Paluu arkeen

IMG_3001 (2)

Kevään ensikosketus avoveteen ja märkäpukuun. Kirkkonummen Gladius, tri-jaoston Mallorca 2016 ryhmä.

On reilu viikko kulunut siitä kun Mallorcan treenileiriltä palaasimme. Onneksi sääolosuhteet muuttuivat vapun jälkeen täälläkin huomattavasti, viikko sitten sunnuntain paluu +2 vesi/räntäsateeseen ei ollut kovin mairitteleva. Mutta se siitä. Nyt on aurinkoa ja valohoitoa!

Mitä Mallorcalta jäi käteen? Hyvä treeniviikko tietty mutta myös tietoisuus että heikoin lenkkini on pyöräily. Kyllähän minä jaksan ja sitä parhaillaan kehitän lisää pyöräilemällä mitä suinkin ehdin mutta Akilleksen kantapääni on pyörän hallinta. Minähän olin 13-v. kun sain ensimmäisen pyöräni ja 47-v. kun kokeilin maantiepyörää ensimmäisen kerran joten ihan ongelmaton ei suhteeni pyöräilyyn ole. Toisaalta, jos jotkut opettelevat trikisassa tarpeellisen uintitaidon ihan alkeiskursseilla, voisin kuvitella, että sinnikkyydellä tässäkin asiassa pärjään. Pyöräosuuden merkitys triathlonissa on aivan valtava sekä keston että huollon (syömiset, juomiset) takia, joten en voi asiaa vähätellä. Läheltä ohittavat pelottavat, laskut pelottavat, ryhmässä ajo on valtava ponnistus kun en ole ollenkaan varma miten selviän poikkeustilanteesta. Leirilläkin jättäytyin lähes aina letkassa viimeiseksi, että voin pitää (itselleni mukamas turvallista) hajurakoa. Tein vaikka tupladuunin tuulta vastaan. Eli minä en osa ei kunnolla peesata, ei juoda rennosti ajon aikana, minä vaan sotken niin vimmatusti…

Kyllä se siitä, karhutkin opetetaan tanssimaan, johan sopii toivoa että tämä ”espoolaisrouva löysi uuden harrastuksen”-nainen oppii rennosti pyöräilemäänkin. Ta edes rennommin… Koska enhän minä halua sinne Joroisten pyöräosuudellekaan jäädä ikuisiksi ajoiksi!

IMG_3027

Lähdössä Alcudiasta päivän ajelulle.

Mallorcan viikon aikana tuli 25 treenituntia yhteensä: 15,5 h (340 km) pyöräilyä, juoksua 3:53 (39,47 km), uintia 2:25 (6,37 km). Lisäksi lepopäivän 10 km kävely , olisi voinut kyllä skipatakin sen mutta en voinut vastustaa säätä ja maisemia. Ei ehkä kummoiset määrät mutta koville otti sekin. Palautumiseni ei aina onnistu ja jos ei nuku, ei kyllä jaksa treenata vaikka kuinka haluaisi ja kiukuttaisi…

Ensi vuonna uudelleen. paremmilla taidoilla. Periksi ei anneta ja tuleen ei jäädä makamaan. Eikä masentua omista rajoitteista. Oikeastaan kun asiaa tarkemmin mietin, oleellisinta on kuitenkin muistaa sellainen perustavaa laatua asia kun että miksi juuri minä/sinä jotain teet tai tavoittelet. Ja sitten punnita, onko siihen keinot ja kuinka paljon se vie erilaisia voimavaroja ja missä on balanssi sinun ja perheesi hyvinvoinnin ja urheilullisten tavoitteiden välissä. Minä olen kuntourheilija, olkootkin että useasti kilpailen jossain sarjassa. Suurin osa seurakavereistani ovat samanlaisia ja yllätävän moni on hurahtanut vasta äskettäin – ja siihen on saattanut liittyä suurikin elämäntapamuutos pulleasta sohvalöllykästä Ironmaniin saakka. Paras toistaiseksi kuulemani tarina oli se kun kaveri veti ensimmäisen elämänsä  puolimatkan Joroisissa näin, että uintiosuus meni pelkästään selkäuintina – kun muuta ei vielä osannut.

Eli vaikka välillä on uskonpuute, nämä tarinat auttavat eteenpäin. Kaikki eivät mahdu palkintopallille. Urheilulaji tarvitsee myös tätä tekevää ja harrastavaa isoa massaa eli innokkaita harrastajia joille on sopivia tapahtumia ja jotka lajin eteen teevät loppupelissä aika paljon. Jokaisesta ei tule teräsmiestä tai -naista mutta itsensä voittajaa kylläkin. Ja urheiluseurassa tekemällä ja harjoittelemalla saa vaihtelua omiin kaavoihin ja uutta ajatusta sekä myös innostusta ja haastetta. Eikä kaikkeen ei välttämättä tarvitse liimata hintalappua päälle.

Nyt siis arki on palannut, tavoittelen viikossa vähintään 200 km pyöräilyssä. Viime lauantaina tuli juostuksi EspooTrail 14 km Espoon Keskuspuistossa (kiva kokemus, tätä lisää), nyt huomenna on edessä Bodomtrail johon menen hyvin mielin ja henkisesti valmiina…

Arki on palannut myös työtiimoilta – tänään luentoa Entressessä kirjaston henkilökunnalle ja pienryhmien kanssa tehdään edelleen duunia. Ihmiset ovat loppupeleissä ihan uskomattomia – olen huomannut että tehtäväni on lähinnä vakuuttaa ”Sinusta on oikeasti siihen” – kun oma usko ei riitä, tarvitsee jeesiä koska yleensä kunto riittää mutta pää ei tule perässä. Näin ainakin kuntoilijoiden tiimoilta.

Ei mulla nyt muuta. Otan toki huomenna kännykameran Bodomiin mukaan mutta en juurikaan jaksa uskoa mahdollisuuteen että keskityn kuvamaan. Luulenpa että huomioni keskipiste on aiheessa ”Miten pääsen tästä suosta????”.

IMG_3097

Näihin maisemiin takaisin 2017!

 

 

Huomenna Mallorcalle!

Eiköhän otsikko sano aika hyvin mikä tällä hetkellä on päällimmäisenä mielessä. Laukku on pakattu – ja kaikki kolmen urheilulajin vaatimat vermeet/jalkineet/varusteet ovat mukana. Kengät on tungettu täyteen energiapatukoita ja geelejä, tapoihin piintyneenä ja tietyntyyppisen varhaisen aamiaisen tarvitsevana mukana on myös pikapuuroa. Kun näissä etelän kohteissa lähes kaikki hiilihydraatti on ryyditetty sokerilla, on oltava jotain muuta itsellään ettei päädy huonoihin ratkaisuihin. Sitäpaitsi, minä kun yleensä herään siinä 5:30 kulmilla ja teen aamulenkin, tarvitsen jonkinmoisen järkevän aamuisen eväsboostin. No – on minulla yhdet korkokenkät ja hiukan näyttävämpääkin päällepantavaa kun pyöräilysortsit ja märkäpuku :).

mallorca2

Viikko Baleaareilla. Pyörä on varattu jo joulukuussa ja hyvä näin. Tällä hetkellä kuulemma on vuokrapyörien kanssa on näin että ”ei-oota” myydään ja meidän ryhmästä pari jäi siitä syystä pois. Ryhmä on kohtuullisen miespitoinen, minun lisäksi on toinen daami, suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kun minä, joten meillä on jonkun verran tekemistä että pysymme miesten matkassa. Hyvä näin, emme siis pääse liian helpolla. Heitän tänne varmaan jossain vaiheessa jotain pientä raporttia ja kuvaa, onhan minulla lisäksi vielä loppuviikosta Helsinki City Run Street Teamin Instapäivitysvuoro joten varmasti tulee otetuksi kuvia.

Kuvia tuli otetuksi myös tänään. Lauantai on juoksupäivä ja tämä ei ollut poikkeus. Aamulla Gladiuksen Coopertesti jossa paransin viimekesäistä tulostani hieman yi 100:lla metrillä ja sen jälkeen avattiin trailkausi Meikossa. Teimme vaan noin kympin tunnustelulenkin, minulle se oli ensimmäinen varsinainen kosketus polkujuoksuun. Sanoisin, että ehdottomasti tuontyyppistä lisää – ihan toisella tavalla askellusta ja koko ajan pitää olla melko kärppänä. Ja luonto – se vasta palkitsee!

meikon 3

 

Työelämässä rullaa mukavasti, muun perusjutun ohella tuli tällä viikolla pidetyksi kaksi erityyppistä yleisöluentoa, yksi senioreille ja toinen lihaskuntoharjoittelusta laajemmalle yleisölle. Senioreiden kanssa saimme aikaan melko vilkkaan loppukeskustelun. On se vaan näin, että aina sitä hieman hermoilee ennen yleisön eteen menemistä mutta silloin kun pääsee omalle lempialueelle, on ihan kun kala vedessä ja nauttii hommasta todenteolla. Yksi kuntoryhmä lopetti perjantaina kuntotesteihin ja ihan jokaisella oli muutosta lihaskunnossa. Kun kysyin mikä oli isoin juttu – he mainitsivat tärkeimpänä ruokapalikoiden kuntoon saamista ja yleistä vireyden lisääntymistä sekä eroa sohvasta. Ja mallioppilaaksi muokkautui ryhmän vanhin, 5 lapsen isoäiti, jo ennestään paljon tekevä ja ehtivä eläkeläinen. Hän oikeasti paneutui tekemiseen ja tulos oli sen mukainen. Totesihan hän, että välillä ei ollut yhtään kiva mutta totta on, että LOPUSSA SE KIITOS SEISOO!

Tästä on minunkin hyvä startata aamulla 4:45.

meikon 2