Uusi kausi avattu.

Otsikko on aivan väärässä.

Kaikki on jatkumoa. Oikeasti ei ole kausia, taukoja eikä isompia suvantoja, treeniohjelma puksuttaa eteenpäin vaikka ihan prikulleen sitä ei pysty aina noudattamaankaan. Ei ole harjoittelusta talvi- eikä kesälomia. Miksi olisikaan. Tämä onkin mun elämä. Kunhan harjoittelu maistuu ja sitä haluaa tehdä. Jos ei se maistu, pitää miettiä miten palikoita kasaa uudelleen. Ei ole pakko jos ei halua!

Tänään vaan oli ensimmäinen kisa, ikäänkuin testi sille, millaisessa (juoksu)kunnossa olen. Onko treenattu, onko kroppa ollut yhteistyöhaluinen, olenko pitänyt itsestäni huolen ja levännyt-syönyt-harjoitellut? Aina sitä jollain tavoin panikoi, että ei kulje ja ei pysty ylläpitämään kisavauhtia. Pitkät juosten tehdyt PK:t tekevät hyvää kestävyyskunnolle mutta tylsistyttävät askeleen. Onneksi on ollut syytä juosta kovempaakin, jäniksenä ja temposetterinä erään valmennettavani Cooper-harjoittelussa ja on sitä valmennusryhmän kanssa tehty hyviä juoksusettejä Esport Arenalla. Ja se meidän ryhmämme vitosen testilenkki Espoon Bembölessä korkeuseroineen on just niin superhaastava, että pakostakin kehittyy vaikka ei edes haluaisi. Sinnepäin kääntöpisteeseen on reilusti ylämäkeä ja takaisin tullen vastaavasti pitkä alamäki – jossa on oltava skarppina jos haluaa siitä saada hyötyäkin.

Eli 2014 juostu 51:31 tuli nyt kumotuksi ja uusi aika on 51:00. Juostu 22.4.2018 Helsinki Spring 10 kisassa. Täti jaksaa vielä.

edf

Helsinki Spring 2018, 10km, N50: 1. Leena Volinsky HelTri, 2. Kadri Forsström Gladius Tri 3. Helle Luist

Eli hyvällä mielellä voi mennä kesää päin. Syksy ja talvi ja alkukevätkin olivat sen verran kuluttavia työn puolesta sekä sisällöltään että aikataulullisesti että kesällä teen ihan jotain muuta kun valmennan-ohjaan täyspäiväisesti. Pyöritän osa kesäkautta lomatilaani Saarenmaalla ja urheilen siinä ohessa kun asioita voikin yhdistellä hieman rennommin. Pitkälle matkalle en tänä vuonna aio koska lomatilan pyörittäminen ei anna mahdollisuutta toteuttaa suunniteltuja treenejä enkä halua tästä paineita. Ja loput lojuilen Pirkanmaalla laiturilla ja patikoin marjametsissä (uskokoon ken haluaa). Ja toki jonkun verran myös valmennan, hieman vapaamalla aikatalulla.

Mutta joo – kisakalenteri on ollut jo tovin valmiina :). Nyt kun nousin N50 luokkaan, on hieman tuoreusetuakin. Vahvoja menijöitä on näissä ikäluokissa, naisia ja miehiä. Erityisesti miehet 50 luokka on ihan äärettömän vahva ja haastava, naisilla on hieman helpompaa kun meitä on kuitenkin vähemmän näitä kisoissa viihtyviä.

Tässä siis ”kisa-ahneen” kuntokilpailijan starttikalenteri vuodelle 2018.

  • 19.5. HCR 21,1 km
  • 3.6.  Vanajanlinna, sprintti
  • 17.6. Kuusijärvi, sprintti
  • 30.6. Kisko, perusmatka
  • 21.7. Tartu Mill, perusmatka, ITU-kisa
  • 12.8. Turku Challenge, puolimatka
  • 25.8. Vierumäki, perusmatka
  • 15.9. Espoo rantamaraton 21,2 km
  • 19.-21.10. Saaremaa 3 päeva jooks
  • 11.11. Athens Authentic Marathon 42,2

Eikös siinä ole yhdelle naiselle tekemistä tarpeeksi kesäksi ja jopa syksyksi :).

Syksyllä jatketaan myös uuden valmennusryhmän kanssa, nyt kaiketi näin, että viikossa on kaksi vakiotreeniä, uinti tiistai aamuisin ja juoksu/muu keskiviikko-iltaisin ja sitten vaihtelevasti viikonloppuisin jos pidempiä settejä kuten vaihtoharjoituksia on tiedossa. Sinne voi jo hakea. Syksyllä jatkunevat myös PT työt Helsingin Yliopiston kampuksilla Unisport tiimoilta sekä aloitan Omnialla vesiliikunta-tuntiopettajana, lähinnä liikutan senioreja. Lisäksi oman seuran työt Kirkkonummen Uimahallilla lasten ja aikuisten kanssa. Sekä muuta pientä.

Muuten, taannoin pääsin Apoteekki-lehden haastattettavaksi ja peräti kansikuvaan (josko on sanottava että huulipuna ja kaikki muu meikkiin viittava on kuvateknistä koristetta, en minä voisi altaaseen meikit nassussa hypätä jo periaatteellisistä syistä). Huvitti, että nytkö uimapukumalliksi… Juttu sinänsä on hyvin asiallinen, yhden asiavirheen huomasin jälkikäteen, liittyen räpylöiden käyttöön, eli ne kyllä helpottavat uintia, korjaavat asentoa ja tuovat lisäksi runkonopeutta eivätkä toimi vastuksena (kuten jutussa mainittiin). Mutta linkki lehteen tässä näin, sivut 8-13.

Tässä nopeat kuulumiset – ja muutaman päivän kuluttua Mallorcalle pyöräilemään, uimaan, juoksemaan ja myös lomailemaan, kuinkas muuten. Tämä on hyvin ansaittua vaikka itse sen sanon. Matkakumppaneina tällä kertaa Pipsa, valmennusryhmäni jäsen ja todellinen yllytyshullu – hyvällä tavalla! ja mieheni jolle on punttisali jo valmiiksi katsottu viime keväällä. Kaikkia kun ei kestävyysurheilu kiinnostaa eikä tarvikaan. Jokaiselle jotakin, kunhan viihtyy sen parissa.

 

IMG_4824  FullSizeRender (43)

Kuulumisiin!

 

Tavoitteena kivuttomat kilometrit

Kesä on kulkeutunut puoleenvälin yli ja on aika katsoa hieman taaksepäin – ja samalla myös eteenpäin. Valtaosa tämävuotisista tri-kisoistani on selän takana ja nyt on pieni suvantohetki. Mikä onkin tarpeen.

jooksuvahetusMissä sitten olen kisaillut tänä vuonna talven jälkeen: Helsinki City Run (parin minuutin heikennys), Vanajanlinnan sprintti, Kuusijärven sprintti (parin minuutin parannus), Vierumäki perusmatka (parin minuutin parannus), Tartu Mill sprint uutena tuttavuutena ja Joroisten puolimatka (7 minuutin heikennys). Arvatkaa 2 kertaa, kirpaisiko se viimeinen? Suurin takaisku tuli juoksussa, just se 7 minuuttia. Nämä ovat pitkät minuutit. Juoksun kun koen omimmaksi lajiksi näistä kolmesta.

Viime vuonna taisin olla niin innostunut noviisille hyvistä tuloksista ja hengen palosta että tänä vuonna olen kokenut hieman takapakkia, lähinnä henkistä. Viime loppusyksystä alkaen vasemman reiden ulkosyrjä alkoi vaihtelevasti oireilemaan ja juoksukilometrit jäivät alkuvuodesta todella maltilliseksi kipujen takia. Ehkä koin myös jonkinmoisen motivaatiovajeen, tiedän vaan, että harjoitukset eivät juurikaan maistuneet toivotulla tavalla paitsi ehkä mukavuusalueella ollessaan ja nämä 20+ lenkit jäivät muutamaan kevättalviseen hassuun vetoon, yhteen sisähallimaraan ja yhteen puolimaraan.

Tässä sitten taiteilua kerrakseen. Vähänlaisesti treeniä ja paljon (ääneen sanomattomia) tavoitteita. Sain kivuttomat kilometrit takaisin vasta kesäkuussa fyssärin avulla – ja nyt osaan myös varoa askellustani tietoisesti ja teen syville vatsalihaksille jumppatreeniä (pienestä nämä kivut ovat kiinni!), kisoissa helpottaa aina juoksua edeltävä pyöräily joka käy sopivasti lämmittelystä. Juoksuvauhti on kuitenkin tippunut ja se on nyt huomioitava tosissaan.

Olen melko paljon pohtinut itsekseen tätä kilpailuviettiä mitä minussa on. Toisaalta, se on liikkeelle paneva voima ja taas toisaalta, kovin kuluttava ominaisuus. On vaikea löysätä kun on vaikea löysätä :). Ikäänkuin olisi loppupeleissä niin väliä oliko Kadri Forsströmin tämänvuotinen puolimatkan tulos seitsemän minuuttia parempi tai kehnompi… ja mihin kohtaan se siellä ikäluokassa sijoittuikaan… Tärkeä on se, että mukana ollaan ja maaliin päästään ja seuraavana päivänäkin ollaan hengissä. Mistä tulikin mieleen, että verrattuna edellisvuoteen Joroisten jälkimaininkeihin nyt on oikein ehjä ja eloisa olo, kävin jo eilen eli maanantaina löntystelemässä ja illalla puolisoni seuraksi salilla hakemassa hyvää oloa ja ryhtiä. Viime vuodesta muistan sen  kaikenkattavan väsymyksen sekä holtittoman makeannälän jota järjellä ei pystynyt selittämään.

Joten kivuttomat ja kohtuullisen iloiset kilometrit olisi hyvä tavoite sekä kisaan että harjoitteluun. En tiedä, miten ne iloiset kilometrit tulevat toteutumaan Tahkon täysmatkalla parin viikon kuluttua. Ajattelen tuota tilaisuutta kuitenkin enemmän omana ”erikoistapahtumana” eikä niinkään kisana. Sinne menen totisesti itseään voittamaan, ei ketään muuta. Onneksi tiedän, että siellä on muutama muukin minunlainen ”tänään on ohjelmassa erikoispitkä PK2-treeni” :). Terveisiä vaan Virjon Petrille!

Toivon kaikille näitä iloisia ja kivuttomia kilometrejä – miten sitten itse kukin näitä taivaltelee. Juoksukoululaisille sanoin, että höntsäily on yhtä pätevä kun tavoitteellinen treeni – kunhan iloinen mieli säilyy ja liikunta on hyvän olon lähde, eikä musta aukko joka nielee sun omat ja perheenkin energiat. Jos olet tuloslistan viimeinen, ansaitset kunniamaininnan – olet mukana ja huolehdit omasta hyvinvoinnista ja terveydestä ihan itse!

Joku on ehkä huomannut mainokseni valmennusryhmästä jonka kanssa haluan startata syksyllä. Oikeastaan haluaisin sinne ryhmään hieman samanlaisia kun itse olin ja olen, sellaisia sopivan keski-ikäisiä daameja ja miehiä jotka ehkäpä hieman epäilevät omia kykyjä ja joilla on vaikeuksia asettaa oikea tavoite. Teemme sen yhdessä, treenamme yhdessä ja olemme samalla myös vertaisryhmä. Oleellinen on kuitenkin sitoutuminen tekemiseen ja tavoitteeseen. Eli orientointivaihe voisi olla jo koettu. Siis sellainen puolitotinen harrastelijajoukko. Yhteistreeneinä on ainakin uintia (Kauniaisissa) ja juoksua ja lihaskuntoa, 2 treeniä minimissään per viikko, keväämmällä myös pyöräilyä. Ja taustalla vielä ohjelmat omaehtoiseen treeniin. Tuohon ryhmään nyt voi hakea, neljällä pääsemme liikkeelle ja kahdeksan on maksimimäärä. Etävalmennusta en koe mielekkäänä valmennusmuotona toteutettavaksi, erityisesti aloittelijoiden tiimoilta. Se vaan jää jotenkin puolitiehen, minä olen valmentavinaan ja valmennettava on harjoittelevinaan ja totuus on että mikään ei mene oikein maaliin. Tai menee ihan sattumanvaraisesti. Joten näitä en aio tänä syksynä ottaa ollenkaan vaan keskityn face to face valmennukseen sekä urheilu- että kuntovalmennuksessa josta viimeinen tuo kuitenkin sen päivittäisen leipäni.

Ryhmään voi siis hakea ihan taviskuntoilija – kun vaan tietää mitä haluaa. Tervetuloa!

IMG_0142.JPG

 

Asiat joskus mietityttävät vaikka uusia juttuja tupsahtaa kun itsestään eteen…

Kesää kohti mennään vaikka tänään, 25.4., sain aamusella uimahallin parkkiksella käyttää lumiharjaa kun takatalvi yllätti. Ei auta itku markkinoilla, leveysasteet ovat mitä ovat eikä sille juurikaan mitään voi.

Pyöräilykausi on joka tapauksessa avattu vaikka täällä Suomessa en ole ajanut vielä metriäkään. Työmatkapyöräily houkuttaisi mutta kun siirtymisiä on päivässä monta ja siirtymiskilometrejä on 40-100,  aikavälikin 6:30 – 21, työmatkapyöräily on haasteellista ja todennäköisesti sitä pystyy toteuttamaan vaan satunnaisesti. Saisihan siinä pk-kilometrejä vaikka millä mitalla mutta aikataulullisesti tämä ei ole kovin järkevää. Elämässä on muutakin arkea hoidettavana. Kuten työ esimerkiksi.

Pyöräilykauden avaus tuli tehtyksi Mallorcalla. Loistava paikka jossa viihtyvät hyvin eritasoiset pyöräilijät. Tietä on sekä tasaista että vuoristossa ja autoilijoille pyörä ei ole punainen vaate vaan kanssakulkija. Kaikki mahtuvat. Kun kuulee ja lukee näitä kauhutarinoita pyöräilijöiden ja autoilijoiden kahnauksista ja hengenvaarallisista tilanteista täällä, sanonpa vaan, että etelässä on turvallisempaa. Jopa isoilla teillä. Tilaa jätetään yleensä reilusti eikä pyöräilijän tarvitse tuntea itsensä liiskattavaksi tarkoitetuksi hyönteiseksi. Mutta niin se homma toimii myös toisin päin, kyllä pyöräkansa saisi katsoa peiliin näissä asioissa. Ja liikennöidä liikennesääntöjen mukaisesti eikä pelata omilla säännöillä.

FullSizeRender (41)

Sopu sijaa antaa. Suurin osa kuitenkin ajaa sekä autolla että pyörällä joten molemmat ajatusmallit pitäisi olla tuttuja. Mistä se piittämättömyys oikein kumpuaa? En ymmärrä.

Tälläisenä kuntoilevana triathlonistina, PT-nä, triathlonohjaajana ja keski-ikäisenä naisena on tullut viime aikoina mietityksi paljon, mitä minä oikein haen siitä minun omasta lajista ja kuinka pitkälle jaksan pusertaa.  Varsinkin silloin, kun olen itseään paremmassa seurassa. Siis urheilumielessä. Kun olen siinä Mallun pyöräporukassa yleensä peräpäässä sinnittelemässä taikka Finntriathlonin ohjaajakoulutusporukan yhdistelmätreeneissä veto-osuuksilla aina se viimeinen ja silloinkin pikkuisen ylivauhtinen – kevyestä PK:sta tulee nopeasti AerK treeni. Pitääkö masentua? Vai katsoa vaan totuutta kasvoihin ja todeta, että fine, olen ihan hyvä jos ja kun teen parhaani ja muistan nauttia siitä mitä teen. Mikä se mun tavoite olikaan? No sehän oli se, että vielä 65-veenä olla siinä kunnossa että voi osallistua kisoihin. Pidetään se mielessä ja pidetään myös mielessä, että hampaat irveessä en halua suorittaa mitään. Eikä kannattaakaan. Eräs puolituttuni sanoi kerran, että jos treeni ei kulje sitten kiva kävely on sata kertaa parempi kun paska juoksu. Jos vähemmän murehtimista omista rajoitteista ja nauttimista siitä, mitä vielä voi ja pystyy tekemään?

Joten – aion edelleenkin treenata tavoiteellisesti mutta en aio juosta päin kivimuureja päätäni mäsäksi. Jos elimistö kertoo, että väsy on iso, sitten levätään. Ja jos jokin sitkeä vamma vaivaa, se hoidetaan alta pois ja sitten treenataan maltillisesti ja kasvatetaan kuormaa. Olen tälle vuodelle itselleni ottanut täyden matkan tavoitteeksi ja tähtäimessä se on edelleen, tosin kokemuksena ja tekemisenä vailla minkäänmoista aikatavoitetta. Se tulee olemaan pirun pitkä PK-päivä, se elokuun ensimmäinen lauantai.

Tässä kun elän sitä oma henkilökohtaista urheiluelämää ja samalla myös valmennan sekä ihan tavallisia kuntoilijoita että hiukan tavoitteellisempia triathlon-kuntoilijoita ja kouluttaudun koko ajan lisää molempien asioiden tiimoilta, on matkan varrella löytyneet myös nämä jotka ovat tulleet lempiasioiksi. Ja joista tajuaa, että kun paljon on vielä opittava! Näistä tunnen, että minulla on totisesti annettavaa. Nämä ovat fysiikkavalmennukset ja uinti. Lihaskunto ja -huolto ja  liikkuvuus ovat vaan niin hiton mielenkiintoisia alueita. Ja vettä minä rakastan. Elementtinä se on yhtä aikaa pelottava ja rakastettava. Muistan kun ensimmäistä pikasprinttia varten kävin muutaman vuoden tauon jälkeen uimahallilla elvyttämässä aisteja ja tuntemus oli, että ”Kadri, missä sinä olet oikein ollut – tämä on NIIN ihana!”. Ja nyt keväällä Mallorcalla kun pääsin viimeisinä päivinä ilman märkkäriä uimaan, suolaisen veden nosteen ja pyörteet oikein tunsin ihollani. Nautittavaa. Siksi uintiohjaus on varmaan tullut aika vahvasti elämääni. Aion syksyllä opiskella lisää (kunhan saan Finntriathonin koulutukset loppuun saakka ensin), lähinnä kyllä muuta, laajemmille kansanryhmille tarkoitettua vesiliikuntaa, eli siis vesijumppaa. Koska vesi on ❤.

IMG_4822 (2)

Se selittää, miksi TRIATHLONMESSUILLA nyt viikonloppuna (28.-29.4.17, Otahalli – ilmainen sisäänpääsy)  olen just fysiikkavalmennus- ja vaparituunauspakettieni kanssa. Ja lisäksi minulla on siellä InBody 720 kehonkoostumusmittausta. Laite on aika pätevä näissä valistuneissa arvauksissa :). Tervetuloa piipahtamaan, tutustumaan ja keskustelemaan!

Mitä loppuklaneettina. Vaikka joskus tämä keski-ikäinen miettii omia rajoja ja valintojen mielekkyyttä, on todettava että on todella, todella palkitseva kun asiakkaani kertovat elämän laadun parantuneen. Vähemmän kremppoja ja kipuja, uusia mahdollisuuksia suorittaa jotain joka ehkä jäi tekemättä tai loppui aikapulan takia kun elämän ruuhkavuodet painoivat päälle. Siksi tykkään tehdä työtä omaikäisteni kanssa. Hieman on elämää nähty mutta sitä halutaan nähdä vielä ja mahdollisimman pitkään ja terveenä.

fysiikkavalmennus2017Tuunaa vapariasi - messutarjous

Kuntotestauksesta ja kontrolliharjoituksista

Käytännössä jokainen tavoitteellinen kuntoilija on jossain vaiheessa miettinyt itsensä testaamista. Ja siinähän sitten tuleekin melkoisesti valinnanvaraa, mitä kaikkea voikaan testata. Ja millä tasolla. Ja millä rahalla. Itse kun lähinnä harjoittelen triathlonia ja kestävyysjuoksua varten, sitten tämä pikku pohdinta on tietty myös tästä näkökulmasta.

Homman voi pitää hyvin yksinkertaisena taikka sitten hakea testistä ihan viimoista teknistä suoritusta mitä rahalla saa. Tässä vaiheessa voikin hieman tutkiskella aihetta näkökulmasta ”millaiset testit palvelevat parhaiten juuri minun tavoitteita minun suoritustasolla”.

TERVEYSTESTIT

Nämä ovat suositeltavia, ainakin silloin kun tavoitteellinen liikunta aloitetaan myöhäisemmällä iällä taikka riskitekijöitä on tiedossa (kuten verenpainetauti, sydänsairaukset, keuhkosairaudet, ylimääräistä väsymystä, traumoja tai kroonisia sairauksia yms.). Käypä terveystestissä. Toisaalta, jos olet ihan perusterve, miksi hyppiä lääkärissä ottamassa turhia testejä ihan testaamisen takia. Eli käyttäisin tässä tervettä maalaisjärkeä näissäkin asioissa. Testataan silloin kun se on tarpeen ja tietysti laajan verikuvan voisi kestävyysurheilija tai – kuntourheilija ottaa kyllä melkein puolivuosittain, erityisesti kun treeni jostain syystä kulje taikka on omat epäilykset vaikka hemoglobiinista. Osalla yksityisistä terveysasemista on näistä omat hyvinkin selkeät palvelupaketit, hinta satasesta ylöspäin, lähinnä tämä on sellinen maksimissaan 10 min. laboratoriotutkimus johon sitten on nivottu chat-keskustelu lääkäri kanssa joko samaan hintaan (Terveystalo) taikka lisähinnasta (Diacor). Aika samanlaisia nämä näyttävät olevan sisällöltään, laitan tänne nyt muutamat linkit: Diacor Aktiiviliikkujan Terveystutkimus (130 €) ja Terveystalo Liikkujan Tutkimuspaketti (100 €). Mehiläinen on hieman salaperäisempi yksityinen palveluntarjoaja, heillä on tarjolla Urheilijan Terveystarkastus, joka pitää sisällä lääkärin suorittaman kliinisen tutkimuksen, laboratoriokokeet (mm. hemoglobiini ja valkosolut), lepo-EKG:n ja lääkärin palautteen tuloksista ja kestää 30 – 40 minuuttia. Hinnasta ei mitään tietoa, selailin hinnastoja mutta selvyyttä en saanut enkä jaksanut heille ihan kyselyä lähettää. Dextra ja Aava eivät tuon tyyppisiä palvelupaketteja tarjoaa mutta toki heiltäkin voi laboratoriotutkimusta ja lääkäripalvelua ostaa.

Itse käväisin Terveystalolla (varasin ajan netistä seuraavalle aamulle ja sain tuloksen noin 24 h kuluttua) enkä käyttänyt edes tarjottua chat-aikaa. Halusin lähinnä tarkistaa deposiittiraudan, hemoglobiinin ja D-vitamiinin tason. Se viimeinen olikin vinksallaan joten tulipa todistetuksi että tosiaan, D-vitamiinin saanti on näin talvisaikaan totisesti ongelmallinen. Huoli kestävyyskuntoilijoille jokseenkin tutusta alhaisesta hemoglobiinista oli turha. Hyvä näin.

KUNTOTESTIT

Jos ihan kylmiltään heittäisin kuntoa mittaavia testejä listaan: lihaskuntotestit, liikkuvuustestit, Polar-kuntotesti, UKK-kävelytesti, Cooper-testi, epäsuora polkupyöräergotesti (FitWare®), laktaattitestit, FTP-testi, hengityskaasutestit ja monenmoiset yhdistelmät. Laboratoriossa tehtävät ja kenttätestit. Testatahan voi ihan mitä vaan.

Eli on mistä valita ja mihin voisi ryhtyä. Onko taas kaikki testaaminen ihan tarpeellista ja millainen voisi olla kuntoilijalle sopiva testaustaso, se sopii itse kullakin arpoa paikoilleen ja mitoittaa myös rahapussin mukaan. Jokin perustavaa laatua kestävyyskuntotesti on tarpeellinen kyllä jos ja kun harjoittelu on tavoitteellista ja haluaa hieman enemmän tukeutua muulle kun fiilikselle ja mutu-tuntumalle. Lihaskuntotestithan on helppo suorittaa ihan itsekseenkin vaikka kotiolossa ja liikkuvuuden ja tuen kanssa on mielestäni näin, että jos kuntoilija huomaa jonkun toistuvan ja/tai syvenevän puutteen, asia on otettava työn alle samaten. Kas kun tuo liikkuvuus ja tuki on ihan perustavaa laatua terveystekijä eikä suorituskyky parane jos ja kun tämä perusta ei ole kunnossa. Päinvastoin, rasituksen lisääminen tässä vaiheessa johtaa lähinnä rasitusvammoihin ja mahdollisesti loukkaantumisiin.  Fysioterapeutti tai korjaavaan ja vahvistavaan harjoitteluun perehtynyt treenari voisi tässä olla apuna ja pystyy kehittämään myös asiakkaalle sopivan liikepatteriston joka voi toimia henkilökohtaisena testinä ja olla samalla myös harjoite.

VARSINAISET TESTIT

Polkupyöräergometri on eniten käytetty testilaite kuntotestauksessa ja juoksumatto sen ohella hyvänä kakkosena. Molemmat ovat vakioitavissa. Juoksumaton säädöt pitää olla luotettavia eivätkä ne saa muuttua testin aikana. Heikkolaatuisemmat kotikäyttöön tarkoitetut juoksumatot eivät oikeastaan sovellu vertailukelpoiseen testaukseen, toki harjoitteluun ne sopivat hyvinkin. Juoksumatolla juokseminen vaatii harjoittelua joten testitulokset yleensä paranevat sen mukaan kun ns. ”juoksumattotaidot” paranevat. Maksimitestiä suorittaessaan ovat turvavaljaat välttämättömiä. Vauhtikestävyysrajoja kun määritellään, pärjää ilmankin.

Testit voi jakaa suoriksi ja epäsuoriksi testeiksi ja suorassa testissä mitataan kehon lämmöntuottoa, joka on suorassa suhteessa energiantuottoon. Suora kalorimetria on tarkka mutta toistaiseksi ei ole olemassa käytännön testitilanteeseen sopivia menetelmiä (Kuntotestauksen käsikirja, LTS 2007). Epäsuora kalorimetria tarkoittaa energiakulutuksen määrittämistä hapen avulla ja siinä käytetään hengityskaasunalysaattoria. Mittaamalla sisään- ja uloshengitysilman happi- ja hiilidioksiidipitoisuutta sekä hengitettävän ilman tilavuutta voidaan laskea hapen- ja sitä kautta energiakulutus. Testi vaatii tarkan laitteiston, vakioidut eli käytännössä laboratorio- olosuhteet eikä näin ollen mielestäni ole kuntourheilijan ensimmäinen testi. Testiä voi tehdä esimerkiksi Pajulahdessa suorana maksimaalisen hapenkulutuksen testauksena johon on yhdistetty laktaattitesti ja otetaan myös sykkeet talteen, eli saadaan kynnysarvot. Palveluntarjoaja saattaa yhdistää testiin myös jotain muuta lisuketta, kuten rasvaprosentin mittaukset ja pienen verenkuvan.

Helpompia testejä joita löytyy kutakuinkin kaikilta testausasemilta ja myös valmentajilta, ovat kynnystestit jotka tehdään saman periaatteen mukaan: testisuorituksen tehoa lisätään nousujohteisesti uupumukseen asti. Testattavalta otetaan sormenpäästä testisuorituksen aikana kuormien välissä verinäyte, josta analysoidaan laktaattipitoisuus. Testinaikainen syke tallennetaan sykemittarille. Tehon, laktaattiarvojen ja syketietojen perusteella määritetään asiakkaan sykerajat sekä kynnysvauhdit ja -tehot liikuntaan. Tämä testi on siis se, mitä sanotaan laktaattitestiksi. Tämäkin on siis epäsuora testi. Testin voi tehdä myös täysin kenttäolosuhteissa, kuitenkin vakioimalla protokollaa ja vertailemalla saman protokollan mukaisia testejä keskenään.

Joskus myös yhdistellään testejä lajinomaisiksi testeiksi, kuten esimerkiksi Pajulahdessa Triathlontesti jossa yhdistellään suora pyörätesti (eli hengityskaasutesti) ja juoksumatolla tehtävä kynnystesti (eli laktaattitesti).

Kätevä, kuntourheilijalle sopiva, helposti saatavilla oleva ja edullinenkin testi on myös moniportainen polkupyöräergometritesti jossa määritellään kynnykset sekä arvioidaan VO₂Max. Esimerkkinä olkoot kaupalliset FitWare® ja TWare® testit. Tässä olosuhteet ovat aina vakiot, testilaitteisto on kalibroitu. Moniportaisessa FitWare®:n testissä käytetään 2 min välein nostettuja kuormia kunnes testattava saavuttaa 85% tason ikää vastaavista tai tunnetusta maksimisykkeestä. Hyväkuntoinen testattava voi viedä testin uupumispisteeseen saakka (suositeltava), näin ollen saadaan tarkemmat tulokset. Testi suoritetaan suorassa tietokoneohjauksessa ja palaute on laaja. Testiin pitää varaa vähintään tunti, monipuolinen henkilökohtainen palaute olisi saatava (älä siis osta testiä jossa sinulle ei oikeasti selitetä auki mitään vaan saat vaan paperinivaskan käsiin). Testi antaa myös wattipalautteen eli kynnykset watteina. Kätevä ja hyvin tarpeellinen tieto, jos pyörässäsi on wattimittari. Sykkeet kun laahaa siinä urheilulajissa aina hieman perässä.

Itse suoritan sekä FitWare®- että laktaattitestejä (kynnytestit) juoksumatolla/radalla (ja altaassa) ja näen asian näin, että FitWare®:lla pärjää melko pitkälle mutta jos haluaa viilausta nimenomaan juoksukuntoon, suositeltava olisi lisäksi myös laktaattitesti juoksumatolla tai kentällä. On myös muistettava, että aeroobiset ominaisuudet ovat myös lajikohtaiset joten kilpakuntoilija malliin ”hyvä pyöräilijä/aloitteleva juoksija” joka on tottunut pyöräilemään saa polkupyöräergosta toisenlaiset kynnykset kun juosten matolla. Jos taas haluaa panostaa pyöräilyyn, klassinen 20 min FTP testi lisänä on mainio (lue lisää linkin takaa).

Kynnystesti uiden on hieman kimurantimpi toteuttaa mutta on tietysti toteutettavissa vaikka 5 x 200 nousevavauhtiset + 400 m palauttavaa uiden, ihan aloittelijalle testi ei sovellu, vauhdinjako olisi osattava jotta testissä olisi jotain mieltä ja se myös kertoisi muuta kun että ”laktaatit olivat tosi korkealla”.

Testiprotokolla on hyvän testauksen A&O ja oleellinen on että tiedot ovat vertailukelpoiset. Eli tämä tarkoittaa, että esim. mattotestillä on aina määritelty myös esim. kulma ja esim. uintitestissä on määritelty myös alkuverryttelyn ja mahdollisten väliverryttelyjen pituudet. Mitä vähemmän on tulkinnanvaraa, sitä parempi. Mieluusti testi myös aina samana aikana vuorokaudesta. Sisätiloissa olosuhteet ovat vakiot, joten sisäradalla tuuli ei vaikuta eikä liukkaus kiusaa. Mattotesti on kätevä: nopeuden pystyy vakioimaan ja mittausvälineistö pysyy kasassa eikä testattava juokse pitkin maita ja mantuja vaan on sopivasti testaajan silmien alla ja käden ulottuvilla…

Lisäilen tänne muutamat linkit, missä testejä tehdään, hintavertailua kannattaa tehdä ja myös miettiä, mitä oikeasti tarvitsee. Liian halpa hinta kertoo jostakin ja liian kallis hinta myös.

Helsingin Urheilulääkäriasema – kestävyystestit.

Helsingin Kaupungin Liikuntavirasto – kuntotestaus.

R5 – suora maksimaalisen hapenottokyvyn testi.

JM Syke – kuntokartoitus.

Tesku – etusivulle.

Pajulahti – kestävyystestit.

Vierumäki – kestävyystestit.

Unisport – kuntotestaus. Tässä talossa testaan myös minä, FitWare®n testiin meillä on varattu 1 h ja pienemmällä ajalla ei pärjää. Hinta on 60,- (sis. 10% ALV) jos ei nauti jotain UP sidosryhmäetua, eli silloin hinta on toki vielä edullisempi.

Ja itse kun kirjoitan, sitten suorittamistani laktaattitesteistä eli kynnystesteistä lue täältä.

TESTI STRESSIN AIHEUTTAJANA

Joskus testi voi olla suurikin stressin aiheuttaja ja testitulokset sen mukaiset. Voi olla, että juoksija ei juurikaan käytä mattoa juoksuharjoituksessa. Tässä pätee nyrkkisääntö, että sitä mitä harjoitellaan, se myös paranee. Joten itse suosittelen tekemään mattotestimaisen juoksuharjoituksen ihan harjoituksena ennen testiä – matolla juokseminen vaatii hieman keskittymistä ja harjaantumista.

Tarpeetonta testausta pitäisi välttää ja mieluummin ottaa harjoitteluun mukaan erityyppisiä kontrolliharjoituksia, näistä hieman lähemmin seuraavassa kappaleessa.

KONTROLLIHARJOITUKSET

Kontrolliharjoituksilla voi mielestäni hyvinkin korvata varsinaista testausta, ainakin osittain. Hyvä ja saman protokollan mukaan suoritettu kontrolliharjoitus on oiva testi itsessään ja palvelee samalla myös lajinomaisena treeninä. Useasti kontrolliharjoitus on myös vähemmän stressaava kun varsinainen testi joka jo ajatuksena saattaa olla absoluuttinen stressitekijä.

Kontrolliharjoituksissakin on huomioitava, että olosuhteet olisi pyrittävä pitämään aina samat. Sama protokolla, sama merkitty reitti. Sääolosuhteet vaihtuvat ja ainakin itse kirjaan nämä olosuhteet myös testi- tai konrtolliharjoitustuloksiin. Liukkaus, tuuli, vesikeli – kaikella on merkitystä ja sääolosuhteet pitää ottaa huomioon. Ota ylös data, mitä pystyt tuottamaan – sykkeet nyt ainakin.

Hyviä kausittaisia kontrolliharjoituksia kunto-urheilijoille jotka palvelevat testeinä:

– Cooper 12 minuutin juoksutesti – hyvä ja tunnettu kuntoluokittaja, pitäisi kuulua jokaisen kuntokilpailijan perusmenuun. Useasti tunnetaan vaan luokituksen mukaan (eli montako metriä tuli juostuksi), Cooperilla on kuitenkin myös laskentakaava joka kertoo myös VO₂Max arvon. Cooperia voisi ja pitäisi juosta harjoitusmielessä vaikka kerran kuukaudessa. Takuulla tulee tulosta.

– 1000 m testi eli maksimitonni. Hyvä verryttely alkuun, vähintään 15 min (vakio tämä vaikka omaksi protokollaksi) ja sitten vauhtiveto mitatulla 1000 m pätkällä. Maaliviivalla ollessaan voimat pitäisi olla täysin loppu ja saa tuntua todella pahalle. Pätkä voi toki olla myös 980 taikka 1025 m jos ja kun sitä käytetään kyseisenä harjoitusmatkana ja vertailu tapahtuu kuntoilijakohtaisesti.  Tämä harjoitus palvelee maksimikestävyyttä ja nostaa tehokkaasti maksimaalista hapenottokykyä.

– 5 km juoksutesti – tämä juostaan käytännössä anaeroobisella kynnyksellä ja vauhdinjaolla on merkitystä. Harjoittelu tekee mestariksi tässäkin asiassa. Viittä kilometriä ei ihan pysty pinkomaan maksimeilla.

– oma juoksutesti – valitse itsellesi oma rata, kunto- tai metsäpolku ja juokse se testinä kilpailunomaisesti. Asiaan auttaa, jos sinulla on suhteellisen saman tasoisia tai sinusta hieman parempia treenikavereita. Yksin testin juokseminen on hieman työlästä.

– kilpailut ovat mainioita kontrolliharjoituksia. 10 km ja jopa puolimaraton. Itse pidän kymppimatkaa erittäin hyvänä testiharjoituksena – yksikseen harjoitellessaan harvemmin tulee juostuksi 100% antaen. Jokainen kisa on tavallaan jonkinmoinen kunnon mittari, tosin suosittelen lämpimästi myös harjoittelemaan J.

– maantiepyörällä – FTP testi harjoituksena. Linkki Triathlon Suomi hyvään kirjoitukseen olikin jo aiemmin testausosiossa.

– aika – ajot pyörällä. Pyöräseurat järjestävät aika-ajoja mitatuilla pätkillä. Muutamalla eurolla pääsee mukaan itseään testaamaan.

– oma pyörätesti. Valitse itse oma testipätkä, huolehdi että se on myös (liikenne)turvallinen ajaa ja suorita harjoitus kilpailunomaisesti ja kirjaa data ylös.

– uidessaan 1000 m uinti on hyvä kontrolli- ja testiharjoitus. Muista tässäkin, sama protokolla: vakioitu alkuverryttely, mieluusti ota kaveri mukaan laskemaan kierroksia ja vetopareja ja katsomaan kelloa. Tonni on sen verran pitkä matka, että pakottaa jakamaan vauhtia ja pelkällä raalla voimalla etenevä voimat hiipuvat jos ei tekniikkaan ole kiinnitetty huomiota.

– Jo tuttua 5 x 200 uintitestiä voi hyvin käyttää myös kontrolliharjoituksena, tarkoituksena vauhdinjaon tasaisuuden opettelu. Se on alkuvaiheessa yllättävän vaikea ja vaatii tietoista paneutumista. Tässäkin protokolla voisi olla sama mikä varsinaista testiä tehdessään.

Tässä tämä pitkähkö kirjoitukseni. Oma ns. ”kontrolliharjoitus” oli kuukausi takaperin Porissa, APK sisähallimaratoni. Oli tarkoitus juosta paras pitkän matkan juoksu johon tällä hetkellä pystyn. Olosuhteethan olivat ihanteelliset (+17, tuuleton), huolto ja kierroslasku pelasivat, no maisemat.. ne eivät juurikaan vaihtuneet. Lopputulema oli 4 sekuntia heikompi aika kun 2015 Vantaan Maratonilla juostu paras aikani. Joten harjoitus suoritettu hyväksyttävästi :).

jab_0131

Porin Sisähallimaraton 2017 – totista porukkaa lähdössä. (Kuva: Kirsti Koskinen APK)

Valon ja piristyksen kaipausta

Tämä blogikirjoitus tulee lyhyt, lähinnä pikainen yhteenveto 2016 treenitunneista. Ja muutama valonpilkahdus tähän vuoteen alustavan kisakalenterin tiimoilta. Koska suoraan sanottuna – en ole talvi-ihminen. En ole. Käperryn itseeni ja tunnun olevan hyvin toisenlainen persoona kun normaalisti. Huomattavasti tummempi. Valo on se, millä liikun ja mistä otan energian. Tällä hetkellä kaikki tekeminen vaatii sen että suunnittelen ja laadin tehtävälistoja ja suoritan niitä. Mikään ei synny helposti. Joten tulevan  valoisamman kauden tärpit tuovat sitä kaivattua piristystä. Sekä muutamat kalenteroidut säännölliset yhteistreenit jtka nyt vuoden alussa alkoivat.

2016 harjoitusmäärien numeraalinen yhteenveto olisi kutakuinkin tässä: 483 harjoitustuntia, siitä juoksua 135 h (1241 km), pyöräilyä 122,5 h (2210 km), uintia 77 h (146,6 km), kuntosalia/liikkuvuutta 84 h ja loput sekalaista tekemistä kuten kävelyä, spinnua ja sen sellaista. Kisojen uinti- ja pyöräkilometrit eivät ole mukana, koin että touhuilu Ambitin kanssa vaihdoissa vie pois tarpeellista fokusointia siihen ensisijaiseen, eli vaihtamiseen joten käytän kelloa vaan juoksuosuudella ja silloinkin ilman syketietoja, pelkästään keskivauhteja seuraten.

Näistä numeroista vielä, että ihan jees. Määrällistä lisäystä tuskin näihin tulee, ehkä muutama prosentti. Olen kohtuullisen  tyytyväinen juoksun määrään, pyöräilyä saisi olla tietty enemmän tänä vuonna. Onhan 2017 tavoiteetkin hieman toisenlaiset kun 2016. Täysmatka on aina täysmatka.

Mitä sitten tapahtuu 2017? Oleellisinta on että tämä on viimeinen vuosi N45 luokassa joten nyt sinnittellään nuorempien matkassa kynsin hampain. Ja kun olen kova suunnittelemaan, sitten tässä alla nämä kisat jotka ovat jo kalenterissani. Mukana on tietysti muutama sellainen, johon ilmoittautuminen ei ole vielä ollut mahdollista.

4.2. Porin sisähallimaratoni

13.5. Helsinki City Run

10.6. Vanajalinna sprint – KKS

17.6. Kuusijärvi sprint

1.7.Vierumäki perusmatka – KKS

8.7. Tartu Mill Triatlon perusmatka

15.7. Joroinen puolimatka – KKS

3.8. Tahko täysmatka – KKS

16.9. Espoon Rantamaratoni

1.10. Pirkan Hölkkä

14.10. Vantaan Maratoni

Tässä nämä. Jotain hupailua tulee lisäksi tietty, Orissaaren kisa jos vaan aikataulut sattuu ja miksei Porkkalan SwimRun kuntosarjassa. Ja jokin kympin kisa. En siis ole suunnitellut matkustavani suuren maailman kisoihin, se jääköön vuoteen 2018 jos terveys pysyy mukana matkassa. Vaikka haluan toki parantaa aikojani (miksen haluaisi) ja olla ehdottomasti tuloslistan paremmalla puolella, en aio tästä kynnyskysymystä tehdä.

Urheiluharrastukseni pitää minut toiminnassa ja järjissään tälläisellä hämärälläkin kaudella. Se on ehkä se tärkein pointti just nyt.

kauniaisten-uimahalli-2

 

 

Sarjaa keräilemään – 2017!

Lokakuu on hyvässä vauhdissa ja niin on vauhdikas ollut koko alkusyksy – kouluttautumista, lukemista, treeniä, kisaa ja ihan perustyötä. Ammatillista tekemistä on sen vertaa paljon, etten proosaa juurikaan lue enkä televisiota katselee. Aamuisin tulee tehtyksi/päivitetyksi ToDo – listat että tekemisessä pysyvät kokonaisuudet kasassa eikä homma menee tulipalojen sammuttamiseksi. Omat treenit ovat joskus heikoilla. Kun kokonaiskuormitusta on paljon ja nukkumista vähän, pitää välillä arvottaa treenit uudelleen ja miettiä mistä elimistö hyötyy eniten juuri sinä viikkona.

Joka tapauksessa eilen varmistui että lähden kerämään Finntriathlonin normikisoja eli osallistun KerääKokoSarjaan 2017. Tämä tarkoittaa, että kisaan Vanajanlinnan sprintissa, Vierumäen perusmatkalla, Joroisilla puolimatkalla ja Tahkolla täysmatkalla. Luulen, että tämä ei ihan jää tähän listaan ja sinne mahtuu vielä ”pientä kivaa”… :).

Ja 2018 haluan ehdottomasti ulkomaiseen isoon mahtikisaan, näillä näkymin Barcelonaan IM:lle lokakuussa. Olen silloin just noussut N50-55 ikäluokkaan joten tuo tulee olemaan mitä mainion ja muistettavin lahja itselleen.

On se vaan näin, että kun päätös kisoista on tehty, treenamiseen tulee ihan omalaatuisensa into. Vaikka päivittäiset tekemiset ovat aina päivittäisiä tekemisiä ja ne tulee tehtyksi, tietoisuus isommasta päämäärästä antaa ihan toisenlaista puhtia ja sitoutumista. Näen sen kyllä omassa valmennettavassa – hän on tehnyt päätöksen Joroisista ja sitoutuminen on ihailtava. On luja tahto tehdä asioita ja pistää suunnitelmat käytäntöön. Ei turhaa jahkailua, ”haluan-en halua” soutaamista. Jos haluat, sitten haluat, aikaresurssit löytyy ja homma etenee. Näin se menee.

Taidan olla sellainen ”poikki ja pinoon”-tyyppi …

Edellisestä blogipäivityksestä on tovi enkä tälläkään kertaa kirjoita kovin syvällistä ja perustavaa teoriaa harjoittelusta, päivitän vaan pikaisesti kuulumiset. Harjoittelukausi on siis jatkunut, tosin en niin runsaalla juoksemisella kun ehkä alunperin suunnittelin. Osallistuin Espoon Rantapuolikaalle (21,1 km) ja Pirkan Hölkkään (33 km), puolikas oli tämän vuoden ainokainen puhdas puolikas ja Pirkan Hölkkä aivan uusi tuttavuus josta voisi tulla hyvä syysperinne, erityisesti kun rataprofiili ei pääse tulevaisuudessa enään yllättämään. Menin sinne hieman ”tänään on pitkä sunnuntailenkki”- tunnelmissa taskussa yksi geeli. Note my self – vähintään 4 minulle sopivaa geeliä ensi kerralla kun ei nää hiilarivarannot ihan kestä niin pitkään eikä pelkästään urkkijuomalla pitkälle pötki. Aika oli 3:20:23 joka ehkä on hyvä aika mutta on siinä kyllä varaa parantaakin… Hampaankolossa on siis jotain ensi vuotta varten.

Syyskuussa juostu Espoon Rantapuolikashan on ollut minulle vakiokisa vuodesta 2008, kerran siellä juoksin kokonaisen matkan ja kerran jäi väliin rasitusvamman takia joten aika kotoisalta siellä oleminen tuntuu. Hieman kyllä mietytti lauantain kisakunto, maanantain kisavauhtinen kymppi hyytyi vitoseksi ja senjälkeiseksi kävelyksi kun uupumus iski ja piti kotona oikein pistää maaten. Päätös oli helppo – viikolla palauttavaa treeniä eli kävinpä uimassa ja kuntosalilla jossa noin 60% oli huoltavaa treeniä ja loput voimakestävyyttä. Torstaina juoksimme Marjan kanssa kuitenkin vauhtivitosen testinä ja se tuntui ihan siedettävältä vaikka en ihan parhaaseen aikaan päässytkään. Lauantain kisa starttasi hyvin joskin lähdin hiukan liian kovaa, Micken kanssa saatiin toisistamme hyvin kisa-apua katsoassamme vuoronperään toistemme takamuksia (ettei vaan katoa näkyvistä) ja näin ollen maaliin tulin ajalla 1:51:06, ollessani ikäryhmän 20. Olen oikein tyytyväinen koska paransin kuitenkin yli 3 minuuttia viimevuotista tulosta. Päätös palauttavan treenin lisäämisestä oli siis niin oikea ja olen muutenkin nostanut omassa treeniohjelmassa palauttavan ja huoltavan treenin määrää ja suosittelen sitä lämpimästi myös muille kestävyyslajeja harrastaville, erityisesti kun ikäfaktori alkaa mietityttämään ja elämän kokonaiskuormitus on sitä luokka ettei kehittävää treeniä oikein pysty tekemään. Älä kuluta resurssejasi loppuun iänikuisilla uuvuttavilla vauhtilenkeillä vaan panosta huoltoon ja optimointiin ja 1-2 kehittävään treeniin per viikko.

espoon-rantamaraton-2016-1

Nyt on siis kuukauden päästä Ateenan kisa (Athens Authentic Marathon), eli minun yhdeksäs maratoni. 2015 juoksin samaisen joten reitti on tuttu. Se on tavallaan helppo, hieman on pitkiä loivia laskuja ja nousuja ja baanalla on leveyttä ja kannustavia juokkoja oliivipuuoksineen ja rumpuryhmä löytyy aina. Sekä maali Panathinaiko-stadionilla on aivan mahtava! Asfalttijuoksun iskutus hieman tietysti mietityttää, erityisesti kun kisakenkäni ovat kaikki kevyehköjä – mutta näillä mennään ja katsotaan päivän tilanne. Ja sitten hengaillaan pari päivää ja koetetaan puhua jopa hieman kreikkaa joka on valitettavasti kyllä ruostunut melko ohkaiseksi kun ei juurikaan tulee ylläpitoa tehdyksi.

Nämä ovat treenikuulumiseni. Ammatillisesti työstän  tällä hetkellä pääsääntöisesti kahta päälinjaa – kestävyysvalmennusta, erityisesti tri-ta ja toisena aktiivista kehonhuoltoa jonka hyödyt olen itse kokenut ja josta jaksan puhua vaikka vuosi sitten lähinnä hymähdelin asialle eli liikkuvuudelle ja itsehoidolliselle faskia- ja lihaskäsittelylle. Nyt olen valaistunut :). Ja haluan valaista muitakin – joten to 27.10 minulla on Kauniaisten Uimahallilla Workshop asian tiimoilta klo 15:50. Ja ettei menisi liian helpoksi, heti seuraavana päivänä pe 28.10. on Triathlon-luento ”Kuntoilijasta kisailijaksi” Sellon kirjastossa klo 17:00. Tervetuloa vaikka molempaan!

tampereella-opissa

kehonhuolto-workshop

Triathlonkausi on taputeltu, juoksukausi jatkuu

Viimeinen virallinen trikisani tältä kaudelta eli Tahkon perusmatka tuli sinänsä hoidettua jo viikko sitten (tuntuu kuin olisi mennyt jo vähintään kuukausi) ja eilen tuli käytyksi SwimRunillakin Luukissa joten nyt on hyvä heittää tänne hieman selontekoa ja silmäillä tulevaa.

Koska tämä kausi ei ole todellakaan ohi. Nyt se vaan terävöittyy pariksi kuukaudeksi juoksemiseen ja oheisharjoitteluun. Minä totisesti haluan parantaa sekä kympin että puolimaratonin aikoja edes hieman. En halua antaa periksi ajatukselle, että tästä eteenpäin (tässä iässä) on mahdollinen vaan kunnon ylläpito, ei kehitys. Minusta koko sanayhdistelmä ”kunnon ylläpito” haiskahtaa jo hieman degeneraatiolle. En ole siihen vielä valmis. En alkuunkaan!

IMG_3996

Tahkonlahti näytti hieman synkältä…

Anyway, Tahkolla meni silleesti mukavasti että ikäluokattomalla perusmatkalla olin sijalla 17 ja naisia tuli maaliin kaikkiaan 72. Tri-kisoja ei oikein voi verrata keskenään, voi verrata vaan kyseistä kisaa ja siinä kisassa syntyneitä aikoja. Hampaankoloon Tahkolta ei jäänyt yhtikäs mitään, uinti meni todella hyvin – minä en ole siis mikään huippu kyseisessä lajissa (33.sija), pyöräily sujui jopa yllättävän hyvin (15.sija), juoksu olisi voinut olla inasen rivakkampi mutta juoksureitti ei ollut minulle ehkä helpommasta päästä, minä en vaan kerta-kaikkiaan pysty keskittymään kun reitti on sellainen ”hieman sinne-hieman tänne-hieman löysää soraa-hieman jotain muuta”, mutta se on henkilökohtainen rajoitteeni, ei suinkaan moite reitille. Eli siellä tuli pikku notkahdus ja olin 18. sijalla joten loppusijoitus oli se 17. Ihan fine. Jaksoin vielä ajaa Tampereellekin, matkaseurana Laila Hirvisaaren ”Me, Katariina” äänikirjana. Muuten ehkä en olisi jaksanutkaan…

Viime keskiviikkona oli vielä pikku kisaveto oman seuran pikasprintissa ja mielestäni siinä minussa näkyi jo pientä taisteluväsymystä eikä sitä minun tunnettua kilvoittelun nälkää juurikaan ollut. En ainakaan sitä itsessäni tunnistanut. Keskivauhdit olivat senmukaiset myös. Eli ei juurikaan kehitystä. Pyörä on vaan päivittynyt nopeampaan edellisestä ”rouvasversiosta”.

Minä

Gladius Tri-jaoston pikasprintti 10.8.16, Syväjärvi

Minä olen siis kisannut ihan pirusti. Mitä tästä opimme? Että kyllä kisanälkä laantuu kun kisoja tulee tarpeeksi eteen. Ja että jos johonkin haluaa sen todellisen ”nälkäpanoksen”, kannattaa pitää pikku tauko. Vähintään 2 viikkoa. (Löydäthän tästä pienen ironian…?)

Kisatarinat eivät kuitenkaan loppuneet viime keskiviikkoon. Lauantaina siis osallistuin Helin parina Järvestä Järveen SwimRuniin. Pääsimme alle kahteen tuntiin ja olimme naisten kilpasarjan viimeiset. Jumbot. Noh, mitä tähän nyt muuta sanoisi, kun että naisten taso oli hämmentävän kova. Miesten taas ei. Mutta sekaparit ne vasta ylikovia olivatkin. Ehkä hyvät miehet olivat jossain muualla taikka varattuja näihin sekapareihin. On tuo SwimRun kyllä niin erikoinen laji. En aio ihan vaihtaa mutta treenivaihteluna loistava. Ehkä tuontyyppiset kokeilut minun pitäisi ottaa ihan toisella tavalla – juuri seikkailuina ja vaihteluina jokapäiväiseen. Ehkä ensi vuonna Porkkala sittenkin – kokopäiväisenä kokemuksena koska nopeasti laskettuna ei sieltä meikäläinen alle 7 h pois pääse. Olisipa ainakin kokeilemisen arvoinen setti. Eikä näille ulkoluodoille muuten pääsekään kun ovat sotilasaluetta. Helille on jo ajatuspallo heitetty.

Oma harjoituskalenteri menee nyt 4 viikon jaksoissa erilaisten aikataulusäätöjen takia ja tosiaan, se keskittyy juoksemiseen ja ylläpitää muita lajeja. Syksyn tulo tuo myös työrintamalle enemmän haastetta, syyskuussa on tarkoitus aloittaa muutaman ryhmän kanssa ja kesälomaa ottaneet yksilöohjauksessa olevat ovat uusia ohjelmia ja ohjausta vailla. Työn alla on myös erittäin mielenkiintoinen yhteistyöprojekti josta nyt kuitenkaan ei tässä vaiheessa voi enempää valoittaa kun että innolla odotan lopputulosta!

Elämä, treenit ja työt senkun jatkuu….

IMG_4007

Kun kisa on ohi, kaikki on seesteistä 🙂 / Tahkovuori 6.8.2016