Sykeharjoittelun aakkoset

Tähän kirjoitukseen minua kirvotti havainto, että yllättävän usein kuntoilijalla ei ole juurikaan käsitystä sykkeistä ja sykeharjoittelusta käytännössä ja tästä kysytään useasti. Joten palataanpa hetkeksi aakkosiin ja kerrataan ihan vaan perusasiat :).

Eri sykealueilla harjoittelu on palkitseva tie ja kehittää elimistöäsi tasapuolisesti.

PK (peruskestävyys) alueella (60 -70 %) parannat verisuonitusta, hiusverisuonisto kasvaa ja laajenee, sydämen iskutilavuus kasvaa koska sydämen vasen kammio kasvaa, rasva-aineenvaihdunta kiihtyy ja kehittyy, hengityselimistö kehittyy – keuhkorakkuloita tulee lisää. PK alue on myös palauttava alue.

VK (vauhtikestävyys) alueella (70 – 85%) parannat pääsääntöisesti elimistösi hiilihydraattiaineenvaihduntaa ja jonkun verran myös maksimaalista hapenottokykyä.

MK (maksimikestävyys) alueella (85 – 100 %) kehitetään VO2max eli maksimaalista hapenottokykyä ja työstetään hiilihydraattiaineenvaihduntaa sekä myös lihaksiston hermotusta.

Eli jokaisella on oma tehtävänsä ja kaikilla on syytä harjoitella, painotukset vaan ovat erilaiset sen mukaan mitä kuntoilija hakee. Peruskunnon rakennusaikana pysytään aika tavalla PK alueella ja käydään muilla alueilla vaan vierailemassa. Kun kuntoa viilataan vaikka jotain kilpailu- tai muuta kuntotapahtumaa varten, elimistöä ”herätetään” lyhyeillä ja tehokkailla treenipätkillä. Taviskuntoilijalla ja laihduttajalla ei juurikaan ole järkeä tehdä MK harjoituksia ja muutenkin, jopa huippu-urheilijat peruskuntokaudella pysyvät 60-80% PK alueella, kilpakausi on asia erikseen.

Hyvin tehokasta treeniä on treenaus sekä aerobisella että anaerobisella kynnyksellä. Kynnyksiä pystyy treenin tuloksena hilamaan ylöspäin, eli käytännössä tämä tarkoittaa taistelua ikääntymistä vastaan.

Kestävyysharjoittelun ja – kilpailun näkökulmasta on hyvin paljon merkitystä sillä miten pystyt tehostamaan rasva-aineenvaihdunta ja samalla kehittämään nopeutta. On oleellinen ero, onko aerobinen kynnyksesi 125 vai 140.

Eli pähkinäkuoressa kuntoilijalle:

  1. Perusta vakaaksi peruskestävyysharjoittelulla (60-70 % HRMAX) – noin 70 – 80 % harjoittelijan kokomenusta
  2. Parempaan kuntoon vauhtikestävyysalueella (70-85 % HRMAX) – noin 20 – 30 % harjoittelijan kokomenusta
  3. Maksimaalista treeniä maksimikestävyysalueella (85 – 100 % HRMAX) – noin 5 – 10 % harjoittelijan kokomenusta. Aloittelijalla tämä ei kuulu ollenkaan ruokavalioon. Hilja hyvää tulee. Eihän taloakaan rakenneta savupiipusta aloittaen vaan ensin on perustukset ja seinät nousee ja mieluusti jopa kattokin löytyy.

Suurin virhe mitä aloitteleva kuntoilija ja myös kestävyyskuntoilija tekee, on treenata hiukan liian kovaa ja liian useasti juuri VK alueella. Se ei kuitenkaan kehitä. Kehitystä tapahtuu mutta se on lähinnä luokkaa ”collateral damage”. Aikaa saat kylläkin kulumaan.

Jos sinulla ei ole käytössä sykemittaria, voit ottaa osviittaa seuraavista neuvoista:

Olet aerobisella alueella jos Pystyt Puhumaan Puuskuttamatta. Jos sinua jo puuskuttaa mutta kykenet kuitenkin tuottamaan järjellistä tekstiä vaikka pikku taukoineen, olet vauhtikestävyysalueella. Mutta jos et jaksa enää sanoa mitään, hengityksesi kuulostaa lähinnä vinkunalta ja liikut lähinnä tahdonvoimalla – treenaat jo maksimikestävyyttä.

Yksin lenkkeillessään rauhallinen vauhti lipsahtaa helposti hieman ylivauhtiseksi – se on just piirun verran liikaa. Tuntemuksena tämä VK alarekisteri on, että askel kulkee ja hieman vauhtiakin on – on siis mukava juosta. Totuus on, että olet just siinä alueella, että et kehitä enää ei peruskuntoa mutta et vauhtikestävyyttäkään. Harjoittelusi jää siis junnaamaan johonkin harmaaseen maastoon. Ei sekään ole kielletty ja pelkästään omaksi iloksi juokseminen on hyvinkin sallittu mutta jos haluat kehittää tiettyä aluetta, olisi harjoiteltava sitä aluetta.  PK harjoittelu vaatii hieman malttia ja seurantaa. Jos olet tyyppiä joka mieluusti juoksee asfaltilla ja nautit vauhdista, vaihda välillä maastopolulle jossa joudut hieman miettimään askellusta ja tahti hidastuu. Taikka hanki itsestäsi hitaampaa juoksuseuraa pitkälle PK lenkille. Mieluusti mukavaa seuraa niin että juttu luistaa ja maailma tulee parannetuksi :).

Kilpakuntoilevan ja alinomaa aikapulan kanssa taistelevan triathlonistin näkökulmasta PK harjoittelu on kätevää suorittaa pyöräillen, se rasittaa kokonaispakettia vähinten. Juoksuharjoittelua voi silloin polarisoida molempiin ääripäihin keskittyen kynnysalueille eikä juoksukilometrejä tarvitsee hankkia satamääriin viikossa. Jaksaakin paremmin kun ei ole koko ajan väsynyt. Työmatkapyöräily on hyvä keino pitää peruskuntoa yllä ja kehittää sitä. Kehittävät juoksuharjoittelut ovat sitten asia erikseen ja näille on oma tilansa harjoitteluohjelmassa.

Yhteenvetona: tavoitteellisella treenaajalla on jokaiselle treenille tarkoitus ja harjoittelun puuroutumista on syytä välttää. Eli laatu ennen määrä. Mutta jos kirmailet vain omaksi iloksi eikä sinua juurikaan kiinnosta aeroobiset kynnykset ja hapenottokyky, voin vaan todeta, että nauti siitä mitä teet!

Paras liikunta on suoritettu liikunta!

Triathlonmessuilla Basson kanssa

Triathlonmessuilla yhteistyössä Pasi ”Basso” Niemelän kanssa

Asiat joskus mietityttävät vaikka uusia juttuja tupsahtaa kun itsestään eteen…

Kesää kohti mennään vaikka tänään, 25.4., sain aamusella uimahallin parkkiksella käyttää lumiharjaa kun takatalvi yllätti. Ei auta itku markkinoilla, leveysasteet ovat mitä ovat eikä sille juurikaan mitään voi.

Pyöräilykausi on joka tapauksessa avattu vaikka täällä Suomessa en ole ajanut vielä metriäkään. Työmatkapyöräily houkuttaisi mutta kun siirtymisiä on päivässä monta ja siirtymiskilometrejä on 40-100,  aikavälikin 6:30 – 21, työmatkapyöräily on haasteellista ja todennäköisesti sitä pystyy toteuttamaan vaan satunnaisesti. Saisihan siinä pk-kilometrejä vaikka millä mitalla mutta aikataulullisesti tämä ei ole kovin järkevää. Elämässä on muutakin arkea hoidettavana. Kuten työ esimerkiksi.

Pyöräilykauden avaus tuli tehtyksi Mallorcalla. Loistava paikka jossa viihtyvät hyvin eritasoiset pyöräilijät. Tietä on sekä tasaista että vuoristossa ja autoilijoille pyörä ei ole punainen vaate vaan kanssakulkija. Kaikki mahtuvat. Kun kuulee ja lukee näitä kauhutarinoita pyöräilijöiden ja autoilijoiden kahnauksista ja hengenvaarallisista tilanteista täällä, sanonpa vaan, että etelässä on turvallisempaa. Jopa isoilla teillä. Tilaa jätetään yleensä reilusti eikä pyöräilijän tarvitse tuntea itsensä liiskattavaksi tarkoitetuksi hyönteiseksi. Mutta niin se homma toimii myös toisin päin, kyllä pyöräkansa saisi katsoa peiliin näissä asioissa. Ja liikennöidä liikennesääntöjen mukaisesti eikä pelata omilla säännöillä.

FullSizeRender (41)

Sopu sijaa antaa. Suurin osa kuitenkin ajaa sekä autolla että pyörällä joten molemmat ajatusmallit pitäisi olla tuttuja. Mistä se piittämättömyys oikein kumpuaa? En ymmärrä.

Tälläisenä kuntoilevana triathlonistina, PT-nä, triathlonohjaajana ja keski-ikäisenä naisena on tullut viime aikoina mietityksi paljon, mitä minä oikein haen siitä minun omasta lajista ja kuinka pitkälle jaksan pusertaa.  Varsinkin silloin, kun olen itseään paremmassa seurassa. Siis urheilumielessä. Kun olen siinä Mallun pyöräporukassa yleensä peräpäässä sinnittelemässä taikka Finntriathlonin ohjaajakoulutusporukan yhdistelmätreeneissä veto-osuuksilla aina se viimeinen ja silloinkin pikkuisen ylivauhtinen – kevyestä PK:sta tulee nopeasti AerK treeni. Pitääkö masentua? Vai katsoa vaan totuutta kasvoihin ja todeta, että fine, olen ihan hyvä jos ja kun teen parhaani ja muistan nauttia siitä mitä teen. Mikä se mun tavoite olikaan? No sehän oli se, että vielä 65-veenä olla siinä kunnossa että voi osallistua kisoihin. Pidetään se mielessä ja pidetään myös mielessä, että hampaat irveessä en halua suorittaa mitään. Eikä kannattaakaan. Eräs puolituttuni sanoi kerran, että jos treeni ei kulje sitten kiva kävely on sata kertaa parempi kun paska juoksu. Jos vähemmän murehtimista omista rajoitteista ja nauttimista siitä, mitä vielä voi ja pystyy tekemään?

Joten – aion edelleenkin treenata tavoiteellisesti mutta en aio juosta päin kivimuureja päätäni mäsäksi. Jos elimistö kertoo, että väsy on iso, sitten levätään. Ja jos jokin sitkeä vamma vaivaa, se hoidetaan alta pois ja sitten treenataan maltillisesti ja kasvatetaan kuormaa. Olen tälle vuodelle itselleni ottanut täyden matkan tavoitteeksi ja tähtäimessä se on edelleen, tosin kokemuksena ja tekemisenä vailla minkäänmoista aikatavoitetta. Se tulee olemaan pirun pitkä PK-päivä, se elokuun ensimmäinen lauantai.

Tässä kun elän sitä oma henkilökohtaista urheiluelämää ja samalla myös valmennan sekä ihan tavallisia kuntoilijoita että hiukan tavoitteellisempia triathlon-kuntoilijoita ja kouluttaudun koko ajan lisää molempien asioiden tiimoilta, on matkan varrella löytyneet myös nämä jotka ovat tulleet lempiasioiksi. Ja joista tajuaa, että kun paljon on vielä opittava! Näistä tunnen, että minulla on totisesti annettavaa. Nämä ovat fysiikkavalmennukset ja uinti. Lihaskunto ja -huolto ja  liikkuvuus ovat vaan niin hiton mielenkiintoisia alueita. Ja vettä minä rakastan. Elementtinä se on yhtä aikaa pelottava ja rakastettava. Muistan kun ensimmäistä pikasprinttia varten kävin muutaman vuoden tauon jälkeen uimahallilla elvyttämässä aisteja ja tuntemus oli, että ”Kadri, missä sinä olet oikein ollut – tämä on NIIN ihana!”. Ja nyt keväällä Mallorcalla kun pääsin viimeisinä päivinä ilman märkkäriä uimaan, suolaisen veden nosteen ja pyörteet oikein tunsin ihollani. Nautittavaa. Siksi uintiohjaus on varmaan tullut aika vahvasti elämääni. Aion syksyllä opiskella lisää (kunhan saan Finntriathonin koulutukset loppuun saakka ensin), lähinnä kyllä muuta, laajemmille kansanryhmille tarkoitettua vesiliikuntaa, eli siis vesijumppaa. Koska vesi on ❤.

IMG_4822 (2)

Se selittää, miksi TRIATHLONMESSUILLA nyt viikonloppuna (28.-29.4.17, Otahalli – ilmainen sisäänpääsy)  olen just fysiikkavalmennus- ja vaparituunauspakettieni kanssa. Ja lisäksi minulla on siellä InBody 720 kehonkoostumusmittausta. Laite on aika pätevä näissä valistuneissa arvauksissa :). Tervetuloa piipahtamaan, tutustumaan ja keskustelemaan!

Mitä loppuklaneettina. Vaikka joskus tämä keski-ikäinen miettii omia rajoja ja valintojen mielekkyyttä, on todettava että on todella, todella palkitseva kun asiakkaani kertovat elämän laadun parantuneen. Vähemmän kremppoja ja kipuja, uusia mahdollisuuksia suorittaa jotain joka ehkä jäi tekemättä tai loppui aikapulan takia kun elämän ruuhkavuodet painoivat päälle. Siksi tykkään tehdä työtä omaikäisteni kanssa. Hieman on elämää nähty mutta sitä halutaan nähdä vielä ja mahdollisimman pitkään ja terveenä.

fysiikkavalmennus2017Tuunaa vapariasi - messutarjous