Uusi kausi avattu.

Otsikko on aivan väärässä.

Kaikki on jatkumoa. Oikeasti ei ole kausia, taukoja eikä isompia suvantoja, treeniohjelma puksuttaa eteenpäin vaikka ihan prikulleen sitä ei pysty aina noudattamaankaan. Ei ole harjoittelusta talvi- eikä kesälomia. Miksi olisikaan. Tämä onkin mun elämä. Kunhan harjoittelu maistuu ja sitä haluaa tehdä. Jos ei se maistu, pitää miettiä miten palikoita kasaa uudelleen. Ei ole pakko jos ei halua!

Tänään vaan oli ensimmäinen kisa, ikäänkuin testi sille, millaisessa (juoksu)kunnossa olen. Onko treenattu, onko kroppa ollut yhteistyöhaluinen, olenko pitänyt itsestäni huolen ja levännyt-syönyt-harjoitellut? Aina sitä jollain tavoin panikoi, että ei kulje ja ei pysty ylläpitämään kisavauhtia. Pitkät juosten tehdyt PK:t tekevät hyvää kestävyyskunnolle mutta tylsistyttävät askeleen. Onneksi on ollut syytä juosta kovempaakin, jäniksenä ja temposetterinä erään valmennettavani Cooper-harjoittelussa ja on sitä valmennusryhmän kanssa tehty hyviä juoksusettejä Esport Arenalla. Ja se meidän ryhmämme vitosen testilenkki Espoon Bembölessä korkeuseroineen on just niin superhaastava, että pakostakin kehittyy vaikka ei edes haluaisi. Sinnepäin kääntöpisteeseen on reilusti ylämäkeä ja takaisin tullen vastaavasti pitkä alamäki – jossa on oltava skarppina jos haluaa siitä saada hyötyäkin.

Eli 2014 juostu 51:31 tuli nyt kumotuksi ja uusi aika on 51:00. Juostu 22.4.2018 Helsinki Spring 10 kisassa. Täti jaksaa vielä.

edf

Helsinki Spring 2018, 10km, N50: 1. Leena Volinsky HelTri, 2. Kadri Forsström Gladius Tri 3. Helle Luist

Eli hyvällä mielellä voi mennä kesää päin. Syksy ja talvi ja alkukevätkin olivat sen verran kuluttavia työn puolesta sekä sisällöltään että aikataulullisesti että kesällä teen ihan jotain muuta kun valmennan-ohjaan täyspäiväisesti. Pyöritän osa kesäkautta lomatilaani Saarenmaalla ja urheilen siinä ohessa kun asioita voikin yhdistellä hieman rennommin. Pitkälle matkalle en tänä vuonna aio koska lomatilan pyörittäminen ei anna mahdollisuutta toteuttaa suunniteltuja treenejä enkä halua tästä paineita. Ja loput lojuilen Pirkanmaalla laiturilla ja patikoin marjametsissä (uskokoon ken haluaa). Ja toki jonkun verran myös valmennan, hieman vapaamalla aikatalulla.

Mutta joo – kisakalenteri on ollut jo tovin valmiina :). Nyt kun nousin N50 luokkaan, on hieman tuoreusetuakin. Vahvoja menijöitä on näissä ikäluokissa, naisia ja miehiä. Erityisesti miehet 50 luokka on ihan äärettömän vahva ja haastava, naisilla on hieman helpompaa kun meitä on kuitenkin vähemmän näitä kisoissa viihtyviä.

Tässä siis ”kisa-ahneen” kuntokilpailijan starttikalenteri vuodelle 2018.

  • 19.5. HCR 21,1 km
  • 3.6.  Vanajanlinna, sprintti
  • 17.6. Kuusijärvi, sprintti
  • 30.6. Kisko, perusmatka
  • 21.7. Tartu Mill, perusmatka, ITU-kisa
  • 12.8. Turku Challenge, puolimatka
  • 25.8. Vierumäki, perusmatka
  • 15.9. Espoo rantamaraton 21,2 km
  • 19.-21.10. Saaremaa 3 päeva jooks
  • 11.11. Athens Authentic Marathon 42,2

Eikös siinä ole yhdelle naiselle tekemistä tarpeeksi kesäksi ja jopa syksyksi :).

Syksyllä jatketaan myös uuden valmennusryhmän kanssa, nyt kaiketi näin, että viikossa on kaksi vakiotreeniä, uinti tiistai aamuisin ja juoksu/muu keskiviikko-iltaisin ja sitten vaihtelevasti viikonloppuisin jos pidempiä settejä kuten vaihtoharjoituksia on tiedossa. Sinne voi jo hakea. Syksyllä jatkunevat myös PT työt Helsingin Yliopiston kampuksilla Unisport tiimoilta sekä aloitan Omnialla vesiliikunta-tuntiopettajana, lähinnä liikutan senioreja. Lisäksi oman seuran työt Kirkkonummen Uimahallilla lasten ja aikuisten kanssa. Sekä muuta pientä.

Muuten, taannoin pääsin Apoteekki-lehden haastattettavaksi ja peräti kansikuvaan (josko on sanottava että huulipuna ja kaikki muu meikkiin viittava on kuvateknistä koristetta, en minä voisi altaaseen meikit nassussa hypätä jo periaatteellisistä syistä). Huvitti, että nytkö uimapukumalliksi… Juttu sinänsä on hyvin asiallinen, yhden asiavirheen huomasin jälkikäteen, liittyen räpylöiden käyttöön, eli ne kyllä helpottavat uintia, korjaavat asentoa ja tuovat lisäksi runkonopeutta eivätkä toimi vastuksena (kuten jutussa mainittiin). Mutta linkki lehteen tässä näin, sivut 8-13.

Tässä nopeat kuulumiset – ja muutaman päivän kuluttua Mallorcalle pyöräilemään, uimaan, juoksemaan ja myös lomailemaan, kuinkas muuten. Tämä on hyvin ansaittua vaikka itse sen sanon. Matkakumppaneina tällä kertaa Pipsa, valmennusryhmäni jäsen ja todellinen yllytyshullu – hyvällä tavalla! ja mieheni jolle on punttisali jo valmiiksi katsottu viime keväällä. Kaikkia kun ei kestävyysurheilu kiinnostaa eikä tarvikaan. Jokaiselle jotakin, kunhan viihtyy sen parissa.

 

IMG_4824  FullSizeRender (43)

Kuulumisiin!

 

Lihaskuntoharjoittelu – sopii erittäin hyvin myös seniorille

Aihe on minulla tapetilla aika-ajoin. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut ja oikeastaan tämä on erään vanhemman kirjoituksen uudistettu versio. Tämä kuulukin olla tapetilla jatkuvasti – koska mielekkään ja terveen vanhuuden perusta luodaan ja vahvistetaan läpi elämä. Ei kolmekymppinen sitä ajattele mutta siinä neljänkymmenen ja viidenkymmenen välimaastossa ajatus ehkä alkaa olemaan tutumpi.

Seniori-ikä. Häilyvä käsite. Joku on ”seniori” jo viisikymppisenä, toinen taas viipottaa nuorekkaana pitkin maailmaa eikä suostu vanhenemaan millään. Joillekin sana seniori on kuin punainen vaate vaikka oikeastaan jo minäkin olen seniori näin 50 kynnyksellä eikä sanassa sinänsä ole mitään paha. Jos et ole seniori, olet juniori J. KELA:n käsitteen mukaan ikääntyvä on 45+ ja ikääntynyt 55+. Taas evoluution ja perimän kannalta meidän ”parasta ennen”-päiväys on siinä 35 – 40 ikävuoden korvilla. Tuon rajapyykin jälkeen elimistön purkuprosessit tehostuvat tehostumistaan, meidät ikään kuin ajetaan alas. Hyvinvointiyhteiskunta on meille kuitenkin antanut mahdollisuudet vaikuttaa näihin prosesseihin joten eliniänodote tällä hetkellä varsin korkea, noin 81 vuotta (2015 syntynyt lapsi). Se millainen taas on elämisen laatu, se ei ole ainoastaan ulkoisista tekijöistä ja perimästä kiinni. Asioihin voimme vaikuttaa myös itse, omilla toimilla. Ja nyt tarkoitan liikuntaa.

Sopiiko liikunta senioreille?

Liikunta sopii kaikille mutta erityisen hyvin se sopii seniorille. Seniorille sopii myös tehokas ja tavoitteellinen liikunta. Ja se vaan ei sovi mutta se on myös älyttömän tärkeä tulevan elämän eli loppuelämän mielekkyyden ja omaehtoisuuden takia.

Muutama merkkisana tänne – sarkopenia eli lihaskato, osteopenia eli luunkatokakkostyypin diabetes, liikunta- ja tukielimistön vaivat eli nivelrikot, ikääntyneen uniongelmat. Näitä pidetään liikunnan ja kuntoilun esteinä mutta nämähän ovat oikeasti syyt miksi aloittaa liikuntaa viimeistään seniori-iässä tai tehostaa sitä. Liikunta on lääke, sopivasti annosteltuna.

On vaiettu totuus että terveydenhoidossa vanhusten hoitopäätökset tehdään osittain heidän lihaskunnon perusteella. Vuoteenomana jos on, lihaskato voi olla pahimmillaan jo 500 grammaa päivässä. Jos ei lihasreserviä ole hankittu vielä hyvinä ja terveinä päivinä, lihas surkastuu nopeasti eikä vuodepotilas sieltä sängystä enää nouse vaikka varsinainen vaiva on lääketieteellisesti hoidettu. Ihminen kuihtuu sängyn pohjalle eikä nouse enää sieltä kun ei vaan jaksa. Yksinkertaisesti voimat eivät riitä. Ja fyysinen voimattomuus voi johtaa myös henkiseen voimattomuuteen.

Joten jo tästä syystä liikunta sopii erityisen hyvin just senioreille ja ikääntyville. Vihdoin kun on aikaa itselleni ja harrastuksilleen, miksi sitä aikaa kuluttaa ikäihmisen vaivoihin ja huonoon kuntoon? Koskaan ole liian myöhäistä aloittaa, kyky lisätä lihasmassaa ja -voimaa säilyy koko elinajan. Lihaskunnon merkityksestä on alettu nykypäivänä puhumaan enemmän ja onneksi julkinen tapa korostaa kestävyysliikunnan etuja senioriliikunnassa on väistymässä ja ymmärretään kokonaisuuden merkitys. Kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelu suhde eri ikävaiheissa vaihtelee ja lihaskunnosta huolehtiminen korostuu erityisesti ikävuosien karttuessaan, varsinkin naisilla joilla lihasmassaa ja siitä johtuen myös lihaskuntoa on jo luontaisesti vähemmän.

taulukko

Eikä ikä-ihmisen tarvitse alistua iänikuisiin keppijumppiin ja helppoihin vesijuoksuihin. Ihmiset useasti aliarvioivat itseään – ”en minä voi kun olen jo vanha”. Tasapaino ja kehonhallinta kasvavat vaan silloin kun niitä kehitetään. Kuuskymppinen ei ole liian vanha harjoittelemaan ketteryyttä tai räjähtävyyttä. Taas kehonhallinnasta on apua vaikkapa liukkailla keleillä. Ja totisesti, seniori voi tehdä isojakin juttuja, kehittää itseään, olla täyttä terästä. Kaikista ei toki tule teräsvaareja eikä – mummoja mutta oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen voi tehdä paljonkin. Apuja tekemiseen ja suunnitteluun löytyy, vaikkapa kuntoryhmistä taikka liikuntaneuvojalta. Tarkempia lihaskunto-ohjelmia juuri omaan tarpeeseen saa vaikka Personal Trainerilta. Mutta jo ryhmäliikunta tai vaikkapa kuntosali-kiertoharjoittelu pienryhmässä voi saada ihmeitä aikaiseksi.

Luin taannoin lehtiartikkelin, voimailevasta isoäidistä, ikä taisi olla 74. Hän on oman ikäsarjan hallitseva mestari. Mikä minua ällistytti oli se, että rouva aloitti painonnoston vasta noin 70 vuotiaana tosissaan, ennen hän oli lähinnä käväissyt silloin-tällöin kuntosalilla kestävyyskuntoilun ohella. Eli varsinaisesta voimannostosta ja sen tekniikasta (koska se jos mikään on tekniikkalaji) hän innostui vasta äskettäin.  Ja nyt hän kaipaa enemmän haastetta ja myös ikäisiä naiskilpakumppaneita.

Eli – seniorikin pystyy ja kykenee! Ja mitä aikaisemmin hän aloittaa, sen parempaa. Sitä valoisammat ovat vanhuuden näkymät ainakin liikuntakyvyn ja omatoimisen elämän tiimoilta.

Illustroivana kuvana 10/2017 Sport lehdessä ilmestynyt juttu jossa olin asiantuntija-yhteistyökumppanina. Sinänsä aihe oli läheinen: harjoittelun rytmitys. Rytmittää kannattaa myös lihaskuntoharjoittelua ja nyt mukana oli myös aeroobista osuutta. Mutta lukekaa lähemmin toki lehdestä :).

Sport lehti2