytyi vitoseksi ja senjälkeiseksi kävelyksi kun uupumus iski ja piti kotona oikein pistää maaten. Päätös oli helppo – viikolla palauttavaa treeniä eli kävinpä uimassa ja kuntosalilla jossa noin 60% oli huoltavaa treeniä ja loput voimakestävyyttä. Torstaina juoksimme Marjan kanssa kuitenkin vauhtivitosen testinä ja se tuntui ihan siedettävältä vaikka en ihan parhaaseen aikaan päässytkään. Lauantain kisa starttasi hyvin joskin lähdin hiukan liian kovaa, Micken kanssa saatiin toisistamme hyvin kisa-apua katsoassamme vuoronperään toistemme takamuksia (ettei vaan katoa näkyvistä) ja näin ollen maaliin tulin ajalla 1:51:06, ollessani ikäryhmän 20. Olen oikein tyytyväinen koska paransin kuitenkin yli 3 minuuttia viimevuotista tulosta. Päätös palauttavan treenin lisäämisestä oli siis niin oikea ja olen muutenkin nostanut omassa treeniohjelmassa palauttavan ja huoltavan treenin määrää ja suosittelen sitä lämpimästi myös muille kestävyyslajeja harrastaville, erityisesti kun ikäfaktori alkaa mietityttämään ja elämän kokonaiskuormitus on sitä luokka ettei kehittävää treeniä oikein pysty tekemään. Älä kuluta resurssejasi loppuun iänikuisilla uuvuttavilla vauhtilenkeillä vaan panosta huoltoon ja optimointiin ja 1-2 kehittävään treeniin per viikko.

espoon-rantamaraton-2016-1

Nyt on siis kuukauden päästä Ateenan kisa (Athens Authentic Marathon), eli minun yhdeksäs maratoni. 2015 juoksin samaisen joten reitti on tuttu. Se on tavallaan helppo, hieman on pitkiä loivia laskuja ja nousuja ja baanalla on leveyttä ja kannustavia juokkoja oliivipuuoksineen ja rumpuryhmä löytyy aina. Sekä maali Panathinaiko-stadionilla on aivan mahtava! Asfalttijuoksun iskutus hieman tietysti mietityttää, erityisesti kun kisakenkäni ovat kaikki kevyehköjä – mutta näillä mennään ja katsotaan päivän tilanne. Ja sitten hengaillaan pari päivää ja koetetaan puhua jopa hieman kreikkaa joka on valitettavasti kyllä ruostunut melko ohkaiseksi kun ei juurikaan tulee ylläpitoa tehdyksi.

Nämä ovat treenikuulumiseni. Ammatillisesti työstän  tällä hetkellä pääsääntöisesti kahta päälinjaa – kestävyysvalmennusta, erityisesti tri-ta ja toisena aktiivista kehonhuoltoa jonka hyödyt olen itse kokenut ja josta jaksan puhua vaikka vuosi sitten lähinnä hymähdelin asialle eli liikkuvuudelle ja itsehoidolliselle faskia- ja lihaskäsittelylle. Nyt olen valaistunut :). Ja haluan valaista muitakin – joten to 27.10 minulla on Kauniaisten Uimahallilla Workshop asian tiimoilta klo 15:50. Ja ettei menisi liian helpoksi, heti seuraavana päivänä pe 28.10. on Triathlon-luento ”Kuntoilijasta kisailijaksi” Sellon kirjastossa klo 17:00. Tervetuloa vaikka molempaan!

tampereella-opissa

kehonhuolto-workshop

Kohti Helsinki City Runia – StreetTeamin jäsenenä

safe_image

Helsinki City Run 2016 Street Team

Tänä vuonna sitten näin. Kalenteriini mahtuu monta kisaa ja kisanpoikaista mutta tämä tuli nyt todella kivana lisähaasteena ja myös hieman laajempana urheilutekemisenä ja terävöittää hyvin omiakin treenitavoitteita näin alkukeväästä. Kun ihan vielä ei ole ne parhaat juoksukelit ja kohta vaivaa katupölykin – on hyvä kun on joku selkeä suunnitelma miksi ja miten.

Street Teamin lähtölaukaus oli viime perjantaina Urheiluliiton tiloissa Pasilassa ja toden-totta, hyvä ja monipuolinen jengi oli kasassa. Juoksutaustaa oli lyhyemmästä pidempään, joillakin kilpaurheilu-, joillakin sohvapeurunataustaa mutta kaikilla innostusta aiheeseen ja tarvetta myös innostaa muita. Meitä ns. ”oikeasti aikuisia naisia” on mukana kolme, minä, Pia ja Merituuli. Juokseminen on nouseva trendi edelleen ja minusta on mainio, että näin keski-ikäsien generaation edustajana voisin ehkä innostaa juuri näitä oman ikäisiä voittamaan ne henkiset esteet ja aloittamaan uuden harrastuksen. Ei juokseminen ole vain nuorten juttu. Myöskään juokseminen numerolappu rinnassa ei ole kielletty vanhemmalta väeltä..

Numerolappu rinnassa muuten tekee ihan oman säväyksen treeneihin ja siksi minun kalenterissa onkin niin monta kisa ja todennäköisesti niitä sinne myös lisääntyy kun kesää kohti edetään. Nämä ovat hyviä maksimitreenejä – harvemmin tulee itsekseen juostuksi pitkää vauhtilenkkiä. Toinen hyvä asia on, että kisailuun tulee rutiini ja näin ollen opettelet keskittymään suoritukseen etkä hermoiluun. Siksi suosittelen lämpimästi kaikille silloin-tällöin kisaaville kuntoilijoille – ottakaa muutama erityyppinen kilpailu kaudelle ettei lataus yhteen kertaan ole ylivoimainen. Useasti kun haetaan sitä yhtä täydellistä suoritusta, on elimistön ”henkimaailmapuoli” siinä kovilla.

HCR Street Teamilaisena siis tehtäväni on innostaa juoksuharrastelijoita lenkille, harjoittelemaan ja tietysti ottamaan osaa Helsinki City Runista. Se pidetään tänä vuonna lauantaina, 14.5. 2016 ja reittikartta on uusittu isolla kädellä :). Se siis ihan oikeasti on uusi! Street Teamilaiset ovat myös yhteislenkkien vetovastuussa ja näillä näkymin olen mukana 30.3., 13.4., ja 27.4. Espoon lenkeillä, lähtö Suomenojan Intersportista. Lenkit mennään sen mukaan millaista porukkaa on juoksemassa mutta totisesti toivon, että voin hiukan antaa lisäponttaa myös teoriapuolelta, vaikka sykeseurannasta taikka harjoitusohjelman rakentamisesta. Ja miksei hiukan juoksutekniikkaa ja lajinomaista lihasvoimaa lenkin sivussa – mutta sekin tietty osallistujien ehdolla. Juokseminen voi olla yhtä aikaa sekä mukava että kehittävä, kunhan harjoituksen rakentaa sellaiseksi.

Helsinki City Run ja Helsinki City Marathon ovat saman tapahtumaperheen jäseniä, lisäksi vielä matalan kynnyksen Helsinki Street Run ja Chiquita Minimarathon samana päivänä kun on HCM. Ja tällä tapahtumaperheellä on tietysti omat sopimuskumppanit. Joten minäkin juoksen ainakin osittain Asics:n juoksukamppeissa ja Asics Gel Cumuluksissa. Onneksi olen muutenkin kuluttanut erimerkkisiä Asicsin juoksutossuja vuosien varrella joten ei ole vaikea sopeutua ollenkaan… Garminin urheilukelloihin tutustuimme kick-off tilaisuudessa ja päteväthän nämä ovat  – totta totisesti. Olen kuitenkin vasta puolisen vuotta sitten ryhtynyt käyttämään Suunto Ambit3 joten se jää edelleen toistaiseksi omaksi valinnaksi. Tosin mietityttää Ambitin koko – tiukan märkäpuvun päältärepiminen kilpailutilanteessa on hieman ongelmallista jos kello hankaa vastaan… Mutta asia kerrallaan.

Oma Instagram-päivitysviikkoni osuu sopivasti huhtikuun Mallorcan leiriviikolle joten päivitykseni tulevat sisältämään kyllä monenmoista liikkumista :). Instatili Street Teamille on @hcrstreetteam.

Näin sitten tämän Street Team tiimoilta. Muut kuulumiset – kevyt viikko alkoi, eli pari täysin (urheilu)vapaata päivää. Joudunkin nyt seuraavat pari-kolme viikkoa puuhastelemaan rajoitetusti kun näköni korjataan silmä kerrallaan vaihtamalla mykiöt (ihan scifia mitä nykypäivänä pystytään tekemään) ja tästä johtuen joudun skippamaan uinteja ja tekemään vaihtoehtoisia valintoja, erityisesti tehoihin liittyen.

Tähän loppuun vielä yksi illustroiva hehkutuskuva. Kysymyksessä siis FELT osasto GoExpo messuilla ja tri-pyörät. Vuosi 2017 on lähempänä kun luulenkaan…

FELT